28.9.2011

Orientaatio pubi-kulttuuriin

Ensimmäiset pari päivää ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Suurimmaksi osin on ollut hauskaa, välillä vaivun valtavaan ahdistukseen. Rankkaa on ollut, sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kieli on aivan solmussa kaikesta englannin puhumisesta. Eilen tapasin joukon todella mukavia ihmisiä mm. Norjasta, Espanjasta ja Sveitsistä. Toivotaan, että saan kämppäkavereiksi yhtä hyviä tyyppejä. Ensimmäinen orientaatiopäivä sisälsi bingon, kaksi pubivisailua ja yhden lyhyen puheen sekä illan lähipubissa, joka on laiva kuivalla maalla, The Boat. Laivan sisällä on siis tunnelmallinen pubi.

Syöminen on ollut hieman ongelmallista, sillä hotellissa ei ole jääkaappia ja kauppaakaan ei ole lähettyvillä. On tullut syötyä pelkkää moskaa hyvin epäsäännöllisesti ja olo on sen mukainen. Mutta ruoka ei olekaan tämän kaiken keskellä se ykkösjuttu.

Mutta nyt pitää rientää taas kohti yliopistoa. Loppukevennyksenä kuva dvd-säilytyskotelostani, jonka turkkilainen teksti jaksaa hihityttää.


26.9.2011

Perillä

Englannissa ollaan! Matka tänne ei ollut helppo, mutta ei se matka, vaan määränpää..

Eilen matkustin siis autolla, lentokoneella, metrolla, junalla ja kävellen. Tähän kaikkeen meni yli 10 tuntia ja mukana oli matkalaukku, urheilukassi ja läppärilaukku, yhteensä 33 kiloa tavaraa. Matka huipentui hotelliin, jossa ei ollut hissiä ja huoneeseen sata porrasta. Jaksoin nostaa matkalaukkua yhden portaan kerralla, joten aikaa ja hikeä tuhlaantui mukavasti. Tässä vaiheessa tunnelma oli melko apaattinen. Olin niin väsynyt, että oli mieli vain itkeä ja lähteä samantien maitojunalla kotiin.

Tiesin, että alku on hankala. Mahassa tuntuu möykky, josta säteilee pientä ahdistusta ja koti-ikävää. Mutta tänään oli jo parempi päivä. Kierreltiin kaupungilla tunteja ja syötiin hienossa brittiläisessä pubissa. Ilma on mitä mahtavin, tänään aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ohuella paidalla ja ballerinoilla. Seuraaviksi päiviksi on luvattu +24 astetta, perjantaiksi +27!

Hotelli, jossa yövymme sunnuntaihin asti, on, no.. hyvin brittiläinen; likainen kokolattiamatto, kylpyamme kuuma- ja kylmävesivipuineen sekä aamiainen, joka koostuu luonnollisesti pavuista, munakokkelista ja pekonista. Rappuset ja ovet narisevat, mutta kyllä täällä viikon asuu. En silti malta odottaa, että pääsen omaan huoneeseeni ja saan purkaa matkalaukun.

Leicester on nätti, tunnelmallinen vanha englantilainen kaupunki, jonka keskusta on sokkeloinen. Huomenna yliopistolla alkaa infot, kampuskierrokset ynnä muu.

Seikkailu on virallisesti alkanut!


Näkymä hotellihuoneen ikkunasta..

Leicester Market


Ps. Postaustahtini voi tällä viikolla hieman hiipua, ohjelmaa on niin paljon, että kaikkea ei ehdi millään.

24.9.2011

Lähtö

P9220068

P9220069

Huomenna se vihdoin tapahtuu: menen lentokentälle, jätän viimeisetkin hyvästit, toivon että laukkuni läpäisee koko- ja painorajoitukset, toivon etten itke, vaan haikeuden voittaa iloisen jännittynyt fiilis, ostan tax-freesta vielä hyvää suklaata mukaan, lennän kolme tuntia ja pääsen turvallisesti perille uuteen asuinmaahani. Sitten vielä pitää ehtiä junaan. Ja päästä kirjautumaan myöhään illalla hotelliin sisään.

Mutta se on vasta huomenna. Tänään ollaan koko päivä kotona, valmistetaan illallista, hengitetään kodin tuttua ja turvallista ilmaa.

