Yksi väsynyt matkustaja

Otsikko on siten virheellinen, että en oikeastaan ole matkustaja. Asun täällä nyt. En ole vain matkalla, en ole vain käymässä. Tämä ajatus varmasti realisoituu huomenna, kun muutan hotellista asuntolaan.
Väsynyt olen kuitenkin. Olen kävellyt päivittäin kilometrikaupalla, nukkunut viiden tunnin yöunia ja ylipäätänsä ollut liikenteessä koko ajan.

Student's Union Building kampuksella, joka pitää sisällään mm. Starbucksin, ravintolan, yökerhon, kauppoja, baarin jne.

Onpa ollut viikko! Kaiken kruunaa huominen, kun raahaan kaikki tavarat huoneeseeni ja yritän kotiutua paikkaan, josta olen kuullut vain kauhutarinoita muilta asukkailta. Soluni vessassa ei ole kuulemma valoa, vessa pitää vetää viisi kertaa ja jääkaapista löytyy elonmerkkejä. Great.

Mutta sitä murehdin vasta huomenna. Tänään pidetään Suvin kanssa löhöpäivä. Tosin kurssivalinnat ja syksyn kouluaikataulu pitäisi saada aikaiseksi tänään. Ja lukea pino lehtiä ja flyereita, joita on jaettu pitkin viikkoa.

Yliopistoa vastapäätä on kaunis englantilainen hautuumaa.

Viikon teemana on ollut uudet asiat. Kaikki on uutta ja voin sanoa tehneeni monia asioita ensimmäistä kertaa. Join ensimmäistä kertaa tuopin olutta. Istuin puistossa kivojen tyyppien kanssa, jotka ovat kotoisin kuudesta ei maasta. Hikoilen ensimmäistä kertaa helteessä syys-lokakuun vaihteessa. Ilmat ovat olleet aivan mahtavat, ei pilven pilveä ja lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ollaan vitsailtu, että kovin usein ei voi sanoa sunburnt in England.

Ihmisiin tutustuminen on ollut todella helppoa. Erasmus-opiskelijat ovat kaikki samassa tilanteessa, joten vertaistukea on saatavilla. Peruskysymykset, joihin on saanut vastata kymmeniä kertoja on What's your name?, Where are you from?, What are you studying?, Where are you staying?. Ranskalaisia on hirveästi, ja saksalaisia ja espanjalaisia myös. Tällä viikolla yliopistolla on ollut ainoastaan kansainvälisiä opiskelijoita, joten kielten ja ihmisten kirjo on ollut valtava. Täällä on ihmisiä Australiasta, Jenkeistä, Nigeriasta, Kiinasta, Turkista, ihan kaikkialta!



Haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta aivot takkuilee ja väsymys painaa. Kielet menevät välillä sekaisin päässä. Ja ollaan oltu niin väsyneitä, että hepuli on syntynyt pienemmistäkin jutuista. Eilen en välillä tiennyt itkenkö vai nauranko, kun hekotin silmät kyyneleissä tyhmille jutuille.

Tuntuu, että olen ollut täällä paljon pidempään kuin viikon. Eilen istuin pienessä puutarhassa, join teetä, söin skonssin, vieressä istui sveitsiläinen, tanskalainen ja saksalainen, kuuntelin haitarinsoittoa, englanti soljui suusta jo melko luonnostaan ja nautin olostani.
Eiköhän tämä tästä.