Tavaraa ja ikävää

Laivareissusta on selvitty. Hytissä oli ahdasta, mutta railakasta. Neljä tyttöä, viinipulloja, laulua ja naurua. Tukholmassa kierreltiin kauppoja monta tuntia, mutta kukaan ei ostanut mitään. Laivassa keinui ja ulapalla salamoi.

Kotona odotti to do -lista, josta osa on jo hoidettu, suurinta osaa ei. Kaikki liittyy enemmän tai vähemmän koko ajan lähestyvään vaihtoon.



Matkalaukku on ostettu, vielä hienokin sellainen. Se tulee nimittäin olemaan pikkuruisessa huoneessani aika näkyvä sisustuselementti. Tänne Suomen kotiin löysin myös sisustuselementin; karttapallon! Harmi ettei se mahdu matkalaukkuun mukaan. Yksi asia listan jatkoksi, mitä tulen ikävöimään Suomesta.

Ykkösenä listalla on poikaystävä, heti toisena tulee Fazerin suklaa, karkkivalikoima yleensäkin ja Valion suklaajäätelö. (Nojoo, eiköhän perhe ja ystävät saa kuitenkin sen hopeasijan.) Omaa kotia tulee tällaiselle kotihiirelle varmasti ikävä. Ainakin ennen kuin uusi paikka alkaa tuntumaan kotoisalta. Jo nyt huokailen haikeana kotona ja hipelöin rakkaita tavaroita, jotka jäävät tänne, kun lähden.

Ehkä materialistista, mutta tavarat tekevät kodista oman näköisen ja oman tuntuisen. Melkein kaikella täällä kotona on tunnearvoa, tietokoneesta kirjoihin ja huonekaluista koriste-esineisiin. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaan odottavat paluutani. Niin kuin se kaikkein rakkainkin.





Ps. Kaikki vaihtoon liittyvä jutusteluni (jota on tulossa PALJON lisää) löytyy nyt "vaihto"-tunnisteen alta.