Kaikki lähti vuokrankorotuksesta, jota en niin vain sulattanut. Valitin asunnon huonosta kunnosta, ei nimittäin ollut kämppä uuden hinnan arvoinen. Niinpä saatiin meille remonttimies neljäksi päiväksi. Remontti-Reiska (ainakin se näytti ihan siltä) maalasi olohuoneen katon, korjasi neljän oven kahvat ja kolmet ovenkarmit, hankki uuden liesituulettimen (ja maustehyllyn sen päälle!) ja maalasi keittiön kaappien ovet.
Kun Reiska lähti, niin me päätettiin vielä jatkaa vähän itse. Lauantaina vietettiin pari tuntia K-raudassa, jossa kinasteltiin koko ajan, sillä luulin olevani suurikin maalien ja naulojen asiantuntija. No melkein kaikki tarvittava löytyikin, joten sunnuntai vierähti keittiössä puurtaen. Tällä kertaa ei tosin kokattu, vaan hiottiin niin maan perkeleesti ja sitten vielä maalattiin. Silmät ja suu oli täynnä pölyä, ja maalitahrat uloittuivat kyynärpäihin asti.
Hiottiin kaapit sisältä sekä ovien sisäpinnat. Sitten maalattiin ne. Kuulostaa simppeliltä, mutta ei kyllä ollut. Seitsemän tuntia siinä vierähti ja lopputulos näyttää 2-vuotiaan tekemältä. Mutta parempi sekin kuin alkuperäinen. Kaapistot ovat peräisin 60-luvulta ja kunto oli sen mukainen.
Remppa vei aikaa ja vaivaa, mutta muutokset olivat aika pieniä: pelkkää pintakosketusta ja kosmeettista parantelua. Mutta oli mukava saada edes jotain vihdoin korjatuksi, ollaan asuttu täällä neljä ja puoli vuotta rikkinäisten ovien ja muun kanssa...
Vielä pitäisi saada olohuoneessa majailevat keittiön kamat takaisin kaappeihin ja vetimet ruuvattua takaisin oviin. Sitten voi taas hengähtää ja kotoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti