Eilen oli toinen ja viimeinen tentti Kotimaisen kirjallisuuden Klassikot-kurssista, josta olen täällä blogissakin jo meuhkannut useaan otteeseen. Kurssi on käytävä, jos mielii olla joskus pätevä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (pätevä sanan molemmissa merkityksissä).
Tuohon kuvaan ne on pinottuna. 32 kirjaa. Melkein kaikki luin, tai siis pikaluin. Joukossa oli todella hyviä teoksia. Lukuvinkkinä ainakin Aaro Hellaakosken Jääpeili, Canthin teokset, Juhani Ahon Papin rouva ja Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Ja Kalevala tietty! Kyllä sitä kasvoi kiinnostus ja ylpeys kotimaista kulttuurihistoriaa kohtaan. Vaikkakin suurin osa kirjoista kertoi maalla asuvista yksinkertaisista miehistä, jotka juopottelivat minkä kerkesivät.
Nyt suunnitelmissani on käydä kotikaupungissani Järvenpäässä vierailemassa Aholassa ja Ainolassa pitkästä aikaa. Kiinnostaisi lukea myös joitakin elämänkertoja. Kultakauden taiteilijoilla on ollut pienet piirit.
Mutta seuraavaksi kuitenkin Aku Ankan taskukirjoja, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti