Jos eilisen ruoka oli tylsä aihe kuvaan, niin nappi/nappula aiheena vasta tylsä onkin. Päätin kuvata viimeisimmän kirppislöytöni, haalean vaaleansinisen kauluspaidan ja sen pienet napit.
Ainoa käsityö, minkä muuten osaan (juuri ja juuri) on napin ompeleminen. Enkä edes tiedä miten langanpäähän saisi kestävän solmun.
Käsityötunnit oli kouluaikoina pelkkää tuskaa. Kun opeteltiin virkkaamaan, minä aloin kuulemma koukkaamaan. Villasukkia kudoin yli puoli vuotta. Varren pituus piti oli 10 senttiä, minä mittasin sukkaa millin välein, josko saisi jo lopettaa. Oikea-oikea-nurja-nurja -kaava meni minulla nurja-nurja-nurja-oikea-nurja-oikea, eli miten sattuu. Resorilta se ei ainakaan näyttänyt. Valmiista sukista löytyi kymmenittäin silmukkapakoja, joita merkitsin klemmareilla opettajan korjattavaksi.
Seiskaluokan lopussa alettiin tekemään farkkuja. Kässäopettaja ilmoitti helpotuksekseni, että "Sinin ei kuitenkaan tarvitse". Aloin tekemään ristipistotyötä. Kukkakuvan tekemiseen meni kuukausia, muilla pari viikkoa.
Oi niitä aikoja. Hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti