Lähtö

Huomenna se vihdoin tapahtuu: menen lentokentälle, jätän viimeisetkin hyvästit, toivon että laukkuni läpäisee koko- ja painorajoitukset, toivon etten itke, vaan haikeuden voittaa iloisen jännittynyt fiilis, ostan tax-freesta vielä hyvää suklaata mukaan, lennän kolme tuntia ja pääsen turvallisesti perille uuteen asuinmaahani. Sitten vielä pitää ehtiä junaan. Ja päästä kirjautumaan myöhään illalla hotelliin sisään.

Mutta se on vasta huomenna. Tänään ollaan koko päivä kotona, valmistetaan illallista, hengitetään kodin tuttua ja turvallista ilmaa.

Vaihtoon lähtö on minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista. Yhdeksän kämppistä, rajoitettu suihkussa käynti, vieraalla kielellä pärjääminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kun kaikki on ylipäätänsä uutta ja outoa. Mutta se kaikki on samalla myös koko jutun suola! Ja onneksi mukanani on koko matkan Suvi, joten yksin ei tarvitse kohdata kaikkea.

Loppujen lopuksi, ei sitä elämää eletä kotisohvalla istuen. On noustava ja lähdettävä.