Seminaariaiheena tänään: hermafrodiitti koira

Ensimmäiset luennot, seminaarit ja workshopit on nyt aika lailla koettu. Samalla olen voinut hengähtää helpotuksesta. Sain maanantaina vastauksen kaikkiin epäselviin asioihin ja tietotekniset ongelmatkin selvitettiin. Haluan kirjoittaa ylös kokemukseni ensimmäisistä seminaareista, sillä ne olivat kokemuksena jotenkin sykähdyttäviä, vaikka ympäristönä oli tylsät huoneet ja ajatus akateemisesta keskustelusta englanniksi kauhistutti.



Akateeminen keskustelu ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Reading English -seminaarissa opettaja Ben kyseli kaikkien kuulumiset, heitti vitsiä toisensa perään ja jatkoi keskustelua Taylorin hermafrodiitista koirasta, joka oli ollut aiheena myös edellisellä tapaamiskerralla. Opettajan mukaan en menettänyt mitään, vaikka en osallistunut ensimmäiselle kokoontumiskerralle. Kerroin nimenhuudon aikana, että "my name actually means blue" (joo, ehkä vähän huijasin) ja se oli kuulemma hyvin runollista ja kaikinpuolin mahtavaa. Kaiken huuleheiton keskellä opettaja osasi myös kertoa kaiken keskeisen.

Attenborough building. Taidehistorian seminaari pidetään 17. kerroksessa ja maisemat ovat upeat korkealta katsottuna.

Taidehistorian seminaarissa opettaja äänsi nimeni "zim". Mutta se on parempi vaihtoehto kuin "sin", synti, jota olen myös kuullut. Tohtori Clark oli aivan oma tapauksensa. Hän selosti mm. kuinka oli kokenut Crystal Palacen palon vuonna -36, joten siitä voi päätellä miehen iän. Hän ei käytä sähköpostia, mutta antoi meille kotinumeronsa. Kuvia katselemme dioilta (enkä nyt tarkoita power point dioja, vaan vanhaa kunnon diaprojektoria). Arkkitehtuuriin pääsemme tutustumaan pienoismallien avulla. Opettaja oli väsännyt pahvisia mallinnoksia goottilaisista kirkoista! Kun hän sai kuulla, että erään ryhmämme pojan äiti on taitelija, hän kutsui itse itsensä pojan luokse kylään. "Jolly good" kuului tämän tästä. Pappa oli aivan mahtava tapaus.

Kolmas opettaja, jonka kanssa olin tekemissä, jäi vastaamaan kysymyksiin tunnin jälkeen. Hän oli hirmu avulias, otti nimemme ylös ja vei meidät jopa tietokoneelle, jotta voitiin näyttää mikä ongelma blackboardissa on. Ja kas, iltapäivällä asia oli jo hoidettu kuntoon.



Opiskelu ei tunnu tällä hetkellä taakalta, sillä henkilökunta on täynnä mukavia ja avuliaita ihmisiä. Muutenkin koko esiintymiskulttuuri on eloisa Suomeen verrattuna. Sisältö on harkittua, ulosanti selkeää, välissä on aina hauskoja anekdootteja. Leicesterissa luento ilman naurua on hukkaan heitetty luento.