Vaihtoon lähtö on minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista. Yhdeksän kämppistä, rajoitettu suihkussa käynti, vieraalla kielellä pärjääminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kun kaikki on ylipäätänsä uutta ja outoa. Mutta se kaikki on samalla myös koko jutun suola! Ja onneksi mukanani on koko matkan Suvi, joten yksin ei tarvitse kohdata kaikkea.

Loppujen lopuksi, ei sitä elämää eletä kotisohvalla istuen. On noustava ja lähdettävä.

22.9.2011

"Syksy. Siis ehkä diipein vuodenaika."

Olen pakkauksen lomassa kuunnellut sadetta ja lueskellut lehtiä ja sarjakuvia. Syksyisiä ajatuksia Joonas Rinta-Kannon Fok_It -sarjakuvan siivittämänä:




Stripit Fok_It -blogista.

21.9.2011

Juhlien rekvisiittaa

Ystäväpariskunnan luona kyläily on aina yhtä juhlaa. Viimeksi meille vieraille tarjottiin tervetuliaisdrinkiksi bellinit, alkupaladrinkiksi maailman parhaat mojitot ja jälkkäriksi cosmopolitanit. Ruokailun ja juomien jälkeen vaihdettiin teeman mukaiset vaatteet ylle ja lähdettiin kattoterassille jatkamaan iltaa. Arki on olemassa juuri siksi, että juhlat tuntuisivat erityiseltä.

P8190173

P8190216

Tänään juhlin läksiäisiä, joten illalla saan laittaa mekon päälle ja tavata hyviä tyyppejä.

Ensi viikolla saman pitäisi jatkua, maa on vain eri ja tyypit uusia tuttavuuksia. Leicesterissa alkaa orientaatioviikko, jolloin erilaista ohjelmaa on aamuyhdeksästä iltakymmeneen, jos vain jaksaa osallistua. Joka ilta on luvassa myös illanviettoja. On An Evening of Fun and Games, irlantilainen ja skottilainen tanssi-ilta Ceilidh, karaoke-ilta, kulttuuri-ilta sekä ‘Under the Sea’ themed social evening.

19.9.2011

Asustehankintoja

En välitä merkkilaukuista, kenkäkokoelmani kalpenee Carrie Bradshawn rinnalla ja olen myynyt pois suuret kasat korujani kirpputorilla. Silti asusteet on hyvin tärkeä osa pukeutumistani. Huivi piristää tylsää mustaa villakangastakkia, korolliset nilkkurit antavat ryhtiä tavalliseen neule ja farkut -univormuun. Olen ollut töissä koru- ja asusteliikkeessä, missä olen pitänyt parhaimmillaan kymmentä korua päälläni. Ihan kuin pienenä prinsessaleikeissä, mutta hieman tyylikkäämmällä tavalla.

Tällä hetkellä olen hyvin innostunut kaulahuiveista ja sormuksista. Ne ovat pieniä hankintoja, mutta antavat ilmettä valtavasti. Mitä isompi, sen parempi. Neulottu pyöröhuivi saa peittää puolet kasvoista ja sormuksen kivi keikkua sormessa huomionherättäjänä. 

Uusimmat ostokseni noudattavat tätä linjaa. Palloketjusta pyöritelty pinta jättikokoisessa sormuksessa näyttää kauempaa katsottuna kauniin eläväiseltä pinnalta. Pupusormus ja röpelöpintainen "laavasormus" ovat olleet kovassa käytössä. Uusi mustavalkoinen huivini saattaa olla väreiltään tylsä, mutta kirjokuviointi on hauska.

P9090599

P9090602

P9090596

P9090609

17.9.2011

Omaan huoneeseen

Pian minulla on uusi ikioma huone. Huonekalut on siellä valmiina, mutta kaikki muu pitää hankkia itse. Peitot, tyynyt, astiat, lamppu, koristeet. Sisustushullu sisälläni hyppii onnesta, sillä pääsen tekemään persoonattomasta huoneesta oman näköiseni. Järkeni taas on toista mieltä: on typerää laittaa rahaa sisustukseen, josta nautin vaivaiset neljä kuukautta. Vaikka kotona Suomessa on jo kaikki mitä tarvitsen, en voi ottaa tavaraa mukaan, vaan on ostettava uutta. Monet jutut ovat välttämättömyyksiä, joten niistä on hankittava "Englanti-versiot". Tarvitsen lautasen ja haarukan syömiseen, peiton nukkumiseen sekä koreja ja rasioita säilytykseen.

Ikeaan tuskin pääsen, joten ajattelin turvautua toiseen ruotsalaiseen halpahalliin, H&M Homeen. Kollaasiin kerätyt tavarat ovat käytännöllisiä, rauhallisia, edullisia ja miellyttävät silmää.
Pyykin säilytykseen pussukka, joka voi roikkua naulakossa, kosmetiikalle tai muulle pikkusälälle pieniä kangaskoreja, isompi kori esimerkiksi laukuille tai huiveille. Pussilakanat ovat välttämättömyys, kynttilät eivät niinkään, mutta en osaa kuvitella pimeitä talvi-iltoja ilman kynttilöitä.


Näiden lisäksi ostoslistalla on ainakin pyyhkeet, viltti ja henkareita. Yritän kouluta kirpputoreja läpi paikan päällä, ettei ostostelu menisi liiallisuuksiin. Kotoa otan mukaan kortteja ja kuvia koristamaan tyhjiä seiniä. Eiköhän huoneesta saada mukava turvasatama, joka suojaa syksyn viimoilta.

15.9.2011

Kuvakasa

Teetin muutaman valokuvan, tarkemmin sanottuna 144 kappaletta. Kasassa on monen vuoden muistot ja hauskat hetket talletettuna. Maksoi kotiin toimitettuna 17,90 €. Sitten kun kuvat saisi vielä albumiin asti...

P9090616

Kaapissani on jo monta isoa albumia vuosilta 88-98. Kuvat on liimattu siististi suurille sivuille ja monesti alla on hauska kuvateksti. Olen kiitollinen, että vanhemmat ovat jaksaneet pakertaa vauvakirjojen ja valokuva-albumien parissa. Niiden kansien välissä on koko lapsuus. Sivuja kääntämällä voi tehdä aikamatkan 90-luvulle, jolloin nenälläni nuokkui pinkit silmälasit, käsissä oli kurarukkaset ja mökillä polskittiin rantavedessä tunteja.

14.9.2011

Jauhopeukalo

Avasin television aivan väärään aikaan. Tv-kokki oli juuri kaatamassa kuumaa kermaa suklaapalojen päälle ja lisäsi vielä voita päälle. Katsoin vadelmasuklaakakun valmistumista viisi minuuttia kuola valuen ja pian olin jo googlettanut reseptin. Illalla oma versioni kakusta oli valmis. Hyvää se oli, mutta mitä voi odottaa leipomuksesta, jossa on rasvaa, sokeria, vadelmia ja suklaata.

P9120029

Kakun resepti löytyy, englanniksi tosin, täältä. Kakku sopii gluteenittomaan ruokavalioon, sillä ainoa tarvittava jauho on kaakaojauhe. Kananmuna-allergikoille tämä taas ei sovi, munia tarvitaan yhteensä 17 kappaletta (ja jokainen on eroteltava valkuiaisiksi ja keltuaisiksi). Aluksi tehdään suklaamousse, sitten suussasulava kakkupohja ja lopuksi vadelmien sekä hillon yhdistelmä täytteeksi. Jos tämä suklaaherkku ei riitä, sivustolta löytyy ohje mm. friteerattuun Mars-patukkaan kera jäätelön.

Tein vain puolikkaan kakun, oikea versio olisi kaksikerroksinen komeus. Minä läväytin kaikki yhden pohjan päälle. Se riitti hyvin makeanhimon sammuttamiseen.

P9120017

12.9.2011

Turun taivas oli sininen

Kävin Turussa katsastamassa pikkuveljen uuden opiskelukaupungin ja asunnon. Veli on oikea kattokassinen, niin kivat näkymät oli ikkunasta.

P9100001

Maiseman lisäksi olen vähän kateellinen muutenkin, antikvariaatti vastapäätä kotia ja leffateatterikin korttelin päässä.

Omasta kodista joudun köröttelemään tovin metrolla, että pääsen elokuviin. Kävin katsomassa eilen Win Winin, joka oli elokuva makuuni: arkinen, inhimillinen, kirpeän hauska ja pääosassa Paul Giamatti. Aiemmin katsoin kotona Rangon, josta mieleeni jäi leffaa enemmän oheistoiminta. Tarkoitus oli vetää napa täyteen herkkuja, joten itse ahdoin kitaani luonnollisesti juustonaksuja, limsaa ja kasan irtokarkkeja. Toinen vieressä joi kupin teetä ja söi muffinsin. Kukin tallaa tavallaan, en tuomitse. Mutta ei yhtä muffinsia lasketa herkkumättömässäilyksi!

Elokuvamaraton senkun jatkuu. Aion käydä katsomassa vielä Kaurismäen Le Havren ja tälle viikolle on ostettuna liput kahteen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvaan. Loppuviikosta saatan kärsiä vakavasta popcornin yliannostuksesta.

Eilisen kauniin täysikuun kunniaksi vielä vähän musiikkia, joka sopii tämän hetken tunnelmiin.

11.9.2011

Levottomat jalat

Kesäjalat:

P7310014

Syysjalat:

P6160155

Talvijalat:

P9090558

Kesällä ruoho kutitti paljaita varpaita mökillä. Syksyllä sukkahousuihin käärityt jalat tulevat tallaamaan Englannin katuja (ilman noita karvaisia kinttuja vieressä..). Talvella käytän tossuja lämmittämässä aina kylmiä jalkojani. Tämän hetkinen probleema on, että mahtuuko tossut matkalaukkuun mukaan. Lähtöön on tasan kaksi viikkoa, iiks!

9.9.2011

Keittiössä

Olen pysytellyt pari päivää kotona. Täällä on niin mukavaa. Olen puuhastellut pieniä askareita, mutta enimmäkseen vain laiskotellut.

Keittiössä on uusia kivoja juttuja, joten ruuanlaitto on ollut tavallista hauskempaa.

P9090590

P9090576

P9090563

P9090568

P9040528

P9040529

P8050050

Ostin uuden valkosipulipuristimen, pannulaput ja kauan kaipaamani Marimekon astiapyyhkeet. Päädyin Kattila- kuvioon. Väri pieninä määrinä on piristävää, pannulappujen keltaiset nauhat ja iloisen väriset piirrokset pyyhkeessä on mieleeni.

Kaalia eri muodossa on tullut syötyä paljon, iltapalaksi bruschettaa.

Hauskaa viikonloppua! Syökää hyvin ja laiskotelkaa, se tekee hyvää!

7.9.2011

Korttien keräilyä

En ole keräilijätyyppiä. Kaikki tarpeeton lähtee tästä taloudesta ulos melko nopealla tahdilla. Poikkeuksen tekevät kuitenkin kirjat (joita ei voi olla liikaa!) ja juhlamekot. Ne kököttävät siistissä rivissä hyllyssä tai roikkuvat rekillä, vaikka harvemmin niitä tulee luettua uudestaan tai laitettua päälle.

Lisäksi hamstraan kortteja. Kyllä, kaikenlaisia postikortteja, joissa on silmää miellyttäviä kuvia tai jokin kiva ajatus. Joulukortit ja Terveiset täältä Teneriffalta -kortit heitän jonkin ajan kuluttua paperinkeräykseen, tärkeät ystävänpäiväkortit ja kirjeet tietysti säilytän. Suurin osa korteista on kuitenkin itse ostamiani, vailla sen kummempaa merkitystä. Se on eräänlaista köyhän miehen taidekeräilyä. Valitsen korttitelineestä kaikkien kuvien ja visuaalisen runsauden keskeltä sen, mistä pidän. Syitä on erilaisia, joko kuva ihastuttaa, liikuttaa tai on vain huikean kaunis. Moni valitsemani kortti on pienoiskuva jostakin maalauksesta. Kortti on keino keplotella itselleen pala taidetta.

Hassuinta koko hommassa on se, että en pidä kortteja edes missään esillä. Ne ovat pinossa hyllyssä, ja joskus selailen niitä läpi.

P9070537
Uusimmat hankintani. Ylävasemmalla on Hannes Heikuran valokuva, jonka ostin käydessäni katsomassa Heikuran Dark Zone -näyttelyä Tennispalatsin taidemuseossa. Abstrakti teos on Anna Tuorin. Naisen muotokuva on Picasson, nappasin sen Tate Modernista, Lontoosta.


P9070538
Erityisen ihastunut olen naisten muotokuviin ja vanhan ajan romantiikkaa huokuviin kuviin. (Saa kertoa mistä saisin käsiini vanhoja hääkuvia?) Alimman kortin nojaileva nainen, Virginie, Edefeltin käsialaa, on suosikkini.


P9070551
Ainoa kortti, joka on esillä kotona. Vanha kunnon Kaj Stenvall koristaa makuuhuonetta.


P9070533
Wienistä toin muistoksi muotokuvat Sissistä ja Freudista. Vierailin Sissin palatsissa ja Freudin asunnossa. Museoiden kaupoista löytyy aina hyvä korttivalikoima.


P9070547
Suurempi kuva on Hugo Simbergin. Löysin kortin kirpputorilta ja maisemalla oli samantien rauhoittava vaikutus. 

6.9.2011

Muotovalioita

Olen ihastellut pitkään Tonfiskin suomalaista desingia. Kauniita käyttöesineitä! Tykkään aina kun käytännöllisyys kohtaa hyvän muotoilun. Lisäksi tuotteet on tehty käsityönä Suomessa.






Tuo toiseksi alimman kuvan maljakko on lempparini; yhdistelmä vaaleaa puuta ja valkoista sekä monikäyttöisyyttä. Maljakon pituutta voi säätää kukkien koon mukaan.

Tämä opiskelija kuitenkin vain haaveilee. Ehkä sitten isona ja rikkaana..

Kuvat Tonfiskin nettisivuilta.

4.9.2011

Uusi vuodenaika

Se on kai syksy nyt.

Aurinko paistaa, mutta sen valo on jotenkin kelmeää. Ulkona tarkenee vielä ilman takkia, paksu neule riittää. Kotona varpaita alkaa palella ilman sukkia. Suihkussa veden lämpötila on vaihtunut viileästä sinisestä harppauksella punaisen lämpimän puolelle. Keittiössä on kulhollisia omenoita, luumuja ja juureksia. Ruokalistalla on uuniruokia, ihan uusia kokeiluja.

Syksy on aina uuden aikaa. Uudet koulut ja asuinkaupungit, uudet harrastukset, uudet farkut kouluun. Opiskelukaverini aloittavat luentosalien penkkien kuluttamisen huomenna, minulla ei taasen ole muuta pakollista tehtävää kuin paperivalokuvien teettäminen ja läksiäisten järjestäminen. Se tuntuu hieman oudolta.

Onneksi syksylläkin on paljon tekemistä, vaikka jäätelökioskit suljetaan ja uimarannat autioituvat. Ensi viikolla saan kirjastosta vihdoin Sinä päivänä -kirjan, jota olen odottanut varausjonossa yli kaksi kuukautta. Pian starttaa myös Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit, ja sarjalipun osto houkuttelisi hieman.

 Syyskuu viltin alla romaania lukien ja leffateatterin penkkeihin uppoutuneena. Ei hassumpi ajatus.

P8130024

P8200253

2.9.2011

Kirjoituksia kiskoilla

Metroasemien mainospaikkoja on täytetty mukavilla tositarinoilla joukkoliikenteestä. Kampanja on HSL:n Kerro liikuttavin tarinasi. Mielestäni on mahtavaa, että metroa odotellessa voi lukea pieniä ilostuttavia juttuja. Tässä lempparini:

Klesat klabbit

Täpötäydessä Marjaniemen bussissa istuu etuosassa pultsari. Pysäkiltä nousee bussiin mieshenkilö kyynärsauvojen kanssa. Ainoa, joka tarjoaa paikkansa, on pultsari: "Sä voit tulla tähän tsittaan kun sul on klabbit klesat!"

Aurinkoa sataa

Nousin joskus 2000-luvun alkupuolella bussiin Pihlajistossa. Edessäni istui nuori herkän näköinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Oli kaunis kevätpäivä ja tyttö ihasteli: "ihanaa, sataa aurinkoa!". Siihen totesi poika: "Mitä, eihän noin voi sanoa! Aurinko paistaa, vettä sataa!".
Mietin usein, tuliko heistä pari...

Koiran elämää

Sateisena ja kuraisena marraskuun päivänä, metrossa, vinosti minua vastapäätä, istui mies ja iso koira. Dobermanin näköinen musta eläin makasi levollisena lattialla isäntänsä jaloissa, josta se rauhallisen valppaasti seurasi liikennettä ovissa. Silloin tällöin koira vilkaisi minua, katsoi hetken suoraan silmiin ja käänsi taas miettivän, viisaan katseensa oviin. Mietin, miten koiran silmistäkin saattoi nähdä sen viisauden. Sitten koira alkoi nuolla pontevasti lattiaa.
(http://www.hsltarina.fi/tarinat/)
 



Pidän paljon myös jokavuotisesta Runokuusta, jolloin metroissa, ratikoissa ja junissa pääsee lukemaan runoja. Tällä kertaa teemana on rakkaus. Jälleen yksi onnistunut toteutus tuoda kulttuuria ja taidetta tavallisten tallaajien keskelle, arkea ilahduttamaan. Poimin tänne suosikkirunoni, jotka ovat pysähdyttäneet keskellä ruuhkaista metromatkaa.

Rantakadulla
kun vanha pariskunta kulki välitsemme
minä aioin sanoa sen sinulle.

- Mirkka Rekola
...................................................................................... 
Rakastavaiset

Vaikka rakastavaiset yrittävät
kätkeytyä ihmisjoukkoon,
he paljastuvat.

Rakastavaisten ympärille
ilmestyy näkymättömiä
karhuja, ahmoja ja jäniksiä,
jotka huokailevat,
hierovat käpäliään
ja lämmittelevät tulen ääressä.

- Niina Hakalahti


Ainoa jota kuuntelen, äänesi
hiusten sileä pimeä

pidä kuin kättä pidetään
kun vanhat asiat muuttuvat
ihmeiksi uudessa ajassa,

jatka minua, yhdistä johonkin.

- Joni Pyysalo
..........................................................................................
Ota syliin

Ota syliin
rutistetaan
ollaan hiljaa
kuunnellaan.
Hiljaa ihan supatellaan
salaisuudet sanotaan.

Sanoa vois joka päivä
kuinka paljon tykätään
ja miten tuntuu mukavalta
sylissä kun pidetään.

- Katriina Ahonen 
(www.runokuu.fi/runojaraiteilla.html
 Kuvat: we♥it

1.9.2011

Tavaraa ja ikävää

Laivareissusta on selvitty. Hytissä oli ahdasta, mutta railakasta. Neljä tyttöä, viinipulloja, laulua ja naurua. Tukholmassa kierreltiin kauppoja monta tuntia, mutta kukaan ei ostanut mitään. Laivassa keinui ja ulapalla salamoi.

Kotona odotti to do -lista, josta osa on jo hoidettu, suurinta osaa ei. Kaikki liittyy enemmän tai vähemmän koko ajan lähestyvään vaihtoon.

P8310498

Matkalaukku on ostettu, vielä hienokin sellainen. Se tulee nimittäin olemaan pikkuruisessa huoneessani aika näkyvä sisustuselementti. Tänne Suomen kotiin löysin myös sisustuselementin; karttapallon! Harmi ettei se mahdu matkalaukkuun mukaan. Yksi asia listan jatkoksi, mitä tulen ikävöimään Suomesta.

Ykkösenä listalla on poikaystävä, heti toisena tulee Fazerin suklaa, karkkivalikoima yleensäkin ja Valion suklaajäätelö. (Nojoo, eiköhän perhe ja ystävät saa kuitenkin sen hopeasijan.) Omaa kotia tulee tällaiselle kotihiirelle varmasti ikävä. Ainakin ennen kuin uusi paikka alkaa tuntumaan kotoisalta. Jo nyt huokailen haikeana kotona ja hipelöin rakkaita tavaroita, jotka jäävät tänne, kun lähden.

Ehkä materialistista, mutta tavarat tekevät kodista oman näköisen ja oman tuntuisen. Melkein kaikella täällä kotona on tunnearvoa, tietokoneesta kirjoihin ja huonekaluista koriste-esineisiin. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaan odottavat paluutani. Niin kuin se kaikkein rakkainkin.

P8310500

P8310517

Ps. Kaikki vaihtoon liittyvä jutusteluni (jota on tulossa PALJON lisää) löytyy nyt "vaihto"-tunnisteen alta.