Kotipesä

Vaikka olen viime päivinä kuluttanut kaiken liikenevän ajan ulkona helteistä nauttien, ei ole kodin voittanutta. Paras paikka maailmassa. ♥ Etenkin noihin pehmoisiin nurkkiin on mukava käpertyä.

Jöröjukkarock

Jotenkin helteetkään ei saa mua innostumaan, vaikka yleensä palvon harvoin Suomessa lämmittävää aurinkoa. Nyt on fiilis, että haluaisi jäädä koko päiväksi sänkyyn makaamaan ja unohtaa velvollisuudet. Olen ottanut nähtävästi ulos menonkin velvollisuudeksi. Suurin syy tähän on luultavasti työ. Olen tällä hetkellä työssä, joka on ihan mukavaa hommaa, mutta ei mikään unelmaduunini. Työajat voivat olla esim. 12-20 tai 10-18 eli suuri osa päivästä. Poikaystävällä on taasen aivan eri työajat, joten yhteinen aika on kortilla. Kesä tuntuu menevän vapaapäiviä odottaessa, ja vapaapäiville taas suunnittelee liikaa menoja. Ystäviäkään ei ehdi nähdä kuin niinä harvoina vapaahetkinä.

Opiskellessa työpaikat ovat vaihtuvia ja epäsäännöllisiä, ja kesälomaa ei juuri ole. Tämän kesän kohokohta tuntuu olevan pitkä viikonloppu Turussa, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Pakoon arjesta. Arvostan vapaa-aikaa, laiskoja päiviä ja pitkiä aamuja, en tosiaan ole mikään työnarkomaani.

Mielestäni päivät ei saa olla liian täynnä tekemistä. Nyt ne valitettavasti ovat. Esimerkiksi maanantaina töiden jälkeen kauppaan, ja kas oli jo ilta ja silmissä uniheikkaa. Tänään ehdin tunniksi läheiseen puistoon nauttimaan auringosta, sitten pitää syödä ja lähteä töihin. Kotona olen vasta kymmeneltä..
Eilisen vapaapäivän piti olla mukava, se sisälsi syntymäpäivälahjaostoksia, leffan, kaupungilla kiertelyä sekä tapaksia ja viiniä. Silti jöröilin ja äksyilin, olin jotenkin niin väsynyt ja odotukset olivat niin korkealla, että pienikin vastoinkäyminen (kuten huono palvelu kaupassa) sai minut äkäiseksi kuin ampiainen.

Synttärikortti poikaystävälle oli aika osuva, välillä olen aivan kuten kiroileva siili. Onneksi muistan usein pyytää anteeksi tyhmää käytöstäni. Välillä on huonoja päiviä ja huonoa tuulta, sille ei voi mitään.

Juhlahumu

Aloinpa muistella mennyttä kevättä enemmänkin ja päällimmäisenä mieleen on jäänyt omat synttärijuhlat. Kutsussa luki seuraavasti: "Koska aikuisuus pelottaa, bileiden teemana on lastenkutsut. On ilmapalloja, täytekakkua, Carneval-keksejä ja aasinhäntää." Ilta oli oikein onnistunut, ja lapsenmieliset juhlat hauska toteuttaa.

(Kuvat ovat otettu vanhalla kameranraihnalla, joten ovat tosi huonolaatuisia.)

Lempi myös bloglovinissa!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Eräs sunnuntai

Tämän päivän vietin töissä, ja sitä manaillessani muistelin noin kuukauden takaista sunnuntaita, joka oli yksi parhaista päivistä pitkään aikaan. Ei siihen kummempia tarvitse kuin vapaapäivän, auringonpaisteen ja Helsingin (tai muun kivan kaupungin).

Päivä alkoi brunssilla Talo-nimisessä kahvilassa Hakaniemessä. Paikka oli todella viihtyisä ja ihanasti sisustettu. Ja se ruoka! Seisova pöytä -periaatteella toimiva brunssi oli monipuolinen ja taivaallisen hyvää.

 www.cafetalo.fi

Pari tuntia tankattiin Talossa ja siitä jatkettiin sporalla Bulevardille ja Hietsun kirppikselle.

 wikipedia.fi

Tein pari löytöä kirppikseltä, mutta jäin kaipaamaan kirjoja myyvää mummoa, jolta ostin viime kesänä kaksi kassillista klassikkoja parilla kympillä. Illemmalla suuntasimme vielä Tennariin katsomaan X-Men: First Class -leffaa. Olen tykännyt kaikista neljästä aiemmasta X-Men-elokuvasta, ja odotukset oli korkealla. Eikä tarvinnut pettyä. Sopivasti draamaa, jännitystä, toimintaa ja komediaakin. Elokuvan ehdoton suola oli näyttelijät. (Huh, mitä silmänruokaa. James McAvoy ja Michael Fassbender...)

 Murray Close – © TM and 2011 Twentieth Century Fox Film

 Eli mahtavan päivän kaupungilla kruunasi harvinaisen viihdyttävä elokuva irtokarkkien kera nautittuna! 

(Kuinka monta ylistävää adjektiivia sainkaan tungettua tähän postaukseen?)

Hyvää juhannusta!

Omaan juhannukseeni kuuluu tiiviisti hyvä ruoka. Tänä juhannuksena menu oli hyvin perinteinen: uusia pottuja voilla, pihvejä ja grillikasviksia. Marinadi on kaiken a ja o, jotta naudan ulkofileestä saa murean ja maistuvan.
 

Tällä kertaa sekoitin yhteen punaviiniä, oliiviöljyä, timjamia, valkosipulia, basilikaa, mustapippuria, viherpippuria ja suolaa. Helppoa kuin mikä ja hyvää tuli.

 Marimekon vihreät servetit sopivat juhannusillalliselle.

Juhannusruusujen sijasta pöydässä oli pioneja. Jälkkäriksi syötiin lettuja hillolla ja kermavaahdolla.

Ruuan lisäksi sauna ja kokko ovat tärkeitä perinteitä. Niin ja juhannustaiat myös! Ei kai ole liian myöhäistä jos vasta ensi yönä laittaa kukkia tyynyn alle?

Ikkunalaudalla

Kotona ikkunalaudat on yksi kivoimmista asioista sisustamisen kannalta. Olohuoneessa ikkunan edusta on täynnä kynttilöitä, ja etenkin talvella kynttilärivistö luo tunnelmaa. Keittön ikkunalaudalla tavarat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan: syksyllä värikkäitä koristekurpitsoita, joulun aikaan tonttuja ja piparkakkutalo, keväällä herneenversoja ja nyt kesällä kaikkea vehreää, kuten basilikaa.

 

Tykkään kauheasti noista liitutaulupurkeista, tekstin voi vaihtaa aina sisällön mukaan. Toinen suosikki on elefantti-teekannu, ammoinen alelöytö Indiskasta.

Päivien viemää

Viime päivät ovat kuluneet sekä hyvin kiireisissä että rauhallisissa tunnelmissa.

Eilen töissä piti kiirettä ja palatessani väsyneenä kotiin, meinasin alkaa tuhertaa itkua, kun maito oli loppu ja olisin halunnut kaakaota. Hahah! Tästä episodista huolimatta muuten on ollut oikein mukavaa. Olen toljottanut tunteja kaverilta lainaksi saamaani Gilmore Girlsin 4. tuotantokautta, jota Yle ei enää jostain syystä näytä viikonloppuisin. En osaa vieläkään vastata kysymykseen Kumman kaa Jessin vai Deanin?

Muuta tehtyä: Kavereiden kanssa väsättiin salaattia ja katsottiin Inception. Toisen kaverin kanssa käveltiin Bulevardilta Kaivopuistoon Caruselliin ja Kauppatorin kautta kotiin. Uunituoreita munkkeja, Helsingin jäätelötehtaan jäätelöä ja kauniita maisemia!

Jotain hyödyllistäkin tuli tehtyä; siivosin vaatekaappini. Kaksi kassillista vaatteita odottaa kirpputorille pääsyä. Enkä edes vielä raivannut vaaterekkiäni tai ulkovaatteita.

Hajuveteni

Tuoksun tällä hetkellä tältä:

"Harmoninen raikkaiden hedelmien ja pehmeiden kukkien tuoksu. 
Ensituoksu: nashi päärynä, italialainen mandariini ja viinimarja
Sydäntuoksu: kirsikankukka, magnolia ja persikka
Pohjatuoksu: myski, amber ja setripuu"

Tuoksu on Yves Saint Laurentin ja nimetty (mielestäni jotenkin mauttomasti) Young Sexy Lovelyksi. Ja kyllä, ymmärrän että molemmat edustaa kirjainyhdistelmää YSL, mutta nimi on silti kökkö. Mutta onneksi se on se tuoksu, joka merkitsee.

Kotoinen skumppabrunssi

Tänään kun olin nukkunut kellon ympäri ja kömmin sängystä jääkaapille aamupalan toivossa, pälkähti päähän idea kunnon brunssista. Valmiina oli pullo cavaa ja persikkapurkki, ja siitä se ajatus sitten lähti: Bellini-drinkit! Poikaystävä kipaisi hakemaan kaupasta pekonia ja samalla katoin pöytään leipää, hedelmiä, munakasta, papuja, tuoremehua, kahvia, teetä ja jälkkäriksi mokkapusut. Persikkapyree-kuohuviinisekoitus toi aamuun juhlan tuntua.

