Viikonlopun maisemia

Viikonloppu: lomaa, hellettä, Taiteiden yö, merenrantakalliot, pyöräilyä, hampurilaisia ja ranskalaisia, sukulointia, elokuvia, irtokarkkeja, Helsinki.

Vikassa kuvassa olen juuri heränneenä. Nukuin muhkuraisella kalliolla tunnin päikkärit. Sillä aikaa viereen oli asettautunut pappa, jolla oli pelkät tangat jalassa. Herätys oli oikein mukava, kun ensimmäisenä silmien edessä näkyy papan paljas pylly...
Tämän lisäksi sain kokea kauhun hetkiä bussissa kun humalainen mies alkoi laulaa mulle balladia:

"Sillä kun me erottiin
Sä laitoit minut nettiin
Niin kuin luonto minut tarkoitti
Tätäkö se tarkoitti?"

Kanssaihmisistä huolimatta uusi viikko jatkuu hyvissä tunnelmissa. Lähden illalla Tukholman risteilylle ystävien kanssa. Buffet-pöytä ja tax-free-karkit, here I come!

Glorious, upeaa

Olen ehtinyt pitkästä aikaa katsoa paljon elokuvia: tallenteita digiboksista ja ex tempore valintoja televisiosta. Parhaita ovat olleet Walz with Bashir, Perikato, American Beauty ja My Blueberry Nigths. Sitten on vielä Glorious 39 (Vuoden 39 salaliitto), joka on brittiläinen tv-elokuva vuodelta 2009. Se ei ole juoneltaan kummoinen, eikä muutenkaan elokuvien aatelistoa, mutta erityisen kaunis visuaaliselta ilmeeltään.



Nimensä mukaisesti Glorious 39 oli loistokasta katsottavaa. Puvustus, lavastus, kuvaus ja näyttelijäsuoritukset oli hiottu huippuunsa. Erityisesti vintage-puvut hivelivät silmiä. Huokailen aina ihastuksesta, kun puvustus jäljittelee 1910-1960-lukujen tyyliä. (Hyvänä esimerkkinä lempisarjani Mad Men.) Värejä, kauniita siluetteja ja kampauksia, herrasmiehet dandymaisine pukuineen ja viiksineen!

Pääosassa on Romola Garai, joka on mielestäni karismaattinen näyttelijätär ja enkelimäisen kaunis. Hän teki jo vaikutuksen aiemmin näkemissäni Sovituksessa ja Emma-tv-sarjassa.

Kuvat ovat hieman suttua, mutta antavat osviittaa kauniista tyylistä ja pääosan esittäjästä. Jospa voisin palkata elokuvan puvustajan henkilökohtaiseksi stailistikseni..

Kuvat napattu netin syövereistä, viimeinen kollaasi täältä.

Pengerpuistossa

Minäkin olin eilen Kallion puistokirppiksellä. Mukava tapa viettää aurinkoista päivää. Kiertelin ja tutkin, uskalsin välillä tinkiäkin, shortseissa ja topissa tuli kuuma, dj soitti ja törmäsin muutamaan tuttuun.





Neljään mennessä paikalle oli tullut jo vähänkin liikaa ihmisiä, sekä myyjiä että ostajia, joten liukenin ruuhkasta kotiin mukanani kassillinen löytöjä. Piti koko ajan hillitä itseäni, etten osta kaikkea mahdollista ihanaa. Pääsin juuri sunnuntaina omista turhista tavaroista eroon, enkä halua ostaa mitään turhaa lisää.

Mutta seuraavat ostokset eivät olleet turhia, vaan tosi hyviä löytöjä, eikö?

Kotiin asti päätyi kuvan naamioriipus, kaksi sisustuskirjaa, jotka pursuavat kauniita kuvia ja hyvä ideoita, euron maksaneet kengät ja kolme paitaa. Tuota pantterikuvioista olen sovittanut JC:ssä parikin kertaa, mutten kuitenkaan raaskinut ostaa. Nyt sain sen parilla eurolla! (Tosin se on kokoa XXS (?!), mutta sopii silti hyvin. Hoen aina, että ei ole kokolappuun katsomista, omasta kaapista löytyy nyt vaatteita XXS:stä XL:ään.)
Lisäksi ostin vielä mukitermarin kahville ja Nemi-sarjiksen.

