Sushi-ilta

Ihmiset järkkää asuntoloissamme paljon illallisia, mikä on tosi kiva juttu. Vaikka keittiöt on kämäsiä ja ahtaita, silti kaikki halukkaat mahtuu syömään ja ruoka on aina hyvää. Block TT:ssä on maisteltu salaatteja, block SS:ssä kinkkupiirakkaa ja block H:ssa sitruunakakkua. Kaksi kertaa olen päässyt ahtamaan mahani täyteen crepesejä, suomalaisittain lettuja. Ranskalaiset tunnetusti tunkee Nutellaa kaikkiin ruokiin, tottakai myös lettuihin. En valita, mutta kyllä mansikkahillo on ainoa oikea täyte.

Omassa "blockissani" ollaan alettu myös järjestää sunnuntaisin yhteisiä herkutteluhetkiä. Viime sunnuntaina Margue opetti meille kuinka sushia ja japanilaista munakasta tehdään. Sushi-noviisina olin ihan innoissani. Pyöräytin elämäni ensimmäisen sushirullan, täytteenä avokadoa ja porkkanaa.







Itsetehty sushi oli älyttömän hyvää. Olen syönyt sushia vain pari kertaa aikaisemmin, enkä ole välittänyt ruuasta erityisemmin. Pari viikkoa sitten kokeilin Yo!Sushia, joka on kuin sushia tarjoava mcdonalds. Kipot oli hauska poimia liikkuvalta hihnalta, mutta maku ei ollut kummoinen. Suomessa aion ehdottomasti kokeilla tehdä sushia itse.



Sunnuntaina maistoin Sakea ensimmäistä kertaa. 14% vahvuudeltaan, mutta ei maistunut yhtään alkoholilta. Kaikki mikä tulee Japanista on niin jännää. (En edes aloita tapaamistani kiinalaisista ja suurista kulttuurieroista.) Todistin myös, kun yksi ranskalaisista tytöistä söi kukkurallisen wasabia ilmekään värähtämättä. Hän syö kuulemma dijon-sinappia suoraan purkista. Kaikenlaista.

Suomi-tuliaisia

Palatessani kotoa puolet matkalaukkuni sisällöstä oli karkkia ja herkkuja. Näillä pitäisi hetki pärjätä:





Toin kaksi purkkia glögiä. Toinen juodaan itsenäisyyspäivänä Suvin kanssa ja toinen jouluaattona, säästetään herkku erityistilaisuuksiin. Konvehtirasiat on myös jouluksi. Joulua ajatellessani verkkokalvoilleni piirtyy kuva minusta ja Suvista hotellihuoneessa; läppäri soittaa nurkassa mollivoittoisia joululauluja (Varpunen jouluaamuna itkettää joka kerta..), vedetään suklaata naamaan ja ikävöidään perhettä ja lanttulaatikkoa.

No ei kai. Toivottavasti. Jouluaattona matkustetaan junalla Edinburghiin. Kaupunki on varmasti hieno paikka. Kuunnellaan Frank Sinatraa, junassa voisi katsoa vaikka jonkun jouluisen leffan. Herkutellaan ja nautitaan erilaisesta joulusta.

Vietetään viisi päivää Edinburghissa, josta lennetään Dubliniin parahiksi uutta vuotta viettämään.

Tänään on ensimmäinen adventti, joten joulunodotuksen saa virallisesti aloittaa. Itselläni joulunodotus on tällä kertaa hieman erilaista; ei tietoakaan lumesta saati joulukuusesta. Ostan yhden koristeen huoneeseeni. Muuten odotus koostuu innosta päästä sellaisiin kaupunkeihin, joissa olen aina halunnut käydä. Joulu tänä vuonna saattaa olla mahtava tai kamala. Luultavasti molempia.

Luksuslomalla

Ei hätiä, elossa ollaan blogihiljaisuudesta huolimatta. Blogia en ole päivittänyt syystä, että olin lomalla. Ja oli muuten paras loma ikinä: neljä kokonaista päivää kotona Suomessa. Tänään palasin takaisin Lontoon kautta Leicesteriin.

En missään vaiheessa ajatellut lähteväni käymään kotona kesken vaihdon. Ajatus, että vierailisi kotona tuntui oudolta. Mutta kaksi viikkoa sitten ostin lentoliput ex tempore, eikä kaduta. Moni vaihtokavereista on jo käynyt kotona ja menevät uudestaan jouluksi. Vietän joululoman matkustellessa Britanniassa, joten vaihdon puoliväli tuntui hyvältä ajankohdalta tehdä oma visiitti kotiin.

Pahoittelut kaikki ihanat kaverini, kun en ottanut yhteyttä. Olisi ollut kiva nähdä, mutta aikaa oli niin vähän, joten omistin sen itsekkäästi perheelle ja poikaystävälle. Loma oli erityisesti hermojenpalautusloma. Viimeiset kolme viikkoa olen raatanut koulutöiden parissa. Deadlinet hellittivät vihdoin viikoksi, joten otin omaa lomaa opiskelusta. Loman tarkoituksena oli vain nukkua univelat pois omassa sängyssä ja syödä niin että napa rutajaa. Niin myös tein. En haalinut itselleni mitään muita velvollisuuksia kuin joulutorttujen teon, viinin juonnin ja jalkakylvyn. Pääsin jopa viettämään pienimuotoista joulua, kun äiti oli loihtinut pöydän täyteen perinteisiä jouluherkkuja rosollista luumurahkaan!

Kuljeskelin Helsingissä kuin turisti konsanaan: kamera kädessä Tuomiokirkon ja Kauppatorin luona. Satoi jäätävää tihkua, enkä tietenkään muistanut ottaa sateenvarjoa mukaan. Silti hymyilin kuin hullu tutuissa maisemissa. Edes marraskuun ankeus ei onnistunut vähentämään Helsingin lumoa.

Ajattelin, että kotiin meno olisi kuin viiden tähden hotellissa vierailu, mutta se oli vielä parempaa. Kuin olisi tullut satumaahan! Kotona oli niin valoisaa, en muistanut kuinka isot ikkunat meillä oli. Ja kuinka paljon tilaa. Olisin mahtunut tekemään kärrynpyöriä olohuoneesta eteiseen. Eläköön avarat suomalaiset kodit! Kaikki oli niin suurta; sänky, kaapit, peili, monta hyllyä jääkaapissa.

Entä sitten kaikki se tavara! Aivan kuin olisin viettänyt miljonäärin joulua. Yhtäkkiä omistin hyllyittäin, pinoittain ja rekettäin ihania vaatteita. Omistin kirjahyllyn ja pystyin vierittämään sormeani kirjarivistöä pitkin. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, samoin isot keittiönkaapit. Monta erilaista lamppua, kynttilöitä, astioita, elektroniikkaa ja kaikki minun! Olin tulla hulluksi omistamisen onnesta.

(Toisaalta vaihdossa olo on muistuttanut, että vähemmälläkin tulee toimeen. Kun palaan Suomeen lopullisesti, en luultavasti osta kuukausiin mitään, sillä tavarat tuntuvat uusilta ja niiden määrä valtavalta.)


Stokkan jouluikkuna!

Matka kotiin ei kuitenkaan ollut helppo. Menin Heathrow'lle täsmällisesti kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Lähtöselvitykseen jonottaessa mietin kuinka hienoa on lentää pitkästä aikaa Finnairilla. No ei ollut. Lähtöselvityksen mies ilmoitti, että koneen on pitänyt palata Suomeen teknisen vian takia ja lento lähtisi ainakin kolme tuntia myöhässä. Loppujen lopuksi kone oli neljä tuntia myöhässä, joten istuin kentällä yhteensä kuusi tuntia. Sitä ennen olin istunut jo kaksi tuntia junassa ja metrossa. Kotona olin Suomen aikaan puoli neljältä aamuyöllä. Mutta kihelmöinti tutusta ja turvallisesta kodista piti mielen pirteänä, vaikka matka olikin rankka. Söin hyvää Tikka Masalaa odottaessa ja täytin ristikoita.

On jännä ajatus, että mulla on tällä hetkellä kaksi kotia (tai oikeastaan kolme, sillä lapsuudenkotikin tuntuu vielä kodilta), ja ne ovat aivan erilaisia. Mutta se on oikeastaan suuri rikkaus! Suomessa on kaikki rakkaat, tuttuudentunne, tavarataivas, kaikki mitä voi elämältä toivoa. Englannissa on uutuudenviehätys, kansainvälisyys ja jännittävä arki. Täällä mulle on jo muodostunut omat tavat ja traditiot.

Jos vaihdossa olo on saanut minut tajuamaan kuinka hyvin asiat kotona ovat, asia toimii myös päinvastoin: kotona ollessa tajusin, kuinka hienoa on, että olen saanut mahdollisuuden asua ulkomailla, ja kuinka hyviin tyyppeihin olen täällä tutustunut.

Eli kuten jo sanoin; vietin parhaan loman ikinä.

Bath

Päiväreissu Bathiin oli oikein onnistunut. Aurinko paistoi, lounastettiin hienossa pubissa ja huudahtelin jatkuvasti "Oh, how pretty!". Kaupunki lumosi minut täysin. Bath oli kotoisa, elegantti, viehättävä ja täynnä historian havinaa.

Kuvatulvaa on taas luvassa. Toivottavasti kymmenet kuvat rakennuksista ei ala kyllästyttää. Kun selaan albumeitani, niin linja on tämä: talo, talo, katu, talo, rakennus, talo, ihminen, talo. Toki parhaat kuvat ovat täynnä iloisia ihmisiä ja tuttuja kasvoja, mutta ne tahdon säilyttää yksityisinä. Eikä kuvat rakennuksistakaan ole mahdottoman tylsiä, kun kuvauskohteena on vanhaa ja kaunista arkkitehtuuria. Bathin kaltaista kaupunkikuvaa ei näy Suomessa.






Uniikki ilmestys; siniharmaa puhelinkoppi. Jotkut voi muistaa Pump roomin Austenin Northanger Abbey -kirjasta. Nykyään se toimii ravintolana, jonne turistit jonottavat.


Bath on muutenkin oikea mekka Jane Austen faneille. Austen asui kaupungissa vuosia ja sijoitti muutaman romaaninsa kaupunkiin. Tunnistin tuttuja kuvauspaikkoja esimerkiksi Persuasion -elokuvasta. Jane Austen Centressa en ehtinyt käydä, harmi vain.


Bath Abbey on luultavasti Notre Damen jälkeen upein goottilainen katedraali, jossa olen vieraillut. Erityisen mukavaa oli, kun kirkkoherra (tai pappi? kuitenkin mies mustassa kaavussa) tuli juttelemaan meille ja kertoi tarinan enkelipatsaista.


Vierailtiin Fashion Museumissa, ja olin ihan intona! Pidin eniten osiosta, johon oli kerätty hääpukuja eri vuosikymmeniltä. Kaikki puvut olivat niin hirmuisen kauniita (paitsi yksi tylliunelma 80-luvulta). Myös arkivaatteet 1910-luvusta 2000-luvulle oli esiteltynä kattavasti. 50-luku oli ehdottomasti hienoin tyyliltään.


Kokeilin miltä korsetti ja vannehame tuntuivat päälle vedettyinä. Ei mukavilta.


Bath on pieni kaupunki, mutta silti aivan täynnä pieniä ylisöpöjä putiikkeja, jotka oli täynnä pientä ylisöpöä tilpehööriä. Ostin matkamuistoksi itselleni kamee-kaulakorun.



