Linnanmäellä

Minäpä kävin Lintsillä. Sain kolme ilmaislippua, jotka käytin Kirnuun (se oli hurrrja!), Linnunrataan ja tietysti vuoristorataan. Asiaan kuului myös huvipuistoruoka, eli makkaraperunat ja metrilaku. Vohvelit ja hattara jäivät ensi kerralle.

Linnanmäki on ihana paikka, pala kesäistä Helsinkiä, mutta jotenkin menettänyt osan viehätyksestään. Osa johtuu luonnollisesti siitä, että olen vanha ja raihnas, enkä enää ryntäile laitteesta toiseen farkkuhaalarit lepattaen. Mutta kyllä ennen kaikki oli paremmin. Lintsi on muuttunut jotenkin muoviseksi. Uudet laitteet näyttävät Tupperwaren sponsoroimalta. Ja vanha kunnon pelialue narunvetoineen on muisto vain, onneksi Derby on sentään vanhan veroinen. Ainoa hyvä uudistus on ollut laitteiden nimien vaihtaminen englannista suomeen. Linnunrata sopii lapsen suuhun paremmin kuin jokin space express.

Inspiraatiota

Viime sunnuntain ystävien luona vierailu muuttui yön tullen baarivierailuksi. Löysin itseni Kulosaaren ostarin Blue Moonista sekä sen sulkeuduttua viereisestä Kuparilyhdystä. Baarit olivat nimensä mukaisia, mutta hauskaa oli. Tällä viikolla olen ollut ihan naatti. Sunnuntain shotit verottivat ja flunssa vaivaa edelleen.

Uupuneena olen istunut vain koneella ja viettänyt aikaa netissä tyyli-inspiraation toivossa. Tällä kertaa selailin lookbook.nu -sivustoa. Poimin tänne kuvat, jotka miellyttivät silmää eniten. Niissä on kiva tunnelma ja asukokonaisuuksia, jotka voisin laittaa päälleni vaikka saman tien. Samalla löysin tuttuja elementtejä, joita haalin omaankin vaatekaappiin: perusvärejä, kauluspaitoja, paljetteja, yksinkertaisuutta, romanttisuutta, yllättäviä yksityiskohtia.

Ps. Huomasin lukuisia kuvia selatessani, että naispuolisten tyylibloggaajien keskuudessa hattu on nyt se juttu. Suunnilleen joka toisessa kuvassa poseerattiin jonkinlainen lierihattu päässä.

Muurla

Kesäisellä automatkalla levähdyspaikkana toimi hieman erilainen paikka kuin ainaiset teboilit makkaraperunoineen. Pysähdyimme ihan ex tempore Muurlan kunnassa ja Muurlan lasitehtaan tehtaanmyymälässä. Myymälä oli täynnä kaunista tavaraa ja suomalaista designia. Kahvilassa söin metsäsienikeittoa ja älyttömän hyvää ruislimppua. Kivaa kun moottoriteiden varsilta löytyy tällaisia keitaita.

Lasinpuhaltajan työpiste

Aloin kuolata joidenkin tuotteiden perään. Tyylikäs leipälaatikko ja kaadin keittiööni, kiitos!

Poikaystävä osti käsintehdyt viskilasit.

Kahvilassa oli ihanat tarjottimet.

Kova maailma, pehmeä paita

En pysty blogissakaan ohittamaan Norjan tragediaa, sillä se on varjostanut koko viikonloppua. Vaikka uutissivustot saavat palan kurkkuun ja möykyn mahaan, olen silti nauttinut elämästä. Ehkä jopa hieman enemmän kuin ennen. Ei ole itsestäänselvyys, että olen tässä ja kaikki rakkaat ympärillä. Blogimaailman idolini Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva kirjoittaa aiheesta pysäyttävästi. Se päättääköön tämän murheellisen aiheen, josta siirryn siihen elämästä nauttimiseen.

Laitoin pitkästä aikaa päälleni lempipaitani. Se on herttainen ja hempeä (toisin kuin tämän hetkinen kova ja kylmä maailma).



 

Tänään olin Hietsun kirppiksellä ja Hakasalmen huvilassa katsomassa Merelle - 150 vuotta purjehdusta Helsingissä -näyttelyä. Purjehduksesta en osaa sanoa mitään, joten näyttelystä en saanut paljoa irti, mutta ilmainen sisäänpääsy ja huvilan kaunis miljöö houkuttelivat.

Illalla lähden ystävien luokse viemisinä macaronseja. Pojat aikovat maistella suomalaisia oluita ja tytöt viinejä. Yhtä lempielokuvaani lainaten, Elämä on ihanaa.

Kasvitieteellinen puutarha

 

Kyllä luontoäiti on taitava. 

Turun Ruissalosta löytyi suuri kasvihuone ja piha-alue, missä pääsi ihastelemaan luonnon moninaisuutta.

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Terveisiä sängynpohjalta. Tässä sairaspäivän must-lista:

- iso pino nenäliinoja ripoteltuna ympäri asuntoa
- mahdollisimman mukavat ja samalla mahdollisimman rumat vaatteet
- kahdet päiväunet
- monta sataa sivua Harry Potter ja puoliverinen prinssi -klassikkoteosta
- vadelmia, joista saa vitamiinia ja energiaa
- koteloituminen torkkupeiton sisään (tosin vain minuuteiksi kerralla helteen takia)
- Gilmoren tyttöjä, taas (mitäs on kesä ja tv:stä ei tule muuta kuin Salkkareiden uusintoja)
- apteekissa käynti, joka osottautui turhaksi, sillä nenäsuihke osoittautuikin kotona nenätipoiksi, ja tällainen humanisti ei jaksa pelleillä pipettien kanssa
- tylsyys ja siitä juontuva listojen laatiminen

Elokuvissa sairastaville tuodaan aina keittoa ja asetellaan märkää pyyhettä potilaan otsalle. Minä virun yksin sohvalla ja fanitan Dumbledorea. Hmph.

we♥it

Vanha kunnon Rautavaara

Aiemmissa jutuissa olen puhunut kotimaan matkailusta ja suurista suomalaisista. Joten jatkanpa vielä isänmaallisissa tunnelmissa. Tosin nykyään ei voi puhu suomalaisuudesta tai isänmaallisuudesta ilman välitöntä assosisaatiota persuihin. Harmi. 

Isänmaa, kotimaa ja suomalaisuus ovat melkein jo kirosanoja, joista tulee mieleen veteraaninen palvonta ja kultaiset suomileijonat lihavilla kauloilla. Tällaiselle urbaanille tytölle ne kuitenkin merkitsevät kotia, juuria sekä tuttua ja turvallista paikkaa. Toiveissani olisi kotimaa, joka on suvaitsevainen ja avoin uusille vaikutteille.

Nämä ovat isoja asioita, joista voisin kirjoittaa kilometrikaupalla, mutta menen asiaan ja esittelen itselleni rakkaan ja hyvin suomalaisen tapauksen, Tapio Rautavaaran. Tapsa on valloittanut suomalaisten sydämet voittamalla mm. olympiakultaa keihäänheitossa, mutta minun sydän on valloitettu muutamalla koskettavalla laululla.  

Rosvo-Roope, Päivänsäde ja Menninkäinen sekä Sininen uni ovat olleet rakkaita jo lapsuudesta lähtien. Niillä on jo nostalgista painoarvoa, sanatkin muistan lähes ulkoa. Kaikkea kunniaa ei voi antaa vain Rautavaaralle, sillä kappaleiden takana on myös sellaisia nimiä kuin Reino Helismaa ja Toivo Kärki. 

 

 

Ehkä hieman kliseisiä, mutta aina yhtä ihania!

Logomo

Turun reissun loppuhuipennuksena vietimme muutaman tunnin kulttuurikeskus Logomossa.

Vanha konehalli oli luotu uuteen uskoon, mutta loft-henki säilytetty. Pelkästään A-halliin on mahdutettu valtavasti mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. 

Tuli on irti! -näyttely oli monipuolinen, mutta ehkä enemmän lapsille suunnattu. Siellä sai kokeilla tulentekoa tuluksilla, tutustua vanhaan paloautoon ja paljon muuta.

