Hyvästit Englannille

Kamppeet on kasassa ja huomenna koittaa paluu kotiin.

Viimeiset pari päivää on ollut yhtä viimeistä: viimeinen kerta keskustassa, viimeinen kerta kampuksella, ehkäpä viimeinen kerta kun nään erasmus-kavereita. On ihanaa palata kotiin, mutta on myös haikeaa lähteä.

Olen niin kaihoisalla mielellä, että ajattelen hyvällä jopa soluasuntoani.
Esittelykierros block KK:n yleisissä tiloissa, olkaa hyvät:

Solu on tilaihme; kolmeen pieneen kerrokseen on mahdutettu kymmenen ihmisen huoneet. Jokaista huonetta koristaa kauniit vahakangasverhot ja antiikkiset työpöydät, jotka ovat kuulemma peräisin 60-luvulta. Tuoleja löytyy keittiöstä vähemmän kuin asukkaita on, mutta se ei haittaa, sillä kenellekkään ei tulisi mieleenkään syödä keittiössä, josta saattaa löytyä mm. kuollut hiiri.

Solun likainen keittiö iloisen keltaisilla seinillä on tilava kokonaisuus, jossa liesituuletin ei häiritse kokonaiskuvaa. Solusta löytyy myös viihtyisä ruokailutila, jonka ilmoitustaululta on poistettu kalenteri, jossa esiteltiin kuvia aivokalvontulehduksen oireista. Alakulmassa näkyy ruskean sävyin sisustettu aula, josta lähtee ovet kylppäriin ja alakerran huoneisiin. Hajuun tottuu.

Alakerrasta löytyy muovimatollinen kylpyhuone, jossa on perinteikkäät englantilaiset hanat; toisesta tulee jääkylmää vettä, toisesta tulikuumaa. Siellä on myös suihkukoppero, jonka suihkupään koko on uniikkiratkaisu. Oikealta löytyy neliömetrin kokoinen, likainen vessa, jossa äänekäs tuuletin yrittää pitää löyhkän minimissään. Omat nenäliinat kannattaa ottaa mukaan, sillä vessapaperi ei ole itsestäänselvyys. Lopuksi esittelyssä vielä eteinen, joka henkii talon tunnelmaa.

(Jos haluat nähdä yksityiskohdat isompana, klikkaa kuvia. (En suosittele.))

Mutta kuitenkin. Tämä solu, jonka puitteet eivät olleet parhaat mahdolliset, oli koti. Ja viihdyin siellä. Mutta omassa Helsingin kodissa viihdyn vielä paremmin, joten lähtö ei itketä. Kaikki loppuu aikanaan. Tämä vaihto oli tässä. Goodbye England, it was a jolly good stay!