Kaapissani on jo monta isoa albumia vuosilta 88-98. Kuvat on liimattu siististi suurille sivuille ja monesti alla on hauska kuvateksti. Olen kiitollinen, että vanhemmat ovat jaksaneet pakertaa vauvakirjojen ja valokuva-albumien parissa. Niiden kansien välissä on koko lapsuus. Sivuja kääntämällä voi tehdä aikamatkan 90-luvulle, jolloin nenälläni nuokkui pinkit silmälasit, käsissä oli kurarukkaset ja mökillä polskittiin rantavedessä tunteja.
4 kommenttia:
Vanhoja valokuva-albumeita on ihana selailla!
Kunpa saisi vähän useammin teetettyä kuvia näistä nykyhetkistäkin ja varsinkin koottua jotain albumiinkin. Viimeksi olen tainnut moista väsätä lukiossa, ja sekin projekti jäi kesken...
En tiedä mikä siinä on, että albumin kokoaminen jää aina ikuisuusprojektiksi.. Mulla on nytkin aikaa vaikka kuinka, mutta silti kuvat pysyvät pahvitaskuissaan. Eikä hommaan menisi edes kuin korkeintaan pari tuntia. :>
Itse sain koottua albumin/scrapbookin viime kesästä ja ai että se on mahtis kaikkien kuvien, kavereiden piirustusten, lentolippujen tms.. kanssa.
meinaa aina nuo jäädä ikuisuusprojekteiksi mutta se on kyl sit niin siistiä kun saa aikaiseksi.
Siis scrapbookit/leikekirjat ja muut on ihan mahtavia! Mulla on tallessa yläasteelta päiväkirjan ja leikekirjan tapainen sekoitus, se on tosi hieno muistoarkisto. Saisinkohan sellaisen uudestaan aikaiseksi..
Lähetä kommentti