Aiemmin kesällä harmittelin kovasti, kun en päässyt töiden takia Kallion kirppikselle saati Ravintolapäivään. Onneksi molemmat järjestettiin pikauusintana ja vielä lomani aikana. Molempia tapahtumia tosin leimasi jonot ja ihmismassat. Tämän kaltaisille tapahtumille on selvästi tilausta, ensi kesänä viimeistään uudestaan ja uusia kaupunkitapahtumia ideoimaan!

Retki merenrantaan

Pyöräiltiin lähimmälle rannalle, joka on karulla tavalla kaunis. Paikka on yleinen uimaranta, mutta siellä on luonnonrannan tunnelma. (Paitsi silloin, kun metrot puksuttavat vierestä ohi.) Mukana oli vähän kuumaa kaakaota ja evästä. Katseltiin kun muutama rohkea uskaltautui uimaan. Välillä kaakattava hahnilauma lensi ylitse.

Vartin istumisen jälkeen tummat pilvet täyttivät taivaan ja kotimatkalla kastuttiin. Matkalla näin jättikokoisen auringonkukan, joka kurkotti korkealle. Kai se yritti nauttia viimeisistä kesäpäivistä, auringonsäteistä ja sateesta.

Sateinen ilta

Ihailin parvekkeelta käsin eilistä luontoäidin näytelmää. Rankkasade paitsi näyttää hienolta, se kuulostaa mahtipontiselta ja tuoksuu raikkaalta. Oli kokeiltava kädellä, kun taivaalta tippui rakeita.

Parvekkeella alkoi kuitenkin paleltaa, joten siirryin sohvalle peiton alle syömään poikaystävän leipomaa omenapiirakkaa ja katsomaan Sinkkuelämää. Poikkis laittoi samaan aikaan kumpparit ja sadetakin päälle, ja lähti ulos tulvan keskelle seikkailemaan. Huikkaisin "Ethän huku siellä" ja jäin mukavuudenhaluisena sohvalle. Siellä se tarpoi pitkän sadetakkinsa kanssa näyttäen teinikauhuleffojen kirvesmurhaajalta. Minä en kuullut tv:tä kunnolla kaiken sen sateen jylinän yli. Ei ollut kuulemma jalkakäytävää erottanut autotiestä, vettä sääriin asti.

Hommat etenee

Laskin, että olen lähettänyt elokuun aikana yhdeksän sähköpostia vaihtoon liittyen eri tahoille. Suurin osa viesteistä ja yksi puhelu on mennyt Accommodation Officeen. Pitkän odottelun, epätietoisuuden ja monen mutkan kautta asunto Leicesterista on nyt saatu. Se ei ole mitä toivottiin ja merkitty liian aikaisin päättyväksi (tämän voi kuulemma hoitaa vasta paikan päällä). Mutta on helpotus, että yksi tärkeä osa-alue on hoidossa.

(Muutama turistikuva helmikuiselta Lontoon reissulta Englanti-höpinääni siivittämään.)

















En tiedä asumisjärjestelyistä sen enempää kuin että katto pitäisi löytyä pään päältä. Ymmärtääkseni "asuntola" koostuu erillisistä taloista, joissa kussakin on kymmenen huonetta, yhteinen oleskelualue ja keittiö ja kylpyhuone. Toivon ja rukoilen, että vessoja ja suihkuja on enemmän kuin yksi kymmennelle hengelle. Etenkin kun kuumaa vettä säännöstellään, ja sitä on saatavilla vain muutamana tuntina aamuisin ja iltaisin. Tästä kaikesta maksan kuukaudessa saman verran kun nykyisestä lämpimästä kaksiostani, jossa suihkuvuorosta ei tarvitse riidellä. Mutta turha murehtia asioista, joista ei ole varma, ja joihin ei voi vaikuttaa.

Ensimmäisen orientaatioviikon asun vaihtokaverini kanssa kuitenkin hotellissa, sillä yliopiston tarjoama asuminen kyseiselle viikolle on epävarmaa, enkä jaksa enää epävarmuutta mistään. Lennot varaamme vihdoin huomenna. Sitten kun saisi vielä information packin, joka luvattiin lähettää kesällä. Tiedustelujen jälkeen sain vastauksen: "Please don’t worry this will be with you shortly." En huolehdi, en. Mutta lähtö olisi kuukauden kuluttua ja kirjeen mukana tulisi vielä rekisteröintilomakkeita, tietoa kurssivalinnoista ja luultavasti myös opsikelijakorttihakemus. Sellaisia aika tärkeitä juttuja...

Kaappien tyhjennys

Seuraa kuva-arvoitus: Mikä on tämä epäselvä tavarapaljous?



Oikea vastaus: huomenna kirppikselle roudattava kama. Myyn kaiken turhan pois Valtterilla. Tulkaapa siis kaikki penkomaan pöytää 728!

Tämä on jo kolmas kerta puolentoista vuoden sisällä, kun menen Valtterille myymään. Mistä kaikki tämä roina oikein tulee? Korujakin on taas täysi kenkälaatikollinen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, sillä ensimmäisellä myyntikerralla 50 ihmistä hyökkäsi pöytämme kimppuun ja levitti tavaramme ympäri hallia. Samalla katosi tavaraa parin pahvilaatikollisen verran. Viimeksi trokari osti kaikki laukkuni. Pääsin niistä ainakin eroon, mutta harmitti ajatus, että mies myy laukkujani toisella pöydällä kalliimpaan hintaan.

Huomenna siis herätys kuudelta, vyötärölaukku lanteille (kyllä, käytän vyölaukkua, sieltä on helppo kaivaa vaihtorahat), termari mukaan ja tienaamaan.

Miami-vibat

Huh, lomallahan pitää kiirettä. Olen joka päivä sinkoillut paikasta toiseen. Onneksi viikko on sisältänyt vain mukavaa tekemistä. Kampaajalla käyntiä, Erasmus-infoa, ystävien kanssa jaettuja viinilasillisia, superhauskat läksärit, joista tuli oikea Iso-Roban baarikierros; kävin ensimmäistä kertaa Llamasissa, Beeffissä ja DTM:ssä.

Pian suuntaan Espooseen ja Miami Vice -teemabileisiin. Illan asu tulee näyttämään jotakuinkin tältä:

On vaalennettua korkeavyötäröistä farkkua, kirkkaita värejä, hiusdonitsi ja pastellin väriset nilkkasukat. Pelottavinta on, että kaikki 80-luvun tyyliin sopivat vaatteet ja asusteet löytyi omasta vaatekaapista, eikä edes tarvinut kaivaa mistään kaapin perukoilta.

Hulppeata

Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt sellaista oikeaa luksuselämää. Limusiinilla en sentään ole ajellut, mutta ainakin ruokapuoli on ollut hoidossa. Maanantai-illan menu oli kopioitu ystäväni poikakaverilta, joka loihti meille kuukausi sitten niin suussasulavaa ruokaa, että sitä piti tehdä itsekin kotona. Aineksia ei ole paljon, mutta kaikki on laadukasta. Naudan sisäfilettä, hyvää oliiviöljyä, rucolaa, parmesaania ja suolaa. Ei mitään arkiruokaa ainakaan hintansa puolesta, mutta voi miten hyvää!







Tiistaina luksuselämä senkun jatkui. Olin puolentoista tunnin itämaisessa hieronnassa, taivaallista! Hieroja naksautteli, paineli, väänteli ja hakkasi, ja samalla minä vaivuin nirvanaan. Hierontapöydän pääaukon alle oli asetettu lootuksenkukka ja lopuksi tarjottiin kupillinen sitruunaruoho-bambuteetä.
Kotona sisäfilettä oli jäänyt edelliseltä päivältä (varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta opiskeluaikanani, kun sanon noin). Joten iltapalaksi oli uusia perunoita, kantarellikastiketta ja pihvit. Kyllä tällaiseen voisi tottua.

No onpa mitä muistella syksyllä Englannissa, kun jaan asunnon, vessan ja jääkaapin yhdeksän muun kanssa. Ei-niin-luksusta...

Maalta kaupunkiin

Lauantaina olin metsässä, jossa vietettiin syntymäpäiväjuhlia. Sunnuntaina olin keskellä Helsinkiä, jossa vietettiin festivaaleja.

Metsässä oli vehreät maisemat, laavu, kota, huussi ja nuotioita. Festareilla oli asfalttia, suuria lavoja, ravintolakojuja, bajamajat ja laservaloshow.

Lauantaina vieraiden keski-ikä oli viisikymmentä ja pukukoodina oli mukavat housut. Sunnuntaina näki tyylikkäitä ja nuoria hipstereitä silmänkantamattomiin.

Lauantaina katselin kuoroesitystä sammaleisen kallion päällä, ja kun isä lausui runon äidille, kyynelehdin. Sunnuntaina tanssin Rubikin ja Kanye Westin tahtiin, ja vaivuin välillä musiikilliseen ekstaasiin.

Lauantaina tarjoilin skumppaa peltimukeista, söin kakkua puupalan päältä, osallistuin erävisaan ja halasin montaa ihmistä. Sunnuntaina ostin yhden ylihintaisen siiderin, söin paperilautaselta, ihailin ohikulkevien ihmisten tyylejä ja juoruilin ystäväni kanssa.

Lauantaina kotimatkalla ihailin samanaikaisesti oranssina hehkuvaa auringonlaskua ja täysikuuta maalaismaisemissa. Sunnuntaina nuokuin yöbussissa ja katselin sinisenharmaata kaupunkia.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli mahtavaa. Vastakohtien viikonloppu oli mitä onnistunein.

Unohdin ottaa kameran mukaan äidin juhliin Eriksdahlin metsään. Mutta mitä sitä nykytekniikkalla tekisi eräoloissa. Kuvasatoa kuitenkin ihanasta Flowsta:

Loman aloitus

Eilen oli viimeinen työpäivä. Tarjosin työkavereille mustikkapiirakkaa ja söin itsekin palasen. Sen suurempia juhlia en alkaneen loman kunniaksi pitänyt. Vietin yksinäisen koti-illan sohvalla. Ja hyvä niin, sillä loman aikana on luvassa juhlintaa ihan riittämin.

Tänään lähden juhlimaan pyöreitä vuosia täyttävää äitiäni. Olen askarellut hienon kortin ("Ei väliä minkä ikäinen, aina olen sun lapsonen") ja leiponut vähän herkkuja viemisiksi. Huomenna koittaa kauan odotettu Flow-päivä. Alkavalla viikolla on luvassa vielä kunnon läksärit kreisibailuineen (niin varmaan, olen kotona kuitenkin ennen puolta yötä, sitä voi kutsua tuhkimosyndroomaksi tai mummoudeksi..), sekä grilli-ilta ja Miami Vice -bileet.

Juhlinnassa parasta on ihmiset. Usein juhlat tarkoittavat isolla porukalla hauskan pitämistä. Silloin näkee kavereita ja ihan uusiakin tyyppejä. Toisaalta hyviin juhliin ei tarvitse aina montaa ihmistä. Vuosipäivää on esimerkiksi kivointa juhlia ihan kahdestaan, pariskuntana. Juhlat on niitä, jotka tuo ihmiset yhteen. Viikon sisällä tulen tapaamaan pitkästä aikaa ainakin sukulaisiani, työkavereita, ystäviä ja tuntemattomia juhlinnan merkeissä.

Juhla-aiheeseen sopien vappukuva kolmen vuoden takaa.

Kesähitit

Tänä kesänä muutamat jutut ovat olleet yli muiden.

RAITAPAIDAT. Aina kivoja, mutta kesällä erityisen helppo heittää ylle. Raita on klassikko ja aina raikas.



POLKUPYÖRÄ. Pyöräni on hyvä ajaa ja viininpunainen väri tekee siitä juuri tarpeeksi ruman, ettei kukaan varasta sitä, vaikka olen säilyttänyt sitä pihalla koko kesän. Työmatkat ovat hoituneet pyörän selässä viidessä minuutissa. Kun pääsee töistä puoli kymmeneltä illalla ja on edelleen valoisaa, mutta viileää, on mukava polkea rauhassa kotiin.



LAKKAHILLO. Siitä ei tarvitse sanoa muuta kuin, että se on hyvää. Etenkin paahtoleivän päällä. Ja leipäjuuston. Ja lettujen. Ja ihan pelkästään.



ORANSSIT HOUSUT. Metsästin näitä alkukesästä kissojen ja koirien kanssa. Kun vihdoin löysin ne, ovat pöksyt olleet kovassa käytössä. Nimenomaan kesäjuttu, syksyn tullen tummansiniset farkut luultavasti korvaa nämä.



HARRY POTTERIT. En tiedä kuinka paljon kehtaan vielä hehkuttaa näitä. Luin uudestaan kolme viimeisintä osaa ja kyllä ne edelleen oli hyviä. Kirjahylly notkuu kirjojen painosta, jotka odottavat lukemistaan, mutta heinäkuu oli pyhitetty Harrylle.