Pienestä maasta on ponnistanut suuri määrä maailmankuuluja, arvostettuja kirjailijoita Yeatsista Samuel Beckettiin. Moni on saanut inspiraation teoksiinsa Irlannista, mutta näkökulma on usein synkkä ja pessimistinen. Hyvä esimerkki on James Joyce, joka käsittelee kirjoissaan Irlantia ja Dublinia, mutta asui itse suurimman osan aikuisiästään ulkomailla.
Museossa pysähdyimme Frank McCourtin kuvan kohdalle. Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, mutta matkaseuralaiseni Suvi osasi kertoa miehestä lisää. Suomessa lainasin Suvilta McCourtin Seitsemännen portaan enkeli -romaanin. Se on omaelämäkerrallinen tarina kirjailijan köyhästä lapsuudesta Irlannissa. McCourt on jonon jatke irlantilaiselle kirjallisuusperinteelle; hän kirjoittaa elävästi elämästä Irlannissa. Mutta elämä maassa näyttäytyy kurjuutena. McCourt muutti Yhdysvaltoihin heti 19-vuotta täytettyään.
Seitsemännen portaan enkeli antaa ainakin osittain vastauksen, miksi irlantilaiset kirjailijat karkaavat maasta heti tilaisuuden tultua. Moni perhe on elänyt suuressa köyhyydessä, työttömyys ja alkoholismi syynä ja seurauksena. Kirjoissa kuvataan sateista ja sumuista ilmastoa ja likaisia kaupungin katuja. Tiukka katolilaisuus tuntuu tukahduttavalta ja rajoittavalta. Mielenkiintoisia aiheita kirjoille, mutta ei kovin hyviä lähtökohtia oikealle elämälle.
McCourtin Pulitzer-palkitun romaanin sielu on sen tosipohjaisuus sekä autenttiselta kuulostava lapsikertoja, jonka näkökulmasta maailma näyttäytyy aivan erityislaatuisena. Kyyneleet kihoavat silmiin, kun seitsenvuotias poika kuvailee kotiolojaan kirppujen ja ryysyjen keskellä. Samalla on pakko hymyillä, sillä lapsen maailma on seikkailuja täynnä ja toivo elää, vaikka kaikki tuntuu hajoavan käsiin.
Lapsen näkökulma tekee tarinasta entistäkin koskettavamman. Miten pieni poika voi selvitä kaikista niistä vastoinkäymisistä, nälästä ja sairauksista? Rahattomanakin jalkapallon saa tehtyä lampaan virtsarakoista ja rievuista. Pennyllä ostettu toffee maistuu taivaalliselta, vaikka se olisi ostettu veljen hautajaispäivänä.
Seitsemännen portaan enkeli onnistuu kaikessa siinä, mitä hyvältä kirjalta voi odottaa. Se avaa oven tuntemattomaan maailmaan, naurattaa, itkettää ja herättää ajatuksia. Joskus on elettävä köyhyyden keskellä, edes mielikuvitusmaailmassa. Se antaa uusia näkökulmia ja opettaa arvostamaan omaa kylläistä elämää.
Tahtoisin matkustaa sateiseen Limerickiin, köyhälistön alueelle, etsiä sieltä pienen Frankin, halata häntä ja kertoa, että kaikki tulee olemaan hyvin, odotahan vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti