Korttien keräilyä

En ole keräilijätyyppiä. Kaikki tarpeeton lähtee tästä taloudesta ulos melko nopealla tahdilla. Poikkeuksen tekevät kuitenkin kirjat (joita ei voi olla liikaa!) ja juhlamekot. Ne kököttävät siistissä rivissä hyllyssä tai roikkuvat rekillä, vaikka harvemmin niitä tulee luettua uudestaan tai laitettua päälle.

Lisäksi hamstraan kortteja. Kyllä, kaikenlaisia postikortteja, joissa on silmää miellyttäviä kuvia tai jokin kiva ajatus. Joulukortit ja Terveiset täältä Teneriffalta -kortit heitän jonkin ajan kuluttua paperinkeräykseen, tärkeät ystävänpäiväkortit ja kirjeet tietysti säilytän. Suurin osa korteista on kuitenkin itse ostamiani, vailla sen kummempaa merkitystä. Se on eräänlaista köyhän miehen taidekeräilyä. Valitsen korttitelineestä kaikkien kuvien ja visuaalisen runsauden keskeltä sen, mistä pidän. Syitä on erilaisia, joko kuva ihastuttaa, liikuttaa tai on vain huikean kaunis. Moni valitsemani kortti on pienoiskuva jostakin maalauksesta. Kortti on keino keplotella itselleen pala taidetta.

Hassuinta koko hommassa on se, että en pidä kortteja edes missään esillä. Ne ovat pinossa hyllyssä, ja joskus selailen niitä läpi.

Uusimmat hankintani. Ylävasemmalla on Hannes Heikuran valokuva, jonka ostin käydessäni katsomassa Heikuran Dark Zone -näyttelyä Tennispalatsin taidemuseossa. Abstrakti teos on Anna Tuorin. Naisen muotokuva on Picasson, nappasin sen Tate Modernista, Lontoosta.

Erityisen ihastunut olen naisten muotokuviin ja vanhan ajan romantiikkaa huokuviin kuviin. (Saa kertoa mistä saisin käsiini vanhoja hääkuvia?) Alimman kortin nojaileva nainen, Virginie, Edefeltin käsialaa, on suosikkini.

Ainoa kortti, joka on esillä kotona. Vanha kunnon Kaj Stenvall koristaa makuuhuonetta.

Wienistä toin muistoksi muotokuvat Sissistä ja Freudista. Vierailin Sissin palatsissa ja Freudin asunnossa. Museoiden kaupoista löytyy aina hyvä korttivalikoima.

Suurempi kuva on Hugo Simbergin. Löysin kortin kirpputorilta ja maisemalla oli samantien rauhoittava vaikutus.