Ei hätiä, elossa ollaan blogihiljaisuudesta huolimatta. Blogia en ole päivittänyt syystä, että olin lomalla. Ja oli muuten paras loma ikinä: neljä kokonaista päivää kotona Suomessa. Tänään palasin takaisin Lontoon kautta Leicesteriin.
En missään vaiheessa ajatellut lähteväni käymään kotona kesken vaihdon. Ajatus, että
vierailisi kotona tuntui oudolta. Mutta kaksi viikkoa sitten ostin lentoliput ex tempore, eikä kaduta. Moni vaihtokavereista on jo käynyt kotona ja menevät uudestaan jouluksi. Vietän joululoman matkustellessa Britanniassa, joten vaihdon puoliväli tuntui hyvältä ajankohdalta tehdä oma visiitti kotiin.
Pahoittelut kaikki ihanat kaverini, kun en ottanut yhteyttä. Olisi ollut kiva nähdä, mutta aikaa oli niin vähän, joten omistin sen itsekkäästi perheelle ja poikaystävälle. Loma oli erityisesti
hermojenpalautusloma. Viimeiset kolme viikkoa olen raatanut koulutöiden parissa. Deadlinet hellittivät vihdoin viikoksi, joten otin omaa lomaa opiskelusta. Loman tarkoituksena oli vain nukkua univelat pois omassa sängyssä ja syödä niin että napa rutajaa. Niin myös tein. En haalinut itselleni mitään muita velvollisuuksia kuin joulutorttujen teon, viinin juonnin ja jalkakylvyn. Pääsin jopa viettämään pienimuotoista joulua, kun äiti oli loihtinut pöydän täyteen perinteisiä jouluherkkuja rosollista luumurahkaan!
Kuljeskelin Helsingissä kuin turisti konsanaan: kamera kädessä Tuomiokirkon ja Kauppatorin luona. Satoi jäätävää tihkua, enkä tietenkään muistanut ottaa sateenvarjoa mukaan. Silti hymyilin kuin hullu tutuissa maisemissa. Edes marraskuun ankeus ei onnistunut vähentämään Helsingin lumoa.
Ajattelin, että kotiin meno olisi kuin viiden tähden hotellissa vierailu, mutta se oli vielä parempaa. Kuin olisi tullut satumaahan! Kotona oli niin valoisaa, en muistanut kuinka isot ikkunat meillä oli. Ja kuinka paljon tilaa. Olisin mahtunut tekemään kärrynpyöriä olohuoneesta eteiseen. Eläköön avarat suomalaiset kodit! Kaikki oli niin suurta; sänky, kaapit, peili, monta hyllyä jääkaapissa.
Entä sitten kaikki se tavara! Aivan kuin olisin viettänyt miljonäärin joulua. Yhtäkkiä omistin hyllyittäin, pinoittain ja rekettäin ihania vaatteita. Omistin kirjahyllyn ja pystyin vierittämään sormeani kirjarivistöä pitkin. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, samoin isot keittiönkaapit. Monta erilaista lamppua, kynttilöitä, astioita, elektroniikkaa ja kaikki minun! Olin tulla hulluksi omistamisen onnesta.
(Toisaalta vaihdossa olo on muistuttanut, että vähemmälläkin tulee toimeen. Kun palaan Suomeen lopullisesti, en luultavasti osta kuukausiin mitään, sillä tavarat tuntuvat uusilta ja niiden määrä valtavalta.)
Stokkan jouluikkuna!
Matka kotiin ei kuitenkaan ollut helppo. Menin Heathrow'lle täsmällisesti kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Lähtöselvitykseen jonottaessa mietin kuinka hienoa on lentää pitkästä aikaa Finnairilla. No ei ollut. Lähtöselvityksen mies ilmoitti, että koneen on pitänyt palata Suomeen teknisen vian takia ja lento lähtisi ainakin kolme tuntia myöhässä. Loppujen lopuksi kone oli neljä tuntia myöhässä, joten istuin kentällä yhteensä kuusi tuntia. Sitä ennen olin istunut jo kaksi tuntia junassa ja metrossa. Kotona olin Suomen aikaan puoli neljältä aamuyöllä. Mutta kihelmöinti tutusta ja turvallisesta kodista piti mielen pirteänä, vaikka matka olikin rankka. Söin hyvää Tikka Masalaa odottaessa ja täytin ristikoita.
On jännä ajatus, että mulla on tällä hetkellä kaksi kotia (tai oikeastaan kolme, sillä lapsuudenkotikin tuntuu vielä kodilta), ja ne ovat aivan erilaisia. Mutta se on oikeastaan suuri rikkaus! Suomessa on kaikki rakkaat, tuttuudentunne, tavarataivas, kaikki mitä voi elämältä toivoa. Englannissa on uutuudenviehätys, kansainvälisyys ja jännittävä arki. Täällä mulle on jo muodostunut omat tavat ja traditiot.
Jos vaihdossa olo on saanut minut tajuamaan kuinka hyvin asiat kotona ovat, asia toimii myös päinvastoin: kotona ollessa tajusin, kuinka hienoa on, että olen saanut mahdollisuuden asua ulkomailla, ja kuinka hyviin tyyppeihin olen täällä tutustunut.
Eli kuten jo sanoin; vietin parhaan loman ikinä.
