Hulppeata

Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt sellaista oikeaa luksuselämää. Limusiinilla en sentään ole ajellut, mutta ainakin ruokapuoli on ollut hoidossa. Maanantai-illan menu oli kopioitu ystäväni poikakaverilta, joka loihti meille kuukausi sitten niin suussasulavaa ruokaa, että sitä piti tehdä itsekin kotona. Aineksia ei ole paljon, mutta kaikki on laadukasta. Naudan sisäfilettä, hyvää oliiviöljyä, rucolaa, parmesaania ja suolaa. Ei mitään arkiruokaa ainakaan hintansa puolesta, mutta voi miten hyvää!







Tiistaina luksuselämä senkun jatkui. Olin puolentoista tunnin itämaisessa hieronnassa, taivaallista! Hieroja naksautteli, paineli, väänteli ja hakkasi, ja samalla minä vaivuin nirvanaan. Hierontapöydän pääaukon alle oli asetettu lootuksenkukka ja lopuksi tarjottiin kupillinen sitruunaruoho-bambuteetä.
Kotona sisäfilettä oli jäänyt edelliseltä päivältä (varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta opiskeluaikanani, kun sanon noin). Joten iltapalaksi oli uusia perunoita, kantarellikastiketta ja pihvit. Kyllä tällaiseen voisi tottua.

No onpa mitä muistella syksyllä Englannissa, kun jaan asunnon, vessan ja jääkaapin yhdeksän muun kanssa. Ei-niin-luksusta...