Joulu Edinburghissa

Kirjoitin jouluaattoaamuna ennustuksen tulevasta joulusta: "Hieman erilainen joulu, mutta varmasti hyvä!". Tämä piti paikkaansa. Joulu oli kaikkea muuta kuin perinteinen; ainoa yhteinen tekijä aikaisempiin jouluihin oli suklaan ahmiminen (yksi parhaista jouluperinteistä). Joulu vieraassa maassa oli kuitenkin hauska ja mukava. Silti ensi vuonna osaan arvostaa kotijoulua taas ihan uudella tavalla.

Miten erilainen joulu sitten sujui? Junamatka meni nopeasti. Junat olivat ajallaan (Toisin kuin torstaina palatessani Brightonista; St. Pancrasilta peruttiin kaikki junat ja pian löysin itseni toisesta junasta matkalla Petersboroughin, kaupunkiin, josta en ole kuullutkaan. Melkein kuuden tunnin ja kolmen junamatkan jälkeen pääsin vihdoin kotiin Leicesteriin. Huh.) Aaton junamatkalla näkyi englantilaista maisemaa; vihreitä nummia, satoja lampaita (jopa pari laamaakin) ja matalia kivimuuria.

Hotellimme Edinburghissa on hieno. Joulupäivä tuli vietettyä pientä kävelyretkeä lukuunottamatta hotellihuoneessa, sillä kaikki paikat oli kiinni juhlapyhänä. Joululaulut raikasi läppärin kauittimista ja konvehtirasiat tyhjeni.



Aattona kierrettiin keskustassa, jossa oli ihanan tunnelmalliset joulumarkkinat. Myyntikojuja, luistinrata, maailmanpyörä, karuselli, kauniita jouluvaloja ja mausteisia tuoksuja. Jouluillallinen syötiin intialaisessa ravintolassa. Sisällä tajuttiin ruokalistan outoa kuvaa hämmästellessä, että ravintolan nimi oli Kama Sutra... Ja ruoka oli aivan kamalan tulista. Tällä kertaa jouluaaton mahakipu ei johtunut ylensyömisestä, vaan intialaisista mausteista. Hotellihuoneessa on sohva (!), jonne kääriydyttiin illalla peittojen kanssa ja katsottiin Love Actually.

Edinburgh vaikuttaa kivalta paikalta, mutta tuuli on aivan kamala. Joulupäivänä puhalsi 29 metriä sekunnissa. Pipo vain päähän, niin pärjää! 

Joulupyhien päätökseksi video Hugh Grantista Love Actually -leffassa; tanssiva pääministeri, olkaa hyvä.