Hauskaa vappua!

Pitäkääpä riemukas vappu! Syökää hyvin ja kietoutukaa serpentiinin, niin aion ainakin itse tehdä. Ja vihdoin viimein pääsen katsomaan Mantan lakitusta! Muuten illan ohjelma on auki, joten luvassa voi olla yllätysten yö.

Maalaushommia

Kaikki lähti vuokrankorotuksesta, jota en niin vain sulattanut. Valitin asunnon huonosta kunnosta, ei nimittäin ollut kämppä uuden hinnan arvoinen. Niinpä saatiin meille remonttimies neljäksi päiväksi. Remontti-Reiska (ainakin se näytti ihan siltä) maalasi olohuoneen katon, korjasi neljän oven kahvat ja kolmet ovenkarmit, hankki uuden liesituulettimen (ja maustehyllyn sen päälle!) ja maalasi keittiön kaappien ovet.

Kun Reiska lähti, niin me päätettiin vielä jatkaa vähän itse. Lauantaina vietettiin pari tuntia K-raudassa, jossa kinasteltiin koko ajan, sillä luulin olevani suurikin maalien ja naulojen asiantuntija. No melkein kaikki tarvittava löytyikin, joten sunnuntai vierähti keittiössä puurtaen. Tällä kertaa ei tosin kokattu, vaan hiottiin niin maan perkeleesti ja sitten vielä maalattiin. Silmät ja suu oli täynnä pölyä, ja maalitahrat uloittuivat kyynärpäihin asti.




Hiottiin kaapit sisältä sekä ovien sisäpinnat. Sitten maalattiin ne. Kuulostaa simppeliltä, mutta ei kyllä ollut. Seitsemän tuntia siinä vierähti ja lopputulos näyttää 2-vuotiaan tekemältä. Mutta parempi sekin kuin alkuperäinen. Kaapistot ovat peräisin 60-luvulta ja kunto oli sen mukainen.

Remppa vei aikaa ja vaivaa, mutta muutokset olivat aika pieniä: pelkkää pintakosketusta ja kosmeettista parantelua. Mutta oli mukava saada edes jotain vihdoin korjatuksi, ollaan asuttu täällä neljä ja puoli vuotta rikkinäisten ovien ja muun kanssa...

Vielä pitäisi saada olohuoneessa majailevat keittiön kamat takaisin kaappeihin ja vetimet ruuvattua takaisin oviin. Sitten voi taas hengähtää ja kotoilla.

Tyhjät lasit, mutta täydet päivät

Töitä, töitä ja töitä. Tenttiin lukemista, aineistopyyntöjä kirjastoille, kalenterin täyttämistä, remonttipölyn siivoamista, ostoslistan tekoa K-rautaan, neljä koneellista pyykkiä, tylsiä metromatkoja, lyhyitä yöunia ja haukotuksia, tyhjä jääkaappi, suriseva pää.

Siitä on tämän hetken arki tehty.

Onneksi ennen nukkumaanmenoa on hetki aikaa rauhoittumiselle. Voi vajota sohvan uumeeniin, nostaa jalat rahille ja syödä iltapalaa.

Flower power

Koti on rempallaan rempan takia (heh heh), olohuone on askeettinen ja keittiön kaappien sisältö pahvilaatikkoihin sullottuna (lusikan löytämiseen voi mennä aikaa). Niinpä on mukava katsella vanhoja kuvia, kun koti oli koti ja maljakossa tuoksui kukat.

On väsy

Viime viikko oli suoraan sanottuna kamala. Oli koko ajan kiire ja paljon pieniä ja isoja asioita hoidettavana. Stressi tuntui möykkynä mahassa. Monina päivinä en ehtinyt edes istahtaa alas syödäkseni kunnolla, hotkaisin lautasellisen pastaa kuudessa minuutissa ja juoksin metroon. Viikon kohokohta oli lauantain iltapäivä, kun ehdin ottaa vihdoin kaivatut päiväunet.

Tällä viikolla ei juuri helpota. Kodissamme tehdään tällä hetkellä pientä remonttia, mikä on sinänsä kiva: saadaan halkeillut kattopinta korjattua, ovet ja ovenkarmit uusittua, keittiön kaapistot maalataan ja niin edelleen. Harmi vain, että remonttimies herättää tällä viikolla kukonlaulun aikaan, päivät on pysyttävä pois tieltä ja illalla koti haisee kitkerältä maalilta. Kaiken lisäksi kalenteri näyttää, että jotkin päivät venyvät yli 12 tuntisiksi suoritusmaratoneiksi.

Silmissäni siintää onneksi jo tuleva kesä, jolloin vietän piiiitkää kesälomaa sitten kouluvuosien. Opiskelen joitakin kursseja ja muuten paistattelen vain päivää.

Tämän hetken lempijuttusii

Sokeroitu ananas 

Ostin ison pussillisen kauppahallista. Kuivatut hedelmäpalat ovat tosin sokeroituja, joten eivät ole se kaikista terveellisin naposteltava, vaikka niin haluaisin kuvitella.

Teatteri 

Olen nähnyt kolmen kuukauden sisällä kahdeksan näytelmää. Olen nähnyt lavalla laatudraamaa, kokeilevaa teatteria, valkokankaan, vesialtaan (johon näyttelijät ajoittain pulahtivat), livemusiikkia, upeita roolisuorituksia, pitkiä monologeja ja vaikka mitä. Melkein joka esityksessä iholleni on hiipinyt kylmät väreet, olen ollut niin vaikuttunut. Teatteri jotenkin sykähdyttää ihan eri tavalla kuin mikään muu.

Kimalteleva kynsilakka

Tällä lakalla saa makeet, hileisenkimaltelevat diskokynnet.

Nestemäinen poskipuna

Meikkisuosikkini, jonka löysin kuukausi sitten -70% alennuksella. Pienestä pullosta tulee läpinäkyvää geeliä, joka poskelle pyöriteltäessä muuttuu ihanan raikkaaksi pinkiksi punaksi.

Kengät

Kauttaaltaan mokkapintaiset, kiilakorkoiset nilkkurini on kivat! Tuollaiset möhkö-kengät, kun pohjaa ei erota kunnolla muusta.

 

Sormus 
Myöskin alelöytö. Sormus on pieni, graafinen eikä mikään söpöstelykoru. 
 

Nää oli nyt vähän sellasii tyttöjen juttui.

Uunikasvikset

Vihannekset ja juurekset on halpaa, hyvää, terveellistä ja usein lähellä tuotettua ruokaa. Ja ihan parasta lisuketta, kun ne kypsentää uunissa pehmeiksi ja makeiksi.

Se on helppoa:
Valitaan kaupasta mieluisat juurekset ynnä muut. Itse valitsin tällä kertaa ison kasan kaikkea mahdollista; bataattia, purjoa, kukkakaalia, perunaa, lanttua ja porkkanaa.
Pilko paloiksi, tikuiksi tai kuutioiksi. Pyörittele öljyssä, joka on maustettu suolalla, pippurilla ja vaikka rosmariinilla sekä timjamilla. Hunajaakin voi lisätä. Sitten uuniin 200 asteeseen, kunnes kasvikset on pehmenneet tarpeeksi.

Ohella voi nauttia esimerkiksi kanaa tai vaikka halloumia.

Pihalla, osa 2

Jos toissapäivänä esittelin kuvia kukkasista ja hupenevasta lumesta, niin löytyi sieltä ulkoa paljon muutakin. Lumen alta paljastui kamala määrä roskaa. Naapureiden biojäteroskiksen eteen oli hylätty rikkinäinen näyttö ja lasten kylpyamme. Ruoho on vielä oljen väristä ja maa mutaista, ainoita väripilkkuja on hylätyt hanskat ja karkkipaperit.

Pihalla

Kävin tänään keskustassa ystävän kanssa. Istuttiin Lasipalatsin kahvilan ikkunan äärellä. Edessä näkyi Kiasma, Postitalo, Sokos, Ylioppilastalo ja Stockmann, kaikkien ohi kulkivat vihreät ratikat. Kaupungilla on kaunista, ajattelin.

Mutta on lähiössäkin kaunista, pitää vain jaksaa hieman kyykistellä ja kumarella, että näkee ne pienet yksityiskohdat. Lumesta on enää rippeet jäljellä, naapurirapun mummon istuttuma kukkapenkki on herännyt jo eloon.

Vihreää, vehreää

Olen tällä hetkellä hullaantunut vihreään. Vihreä on kevään ja uuden alun väri. Nytkin istun mintunvihreä paita päällä ja olo jotenkin tavallista raikkaampi.

Ollaan suunniteltu kanssa-asujan kanssa josko vihdoin tänä keväänä saataisiin aikaiseksi sellainen kunnollinen yrtti- ja kasvitarha. Aluksi siemenet ikkunalaudalle itämään ja sitten taimet parvekkeelle nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Basilikaa tietty. Ja sitten timjamia ja sitruunamelissaa, ehkä tilliä myös. Tahtoisin laittaa multaan kukansiemeniä, vaikka ruiskaunokkia. Olisi kiva nähdä sen kukinta alusta asti, eikä vain ostaa Plantagenista valmista ruukullista.

Pala Intiaa

Englannissa, Leicesterissa, oli pienet markkinat, jossa oli paljon intialaisia myyjiä. Kojuista löytyi vaikka mitä hienoa, mutta mukaan valikoitui suippopäinen korurasia.
Rasian sisällä on myös Englanti-tuliainen: kameekoru Bathin Fashion-museosta.

Kuvien rannekoru on kaikkien aikojen lempikoruni, se on ostettu Thaimaasta yli viisi vuotta sitten alle eurolla. Ja on vielä yksi tuliainen, käsintehty muistivihko. Sen kaveri on tuonut Intiasta asti.

On hauskaa, että kotona tietyt esineet muistuttavat kaukaisista maista ja seikkailuista.

Äitin tekemää

Olin äidin hoivissa maanantaina. Pöytä notkui herkuista ja maha tuli ihan täyteen.

Varattiin samalla hoitoja toukokuiselle kylpyläreissulle, jonne tulee koko suku. Valitsin thai-hieronnan. Kroppa menee jo rennon raukeaksi pelkästä ajatuksesta.

Varattiin myös hotelli Kroatiaan, minne lähden heinäkuussa perheen kanssa. Matkustelua siis tiedossa, jee!

Pointless nostalgic

Olen pienessä flunssassa, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä pyhien ohjelma sisältää muutenkin ainoastaan lepoa. Olen ollut kotosalla, nuuskinut tukkoisella nenälläni kukkasia, syönyt Mignon-munan ja sonnustautunut teeman mukaisesti höyheniin.

Lisäksi olen katsellut elokuvia: Tintti ja Yksisarvisen salaisuus ja Midnight in Paris -leffat. Kuten Owen Wilsonin esittämä Gil, välillä on hauska upota vanhaan aikaan: ihailla 20-luvun tyyliä (ihana Marion Cotillard hapsuhameessa) ja ihailla, kuinka tekniikkaa ei ole tarvittu kaiken aikaa (Tintti selvittää mysteereita ilman älypuhelimen ja dna-näytteiden apua).

Mutta kyllä nykyaika kuitenkin voittaa. Nykyään voi pukeutua ihan kuin 20-luvulla, jos vain huvittaa, tai laittaa nahkahousut jalkaan. Saa valita, eikä kukaan tuomitse. Pidän kännykän äänettömällä, kun en halua olla tavoiteltavissa, mutta voin tarvittaessa tarkastaa juna-aikataulun hetkessä pienen luurin avulla. Digiboksilta voi katsella nostalgiaryöppyjä, kuten Mad Menia tai Pan Amia, huokaista, että onneksi sovinismi ei ole enää niin räikeää, ja silti haaveilla samanlaisesta kampauksesta kuin Bettyllä.

Lankalauantai, sukkasunnuntai

Pääsiäinen. Siihen kuuluu pääsiäismunat ja hyvä ruoka.

Maalasin kelta-valkoiset munat ihan vain kotiin koristeeksi. Laitoin ne esille kulhoon ja pöydälle. Toiset kolme munaa värjäsin meikkisienellä ja vesiväreillä värikkäiksi, täytin ne suklaalla ja kietaisin rusetin ympärille. Ne vein tuliaisiksi kummeille ja perheelle.

Kylässä on kiva käydä, sillä silloin ei tarvitse kuin nauttia olosta, seurasta ja toisten valmistamasta hyvästä ruuasta. Kotonakin on kiva tehdä ruokaa. Tänä viikonloppuna täällä syötiin lohta ja vihanneksia. Vieraissa sai tosin vielä parempia herkkuja.

Glada påsk!

Aikaa itselle

Viikon kestävä loma alkoi eilen. Katsoin Frendejä samalla kun söin aamupalaa. Sitten lähdin ostoksille.

Pyörin kaupoissa hypistelemässä yli neljä tuntia. Aamulla ei tarvitse pyöriä ryysiksessä tai jonottaa sovituskoppeihin. Raaskin kerrankin ostaa hieman kalliimpaa, sillä löysin upeita, ajattomia klassikoita: erittäin yksinkertaisen trenssin sekä ison, mustan ja simppelin laukun, jonne mahtuu tarvittaessa koulukansiot ja järkkäri. Nämä toimivat ulkopukeutumisen perustana, jota voi persoonallistaa huiveilla, kengillä ja koruilla.

Välissä kävin lounaalla: söin hyvää ruokaa, lepuutin jalkoja ja luin uusinta Trendiä. Kotimatkalla kävin kaupan kautta ostamassa kukkia ja suklaata.

Kotona nukuin päiväunet, aloitin vihdoin Miika Nousiaisen Maaninkavaaran lukemisen ja tein valtavan kokoisen Banana Splitin. Kuuntelin vanhoja cd-levyjä ja selailin blogeja.

Päivä oli siksi niin mukava, että sain aikaa itselleni. Nautin sellaisista harvinaisista päivistä, kun päätän itse omasta aikataulustani. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Koko jutun juoni on, että saa olla ihan yksin.