3.3.2012

Myrsky-Ukko ja sen kaverit

Tällä viikolla luin tenttiin, jossa käsiteltiin suomalaisia nimiä. Eräs luentodia listasi 2000-luvulla kerran annettuja etunimiä eli uniikkinimiä. Tenttiin lukiessa harvoin naurattaa, mutta nämä nimet aiheutti kikatusta (ja kummastusta).

Jostain syystä en ihmettele, ettei näitä nimiä ole annettu sen enempää...


Ei nimi miestä pahenna, ja ainakin nämä nimet ovat persoonallisia. Ja onhan näistä monilla positiivinen kaiku, kukapa ei tykkäisi enkeleistä, sankareista tai metsäkeijuista.  Ja Hilperiina... no, se on aika... hilpeä nimi.

4 kommenttia:

Piritta kirjoitti...

Hilperiinan elämä voisi olla aika hauskaa, voisin kuvitella että esimerkiksi erilaisissa virastoissa asioidessa tuo nimi voisi saada vähän happamammankin virkailijan hymyilemään. :)

(No, en tosin laittaisi silti ihan noin hilpeää nimeä omalle lapselleni)

Tuuli kirjoitti...

Mainiota! Mikä tentti mahtoi olla kyseessä kun noin hauskaa oli? :) Ei noi kaikki nyt varsinaisesti huonoja ole, itse pidän Kamomillasta :)

Nelli / Kochanie kirjoitti...

voih :') jekku ja leijonamieli on kylla aika ihania, mutta ei ehka ihan kuitenkaan omille lapsille.

Sini kirjoitti...

Ginger: Se on kyllä erikoisemmissa nimissä hyvää, että ne tuo usein hymyn huulille. :)

Tuuli: Tentti oli suomen kielen Nimistö-kurssin, jossa käsiteltiin Suomen henlkilönnimiä ja paikannimiä, oli tosi mielenkiintoista! Kamomilla on nätti, totta. Ja Oseana myös. :)

Nelli: Jekku on söpö, itseasiassa mitä enemmän noita makustelee, sitä kivemmalta ne kuulostaa. Alkushokki oli vaan aika aikamoinen. xD