Jöröjukkarock

Jotenkin helteetkään ei saa mua innostumaan, vaikka yleensä palvon harvoin Suomessa lämmittävää aurinkoa. Nyt on fiilis, että haluaisi jäädä koko päiväksi sänkyyn makaamaan ja unohtaa velvollisuudet. Olen ottanut nähtävästi ulos menonkin velvollisuudeksi. Suurin syy tähän on luultavasti työ. Olen tällä hetkellä työssä, joka on ihan mukavaa hommaa, mutta ei mikään unelmaduunini. Työajat voivat olla esim. 12-20 tai 10-18 eli suuri osa päivästä. Poikaystävällä on taasen aivan eri työajat, joten yhteinen aika on kortilla. Kesä tuntuu menevän vapaapäiviä odottaessa, ja vapaapäiville taas suunnittelee liikaa menoja. Ystäviäkään ei ehdi nähdä kuin niinä harvoina vapaahetkinä.

Opiskellessa työpaikat ovat vaihtuvia ja epäsäännöllisiä, ja kesälomaa ei juuri ole. Tämän kesän kohokohta tuntuu olevan pitkä viikonloppu Turussa, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Pakoon arjesta. Arvostan vapaa-aikaa, laiskoja päiviä ja pitkiä aamuja, en tosiaan ole mikään työnarkomaani.

Mielestäni päivät ei saa olla liian täynnä tekemistä. Nyt ne valitettavasti ovat. Esimerkiksi maanantaina töiden jälkeen kauppaan, ja kas oli jo ilta ja silmissä uniheikkaa. Tänään ehdin tunniksi läheiseen puistoon nauttimaan auringosta, sitten pitää syödä ja lähteä töihin. Kotona olen vasta kymmeneltä..
Eilisen vapaapäivän piti olla mukava, se sisälsi syntymäpäivälahjaostoksia, leffan, kaupungilla kiertelyä sekä tapaksia ja viiniä. Silti jöröilin ja äksyilin, olin jotenkin niin väsynyt ja odotukset olivat niin korkealla, että pienikin vastoinkäyminen (kuten huono palvelu kaupassa) sai minut äkäiseksi kuin ampiainen.

Synttärikortti poikaystävälle oli aika osuva, välillä olen aivan kuten kiroileva siili. Onneksi muistan usein pyytää anteeksi tyhmää käytöstäni. Välillä on huonoja päiviä ja huonoa tuulta, sille ei voi mitään.