Olen pienessä flunssassa, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä pyhien ohjelma sisältää muutenkin ainoastaan lepoa. Olen ollut kotosalla, nuuskinut tukkoisella nenälläni kukkasia, syönyt Mignon-munan ja sonnustautunut teeman mukaisesti höyheniin.
Lisäksi olen katsellut elokuvia: Tintti ja Yksisarvisen salaisuus ja Midnight in Paris -leffat. Kuten Owen Wilsonin esittämä Gil, välillä on hauska upota vanhaan aikaan: ihailla 20-luvun tyyliä (ihana Marion Cotillard hapsuhameessa) ja ihailla, kuinka tekniikkaa ei ole tarvittu kaiken aikaa (Tintti selvittää mysteereita ilman älypuhelimen ja dna-näytteiden apua).
Mutta kyllä nykyaika kuitenkin voittaa. Nykyään voi pukeutua ihan kuin 20-luvulla, jos vain huvittaa, tai laittaa nahkahousut jalkaan. Saa valita, eikä kukaan tuomitse. Pidän kännykän äänettömällä, kun en halua olla tavoiteltavissa, mutta voin tarvittaessa tarkastaa juna-aikataulun hetkessä pienen luurin avulla. Digiboksilta voi katsella nostalgiaryöppyjä, kuten Mad Menia tai Pan Amia, huokaista, että onneksi sovinismi ei ole enää niin räikeää, ja silti haaveilla samanlaisesta kampauksesta kuin Bettyllä.
2 kommenttia:
On kyllä kaunis koru!! :)
http://fashionbeautymylife.blogspot.com/
Kiitti! Se on mahtis, mutta vähän hankala yhdisteltävä arkena. Mutta eihän aina pidä miettiä sopiiko kaikki kaiken kanssa. :)
Lähetä kommentti