Oih ja voih, mikä ihana kaupunki tuo Bath.

Bambit

Mulla on kaksi lempeäkatseista (ja kierosilmäistä) kamua, jotka katsovat perääni hyllyn päältä. Löysin bambit vintage-markkinoilta ja parilla punnalla sain ne hellään huomaani. Pääsevät oikeaan seikkailuun, kun tammikuussa matkaavat Englannista Suomeen. Meistä taitaa tulla elinikäiset kaverit.

Brunssi, porontaljoja ja stədiɪŋ

Mitäs muuta olen puuhaillut kuin käynyt töllistelemässä kiviä?

Sunnuntaina Lina järjesti brunssin keittiössään. Meitä oli yhteensä 12 syöjää, muutama jopa Kiinasta asti. Ruokaa oli valtava määrä; mm. kolmea erilaista kaakaota, varmaan viittä erilaista hilloa ja marmelaadia, kahdenlaista pullaa ja kolmea eri myslivaihtoehtoa. Maha tuli aika täyteen.



Ruokaherkkuja oli myös saatavilla Leicesterin keskustassa viime viikolla. Markkinat olivat vallanneet kadut. Ostin kasan fudgea (mm. Baileys-fudgea!). (Yritin löytää sanakirjasta suomennosta tälle karkille, on kuulemma pehmeä kermakaramelli.)
Yhden kojun kohdalla piti hieraista silmiä; Suomen liput liehuivat ja myynnissä oli perinteistä Suomi-turistitavaraa, kuten poropehmoleluja ja kuksia. Oli pakko jututtaa myyjää, joka oli kotoisin Puolasta, mutta jostain ihmeen syystä oli päättänyt myydä perinteisiä Lappi-matkamuistoja keskellä Englantia. Myyjä oli tosi mukava ja antoi vielä muistoksi pinssin, jota koristi Suomen ja Britannian liput. Se on kuulkaa hieno!



Kouluhommat ei lopu tekemälläkään kesken. Pari päivää meni päntätessä englannin foneettisia aakkosia (siis näitä: fənɛ́tɪk ælfəbɛt). Ja tiedoksi: otsikon kirjainsekamelska on sana studying. Hieman kuin olisi opetellut uuden kielen, näyttää nopeasti katsottuna heprealta tai venäjältä... Nyt tiedän myös että /t/ on voiceless alveolar plosive ja /w/ on voiced velar approximant. Hyvin hyödyllistä tulevaisuuteni kannalta.

Loppuviikon pakerran runoanalyysin parissa. Analysoitava runo on Emily Brontën ja kuuluu mm. näin:
"And leaving busy chase of wealth and learning,
For idle dreams of things which cannot be".

Anteeksi mitä?



Olen onneksi lepuuttanut hermojani hyväksi havaituilla metodeilla. Katsoin The Station Agent -elokuvan, jota voin suositella lämpimästi. Sellainen hyvän mielen elokuva ja ihanan rauhallinen temmoltaan. Olen myös kuunnellut jatkuvalla soitolla Dave Lindholmin Pieni ja hento ote -kappaletta. Ei väliä kuinka monetta kertaa kuuntelen sitä, aina herkistyn kuitenkin hiukkasen.

Jäätelöä olen syönyt myös. Paljon.

Stonehenge & Salisbury

Jälleen uhmasin inhimillisyyden lakeja herätessäni puoli kuudelta lauantaiaamuna, jotta voisin istua bussissa yli kolme tuntia, jotta näkisin tämän kivimuodostelman:









Siinä oli siis Stonehenge (oikeastaan rippeet siitä). Se sijaitsi hieman tylsästi kahden autotien välissä. Jotta pääsi hieman lähemmäksi kuin 500 metrin päähän, piti maksaa 7 puntaa. Historian näkökulmasta paikka on hieno, se on osa kulttuurihistoriaamme. Mutta käytännössä turistien kansoittama vaellus kivien luo tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna hassulta.

Usvaiset nummimaisemat sekä lukuisat lampaat ja korpit ympäröivät Stonehengea, joten kokemus oli loppujen lopuksi hyvin englantilainen.

Salisbury, vanha kaupunki Stonehengen lähellä, oli myös peribrittiläinen. Sielläkin ihailin ihmisen rakennustaitoa.

In memoriam

Viime viikolla, kun mieli oli maassa, lähdin kävelylle viereiselle hautuumaalle. Ei kuulosta parhaalta paikalta etsiä piristystä, mutta jotenkin niinkin surullinen paikka osasi olla kaunis. Aurinko paistoi, syksy oli saapunut ja tunnelma oli rauhallinen, rauhoittava.





Englantilaiset hautausmaat ovat hyvin erilaisia suomalaisiin verrattuna. Hautakivet ovat kaatuneet ilman, että kukaan nostaa niitä ylös. Ruoho kasvaa villinä ja vapaana, muratit kiipeävät kiviä pitkin. On kiviä, jotka ovat halkeilleet tai sateen piiskaamia. Joskus kiveä ei ole ollenkaan, ainostaan pieni risti. Siistejä rivejä ei ole, hautapaikat on pitkin poikin. Toisessa maailmansodassa menehtyneet nuoret miehet lepäsivät ahtaasti aidan vieressä, ainoana kunniamerkkinä valkoinen marmori ja kauniit sanat kaiverrettuna kiveen.





Hoitamattomat ja halkeilleet haudat voivat kuulostaa karulta, mutta sitä se ei ollut. Päinvastoin. Kuolema on osa elämää, "maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman". Olemme osa luontoa, joten on turha puuttua siihen, jos luonto muokkaa hautapaikkaa säällään tai kasveillaan. Jos hauta on täynnä rikkaruohoa ja kivi on halkeillut, se ei tarkoita automaattisesti unohdusta tai välinpitämättömyyttä, vaan sitä että luontoa kunnioitetaan. Annetaan toisten levätä rauhassa.









Hautuumaata voi pitää jopa romanttisena paikkana. Siellä tajuaa, kuinka kaikilla on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät ja rakastavat. "In loving memory of..." Hautuumaa on täynnä rakkaita muistoja. Samalla se muistuttaa elämän väliaikaisuudesta, siitä ettei mikään ole itsestään selvää. Vielä en makaa haudassa, joten on elettävä ja nautittava joka hetkestä.

Busy as a bee

Aargh, hukun tällä hetkellä kouluhommiin. Deadlaineja pukkaa, tälläkin hetkellä pitäisi kirjoittaa esseetä goottilaisesta arkkitehtuurista. Suoritan 30 opintopistettä 2,5 kuukaudessa, joten ei ihme, että kiirettä pitää. Korvaan kaikki tammikuun kokeet esseillä, mikä tarkoittaa, että ennen joululoman alkua erilaisia kirjoitelmia, analysointeja ja esseitä pitää palauttaa jatkuvalla syötöllä.

Onneksi päivät ei kulu ainoastaan koneen edessä istuen ja tiiliskivikirjoja lukien. Välillä on katsottava How I Met Your Motheria, käytävä Erasmus-kokoontumisissa, Crepes-iltamissa tai katsottava Hitchcockin leffa. Tai ihailtava ilotulituksia, kuten tein viikonloppuna. Varma tapa rentoutua ja unohtaa koulustressi.

Oxford

Tällä kertaa tie vei päiväksi Oxfordiin:



















Kaupunki oli kaunis ja päivä mukava, ei siinä mitään. Mutta päällimäisenä mieleen jäi menetetty mahdollisuus nähdä Johnny Depp ilmielävänä! Kyllä, Johnny Depp oli samaan aikaan Oxfordissa, käyskenteli kadulla, jakoi nimmareita ja hymyili karismaattista hymyään. Mitä minä teen samaan aikaan? Olen Chris Church Collegessa ja katselen samoja maisemia, joissa Harry Potter -elokuvia on kuvattu. Aika laimeeta. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun ranskalaiset tytöt esittelivät nimmareitaan ja lähikuvia maailman ihanimmasta näyttelijästä. Miksi, oi miksi? Oli niin lähellä, että olisin voinut kertoa lapsenlapsilleni tarinaa, kuinka tapasin Johnny Deppin Oxfordissa. Nyt tarina kuuluu, kuinka MELKEIN tapasin Deppin Oxfordissa.

Olen vatvonut tätä suurta pettymystä jo tekstiviestitse, facebookissa ja täällä, joten ehkä on aika unhoittaa tämä vääryyden vääryys ja jatkaa eteenpäin. Näin sentään Oxfordin, kaupungin, jossa ovat vaikuttaneet mm. Lewis Carrol, J.R.R. Tolkien, C.S. Lewis, Oscar Wilde ja Hugh Laurie. Illalla Leicesteriin palatessa marraskuun viidettä (Guy Fawkes Night) juhlittiin jo täysin menoin. Iltaan kuuluu suuret kokot ja ilotulitukset. Tunnelma oli kuin karnevaaleissa ja ilotulitukset oli vielä suuremmat kuin Diwalissa.

Hyvien asioiden lista

Kaikesta nurinasta huolimatta Leicester on ihan mukava paikka asua. Jätän (ainakin joksikin aikaa) koti-ikävän ja masistelun taakseni. Nyt on aika keskittyä niihin kivoihin juttuihin, arjen pieniin piristäjiin. Hyvien asioiden listalle olen koonnut joitakin juttuja, jotka saavat minut yksinkertaisesti hyvälle mielelle. Monella naapurillani listalla olisi varmasti halpa olut ja kauniit ranskalaiset tytöt. Jokaisella on omanlainen listansa ja minun näyttää tältä:

♥ Juomaherkut: Löysin kaupasta maailman parasta sitruunasoodaa. Se on kirpeää ja hapanta ja hyvää. Toinen herkku on turkkilainen omenatee.



♥ Taidehistorian kurssini. Kolme tuntia viikossa katselen kuvia kauniista maalauksista, veistoksista ja arkkitehtuurista.

♥ Kavereiden järjestämät illalliset. Muutaman kerran olen ottanut omat astiat mukaan ja lähtenyt syömään naapureille. Lasgnea ja viiniä; siitä on hyvä ilta tehty.

♥ Brittiläiset talot. Punaista tiiltä, erkkereitä ja värikkäitä ulko-ovia; hyvin englantilaista ja söpöä.



♥ Yliopiston kirjasto, joka on kuulemma auki 24/7 ja sen kattava dvd-osasto, joka on pullollaan klassikoita ja laatua.

♥ Se, että kotoa yliopistolle on vain muutaman sadan metrin matka.

♥ Se, että täällä on vielä marraskuussa suht vehreää ja matkalla kouluun voi jäädä ihailemaan kukkia. Tämä kuva on eilieseltä:



♥ Kämppikseni, jotka ovat kaikki mukavia. Ja mikä parasta, he eivät ole sottapyttyjä tai järjestä reivejä keskellä yötä keittiössämme.

♥ Trendi-lehti ja kolme levyä Fazerin ja Maraboun suklaata. Poikaystävä toi tuliaisia koti-ikävää lievittämään.

♥ University of Leicester Film Society. Liityin leffakerhoon, joten tästä edespäin vietän joka keskiviikkoillan elokuvia katsellen. Eilen oli vuorossa Black Swan, joka oli mielestäni mestarillisen hyvä.



Sellainen luettelo tällä kertaa. Saa kertoa mitä kuuluu teidän hyvien asioiden listalle!