Bath

Päiväreissu Bathiin oli oikein onnistunut. Aurinko paistoi, lounastettiin hienossa pubissa ja huudahtelin jatkuvasti "Oh, how pretty!". Kaupunki lumosi minut täysin. Bath oli kotoisa, elegantti, viehättävä ja täynnä historian havinaa.

Kuvatulvaa on taas luvassa. Toivottavasti kymmenet kuvat rakennuksista ei ala kyllästyttää. Kun selaan albumeitani, niin linja on tämä: talo, talo, katu, talo, rakennus, talo, ihminen, talo. Toki parhaat kuvat ovat täynnä iloisia ihmisiä ja tuttuja kasvoja, mutta ne tahdon säilyttää yksityisinä. Eikä kuvat rakennuksistakaan ole mahdottoman tylsiä, kun kuvauskohteena on vanhaa ja kaunista arkkitehtuuria. Bathin kaltaista kaupunkikuvaa ei näy Suomessa.






Uniikki ilmestys; siniharmaa puhelinkoppi. Jotkut voi muistaa Pump roomin Austenin Northanger Abbey -kirjasta. Nykyään se toimii ravintolana, jonne turistit jonottavat.


Bath on muutenkin oikea mekka Jane Austen faneille. Austen asui kaupungissa vuosia ja sijoitti muutaman romaaninsa kaupunkiin. Tunnistin tuttuja kuvauspaikkoja esimerkiksi Persuasion -elokuvasta. Jane Austen Centressa en ehtinyt käydä, harmi vain.


Bath Abbey on luultavasti Notre Damen jälkeen upein goottilainen katedraali, jossa olen vieraillut. Erityisen mukavaa oli, kun kirkkoherra (tai pappi? kuitenkin mies mustassa kaavussa) tuli juttelemaan meille ja kertoi tarinan enkelipatsaista.


Vierailtiin Fashion Museumissa, ja olin ihan intona! Pidin eniten osiosta, johon oli kerätty hääpukuja eri vuosikymmeniltä. Kaikki puvut olivat niin hirmuisen kauniita (paitsi yksi tylliunelma 80-luvulta). Myös arkivaatteet 1910-luvusta 2000-luvulle oli esiteltynä kattavasti. 50-luku oli ehdottomasti hienoin tyyliltään.


Kokeilin miltä korsetti ja vannehame tuntuivat päälle vedettyinä. Ei mukavilta.


Bath on pieni kaupunki, mutta silti aivan täynnä pieniä ylisöpöjä putiikkeja, jotka oli täynnä pientä ylisöpöä tilpehööriä. Ostin matkamuistoksi itselleni kamee-kaulakorun.



Oih ja voih, mikä ihana kaupunki tuo Bath.