Kiireetön sunnuntai ja hyvä ruoka. ♥

Mökillä

Helteinen viikonloppu mökillä teki hyvää. Kännykkä kiinni, grilli päälle ja saunaa lämmittämään. Luin auringon paisteessa Kureishin Esikaupungin buddhan, pilkoin ainekset fetasalaattiin ja kirosin hyttysiä.

Muitakin otuksia näkyi paljon; sisilisko, sammakko, jättiperhonen, pronssinvärinen koppakuoriainen ja ahven, jonka poikaystävä nappasi virvelillä. Kaupunkilaistyttönä en kuitenkaan osannut arvostaa näitä luonnon ihmeitä, vaan juoksin pörrääviä hörhiäläisiä kiljuen karkuun.

Opittua: sammakko osaa maastoutua hyvin. 

Elukoista ja ötököistä huolimatta ajoittainen luonnonhelmassa oleilu tekee hyvää. Oioi sitä tunnetta, kun kuumasta saunasta pulahtaa kirkkaan viileään järviveteen.

All orange

Tämän kesän ykköstrendi, kirkkaat ja pirteät värit, on saanut minutkin hullaantumaan saateenkaaren sävyihin. Luotan edelleen valkoiseen, mustaan ja nudeen, mutta pienet värin pilkahdukset ilahduttavat mieltä. Väriterapia ei ole välttämättä pelkkää hölynpölyä: Tänään puin päälleni ensimmäistä kertaa elämässäni pinkin topin. Väri sai olon energiseksi, jopa loisteliaaksi. Sain myös valtavasti kehuja, kuinka paita sopi minulle.

Eilen päivän värinä toimi oranssi. Paita ja kynnet sävy sävyyn.

Hyvä asuvalinta harmaan sadesään keskelle.

Matkalla

Perillä on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan
PMMP

 

En täysin allekirjoita PMMP:n rallatusta. Haluan että matkaa loppuu, sillä autossa istuminen on loppujen lopuksi aika tylsää. Viime viikonloppuna ajeltiin mökkeilemään. Kokeilin kuunnella elämäni ensimmäistä kertaa äänikirjaa, Petri Tammisen Enon opetuksia. Mutta aika unettavaa touhua se oli, kyllä kirja aina levyn voittaa. 

Parasta autoiluissa on tienvarren täyttävät lupiinit, joita jaksan ihastella joka kesä, ja pysähdykset huoltoasemilla. Tällä kertaa Motorestilla ei ollut myynnissä munkkeja! Mikä se sellainen huoltsikka on olevinaan? Munkin puutteessa ostin pussin juustonaksuja ja pullon päärynälimsaa matkaevääksi. Ja mukavastihan se matka sujui.

Alku

Uusimmassa Nyt-liitteessä (lempilukemistani 12-vuotiaasta lähtien) oli hyvä "toimittajalta" kirjoitus:

"Ideat syntyvät pakottamuudesta, keskustelusta, hyvästä olosta ja ajasta ajatella. Oikein ajoitettu joutilaisuus on tuotantoväline."

Olen joutilaisuuden puolestapuhuja. Se ei välttämättä ole sama asia kuin laiskuus (paitsi ehkä hieman..). Vaikka makaan sängyllä tai sohvalla tai nurmikolla raukeana kuin lahna, aivoni surraavat ja ajatukseni juoksevat. En siedä kiirettä ja stressiä, nykyajan työelämää.

Kesällä, jolloin mieli lepää auringon paisteessa ja koulukiireet ei stressaa, mieleni täyttyy ideoista ja inspiraatiosta. Eräänä kesäisenä päivänä päätin perustaa blogin. Omaksi huviksi. Blogi tulee olemaan ajatusteni temmellyskenttä. Paikka, jonne tallentaa muistoja, pysäyttäviä, inspiroivia asioita tai ihan vain hömppää. Miltä milloinkin tuntuu. On mukava myös herätellä henkiin aiemmin minulle hyvin rakasta kirjoittamisharrastusta.

Olen aika ylpeä blogin nimestä. Halusin nimeksi kauniin, suomalaisen sanan. Lempi paitsi kuulostaa pehmeältä ja soljuvalta, myös sen merkitys on kaunis. Olen romantikko, jonka mielestä elämässä on tärkeintä (kliseisesti) rakkaus. Lempi on ihanaa! Omia lemmenlurituksia tai parisuhdeanalyysia tuskin tänne kirjoitan, mutta käsittelen lempiasioitani. Vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia, kirjoja, kauniita esineitä, ruokaa, sen sellaista. Aloitinhan ensimmäisen kirjoituksenikin kertomalla, että Nyt-liite on lempilukemistani.

Googlen kuvahaulla lempi toi tämän kuvan.