Kuvataidenäyttelyt olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Alice in Wonderland on valokuvanäyttely, joka yhdistää arjen ja fantasian. Itse pidin erityisesti kauneuskirurgiaa käsittelevistä kuvista sekä Technically intimate -sarjasta, joissa teinitytöt paljastavat itseään nykytekniikalla. Taiteilijoiden nimiä en valitettavasti muista. Myös Atelieri O. Haapalan muotokuvat, jotka henkivät 20-lukua ja burleski-kulttuuria hivelivät silmiä. Vaikka näyttely koostui monien taiteilijoiden erilaisista töistä, ne kaikki sopivat Liisa Ihmemaassa -teeman alle, ja katsojana oli nautinnollista punoa lankoja ja vihjeitä yhteen. Taidetta kuuluu pureskella.

Kirsikkana kakun päällä oli Tom of Finland -näyttely. Touko Laaksosen taidetta on palannut koti-Suomeen. Piirrokset olivat kutkuttavia, kiihkeitä, yliampuvan maskuliinisia ja ennen kaikkea hauskoja. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin päästä tutustumaan legendaarisen taiteilijan elämään ja saavutuksiin. Jos saisin valita Suuren Suomalaisen, se ei olisi Mannerheim, vaan Touko!

turku2011.fi

Turkkuses

Voi hitsit, kun oli ihana reissu entiseen pääkaupunkiimme. Paljon ehdittiin, ja tässä kuvien muodossa matkan satoa.

Kierreltiin ympäri kaupunkia: 

Törmättiin hauskoihin juttuihin kuten kiroilevaan siiliin, jäätelöratikkaan ja sarjakuvakauppaan:

Käytiin saunomassa ja minigolfaamassa Ruissalon kauniissa maisemissa: 

Pulahdin kylmässä merivedessä!

Saatiin mahamme täyteen mitä kivoimmissa ravintoloissa, Sergioksessa, Tintåssa ja Blankossa:

Iski pieni annoskateus. Blankon häränfilepihvihampurilainen oli kuulemma maailman paras. Siinä oli mm. punakaali-coleslawta.

Turun ravintola-, kahvila- ja kauppatarjonnassa pisti silmään, että tylsiä ketjuja ei juuri ollut, vaan oli varaa valita persoonallisista ja tyylikkäistä paikoista.

Sanomattakin on selvää, että ihastuin Turkuun.

(Jälkihuomautuksena: Aloitin bloggaamisen erityisesti kirjoittamisen takia, mutta kuvat vievät selvästi pääosan. Valitettavasti en ole kuvaajana kummoinen ja pokkarillani kuvat jäävät melko rakeiseksi. Mutta kunhan kuvien idea laatuongelmista huolimatta välittyy. Haluaisin kuitenkin, että blogini olisi paikka, jossa kuvat tukevat tekstiä, eikä toisin päin.)

Kotimaan matkailua

Pian hyppään autoon ja huristamme poikaystävän kanssa minilomalle Turkuun. Kolmen päivän reissua on odotettu kuin kuuta nousevaa, hotellikin on varattu jo huhtikuussa. Tarkoituksena on lähteä arkea pakoon ja päästä uusiin maisemiin. Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti. Sitä paitsi onhan Turku Euroopan kulttuuripääkapunki tänä vuonna.

Muistivihkoon on ruustattu pitkä lista kivoja paikkoja, ravintoloita, kahviloita ynnä muuta Turussa. Silti saa suositella lisää vierailukohteita! Logomoon ainaskin ja Ruissalosta on vuokrattu sauna.

Ei muuta kuin adios!

Punainen sadetakki

Uusin ostokseni Uffista. Se on suloinen ja kätevä. Se on pirteän punainen ja pitää kuivana. Lastenosastolta, mutta koko on 160 cm, ja hei minähän olen 166 cm! Eli sopiva ja halpakin vielä. Aika löytö.

(Asiasta toiseen: Kävin tänään hammaslääkärissä otattamassa tikit pois. Lääkäri oli nuori ja söpö poika, aivan hirmu ihana. :) Ei varmasti montaa vuotta vanhempi kuin minä. Mihin katosivat pelottavat ja vanhat lääkäritädit ja -sedät? Oli kyllä mukavin lääkärikokemus ikinä. Kaiken lisäksi kattoon oli liimattu suuri Nalle Puh -juliste, joka hymyilytti kamalasti, vaikka makasin siinä pelottavalla tuolilla.)

Keveää

En ole ikinä erityisemmin välittänyt onko syömäni ruoka rasvaista, epäterveellistä tai muuta pahaa. Kunhan vatsan saa täyteen ja maku on hyvä. (Ekologiset seikat on sitten asia erikseen.) Kuumina kesäpäivinä tulee kuitenkin syötyä kevyesti ihan ajattelematta.

Viime päivien menun teemana näyttää olevan punainen väri.

Ostin melkein kahden kilon vesimelonin ja söin sen kahdessa päivässä. Montakohan siementä tuli syötyä samalla? Simppelissä hedelmäsalaatissa on juurikin sitä vesimelonia sekä lisäksi nektariinia, hunajamelonia ja mansikoita. Alimman kuvan tomaattikeittoon lisäsin paljon tuoretta basilikaa ja raejuustoa. Namnam.

Soodaa ja Sunn

Viikonloppu sujui mukavissa merkeissä töistä ja kovasta hammassärystä huolimatta.

Kävin pitkästä aikaa Järvenpäässä. Tarkoituksena oli vallata vanhempieni terassi hengailua varten, mutta se ei sujunut suunnitelmien mukaan, sillä terassilla oli varmasti lähemmäs 40 astetta lämmintä, eikä lautalattian päällä voinut kävellä polttamatta jalkapohjia.

Siirryttiinkin varjoisammalle terassilla keskustaan. Juotiin tosi hyvää sekoitusta, mangon ja mansikan makuista makusiirappia sekä soodavettä.

Kotona Helsingissä kävin ensimmäistä kertaa Sunn-nimisessä ravintolassa, josta oli suora näkymä Senaatintorille ja Tuomiokirkkoon. (Ja myös yliopiston päärakennukseen, jonka takia koulujutut alkoi pyöriä mielessä. Vähän on kyllä jo ikävä opiskelua. Tai ei sitä opiskelua ja pänttäämistä, mutta kaikkea siihen liittyvää. Unicafe-lounasta, kirjastoa, lintsaamista, uuden oppimista, luentosalien epämukavia kirkonpenkkejä, ainejärjestöä..)

Mutta viikonlopun summa summarum: maisemat hienoja, ruoka hyvää ja seura hyvää.

Wien

Suunnilleen vuosi sitten olin Wienissä. Viikon mittainen matka aiheutti totaalisen ihastumisen, ja Wien kipusi palkintopallille suosikkikaupunkieni mittelössä.

Wien on pienisuuri kaupunki. Kapunki on sen verran pieni ja selkeä, että se on helppo ottaa haltuun. Mutta pienelle alueelle mahtuu niin paljon kaikkea! Sillä on satojen vuosien loistokas historia, joka näkyy erityisesti arkkitehtuurissa. Se on kulttuurin kehto. Wienissä on vaikuttanut Mozart, Strauss, Haydn, Mahler, Freud ja suosikkini Gustav Klimt, vain muutaman mainitakseni.

Wienissä voi astella keisarien upeissa palatseissa ja puutarhoissa. Ne toimivat näyttämönä Sissin ja Franz Josephin surullisessa avioliitossa. Kun ikävä hovielämä alkaa masentaa, lohdutukseksi on syötävä Sacher-kakkua. Monta palaa.

 

Joskus palaan Wieniin, mutta sitä ennen on monta muuta kaupunkia nähtävänä.

Ps. Itävallasta löytyy kiinnostavia naiskohtaloita. Kannattaa vilkaista Wikipedian jutut linkkien takaa. Mainitsinkin jo keisarinna Sisin (Sissi). Aikamoinen tarina on myös Maria von Trappilla, Sound of Music ei kerro koko totuutta. Heidän elämänkertansa täytyy lisätä lukulistalleni.