Mitäkö luen? Tekstejä koulua varten, tällä hetkellä suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä ja puheviestintäartikkeleita. Kirjallisuuden opiskelun hyvä puoli on, että teorian lisäksi saa lukea välillä romaaneja, klassikoita ja muuta kaunokirjallisuutta. Kesällä aion urakoida Suomen kirjallisuushistoria -kurssin, jossa pitää kahlata läpi 33 kotimaista klassikkoa Kalevalasta Tove Janssoniin.
Vapaalla luen romaaneja, mutta ihan liian vähän. Usein kevyemmät ja suppeammat luettavat, kuten lehdet, tuntuvat helpommalta ajanvietteeltä kiireisen arjen keskellä.
Mutta ei lehdissä mitään pahaa ole, päinvastoin. Ne ovat lehdestä riippuen ajankohtaisia, sivistäviä tai rentouttavaa hömppää. Ne ovat pullollaan tyyli-inspiraatiota, mielenkiintoisia haastatteluja, reseptejä, maailmanmenoa, arvioita, menovinkkejä ja uusia ideoita.
Lempilehtiäni on kuvassa näkyvät Trendi, Hesari ja sen mukana tulevat Nyt-liite ja Kuukausiliite, sekä City. Lisäksi ostan välistä Imagea, luen Ylioppilaslehteä ja selailen eri naistenlehtiä.
Nämä yhdessä muodostavat täydellisen paketin, jossa on sopivasti asiaa ja hömppää. Olen nauranut vedet silmissä Nyt-liitteen pienille pakinoille ja itkeä vollottanut Kuukausliiteen pidempiä artikkeleita lukiessani.
Juorulehdet saavat minut nykyään raivon partaalle. Ymmärrän, että monelle ne tarkoittavat viihdettä, mutta Seiskan epäesteettisyys ja toisten selkänahasta ja epäonnesta revityt otsikot ovat sosiaalipornoa pahimmillaan. Iltapäivälehdet ovat alkaneet matkia liikaa Brittien roskalehtikulttuuria. Skandaaleja revitään pienistä mitättömistä jutuista, ja jutut on vielä huonosti kirjoitettuja. Nettiotsikot on oma lukunsa; surkeita yrityksiä houkutella ihmisiä katsomaan kuvia povipommeista. Viimeksi tänään päässäni alkoi keittää, kun R-kioskilla näin suuren otsikon, kuinka Arajärvi oli tuijottanut prinsessan rintoja. Kärpäsestä härkästä, kunhan etusivulle saadaan juttu tisseistä ja samalla vielä nolataan joku.
Se että inhoan sekä pidän erilaisista lehdistä ja journalismista, osoittaa, että ohuiden paperijulkaisujen voimaa ei pidä vähätellä.
Tänään vietän illan kotona pitkästä aikaa ylhäisessä yksinäisyydessä, joten valtaan sohvan kokonaan itselleni ja otan kaveriksi viltin, kirjan, punaviiniä ja pinon lehtiä.
2 kommenttia:
Minäkin haluan tuollaiselle kurssille, jolla on pakko lukea läpi klassikkoja! Olin jo lukioikäisenä kateellinen äidinkielenopettajille, jotka olivat joutuneet moiseen urakkaan.
Haha. :) Se onkin yksi syy, miksi halusin alunperin opiskelemaan kirjallisuutta. Että ne klassikot tulisi ihan oikeasti luettua. Mutta välillä harmittaa, kun lukeminen tuntuu pakkopullalta..
Lähetä kommentti