Dublinissa ollaan. Lennettiin tänne melko pienellä koneella, jonka propelleista kuului hirveä melu ja penkkikin tärisi selän alla. Illalla saavuttiin Apartments-huoneistohotelli-asumuspaikkaan, jossa omistajan piti odottaa meitä. Puhelun ja puolen tunnin odottelun jälkeen mies saapui, pälätti irkkuaksenttia ja ohjasi meidät kellarihuoneistoon, jonka lämpötila oli sama ulkoilman kanssa. Mutta tilaa on ja sijainti aivan keskellä kaikkea.
Tämän illan suunnitelmat ovat vielä auki, luultavasti käydään pubissa ja katsellaan kaupungin ilotulituksia. Writers Museum katsastetaan päivällä. Eilen käveltiin ympäriinsä keskustassa ihastelemassa.
Vuosi vaihtuu ja maisemat vaihtuvat. Pian olen takaisin Leicesterissa ja jo tammikuun puolivälissä palaan kotiin Suomeen. (Itse asiassa tasan kahden viikon päästä!) Takaisin tulo tuntuu suuremmalta vaihdokselta ja uuden alulta kuin Uusi vuosi. Silloin yksi kausi loppuu ja uusi... se ei oikeastaan ala, vaan jatkuu ja toivottavasti mahdollisimman samanlaisena kuin ennen. Sen verran olen täällä ulkomailla elämääni miettinyt, että olen päättänyt etten halua elää kiireessä ja stressissä. Ystäväkirjaankin kirjoitin pari kuukautta sitten "Eniten inhoan: kiirettä". Kotiin paluu tapahtukoon siis rennoissa merkeissä ja vuosi 2012 kulukoon laiskasti ja mukavasti.
Lyhyet terveiset tuulisesta Edinburghista. Tänään täällä ollaan nautittu yli 30 metriä sekunnissa puhaltavista tuulista yhdistettynä jäiseen sateeseen. Sateenvarjot poksahtivat rikki samantien, ja välillä tuuli puhalsi selkään niin kovaa, että oli juostava sen mukana. Sää on kamaluudessaan niin absurdi, että ulkona on naurettava kiroilemisen välissä. Edinburghin linnaakaan ei tänään päästy katsomaan, se oli suljettu minkäpä muun kuin tuulen takia.
Päiväunien ja ylensyönnin välillä ollaan kierrelty ympäri kaupunkia, ei sen kummallisempaa. Tänään käytiin National Portrait Galleryssa pitelemässä sadetta.
Hotellissa netistä kiristetään liian suuria summia, joten nettihiljaisuus jatkuu Dubliniin asti. Nyt olen Starbucksissa ravitsemassa kaakaohimoani ja nettiriippuvaisuuttani. Kuullaan myöhemmin!
Kirjoitin jouluaattoaamuna ennustuksen tulevasta joulusta: "Hieman erilainen joulu, mutta varmasti hyvä!". Tämä piti paikkaansa. Joulu oli kaikkea muuta kuin perinteinen; ainoa yhteinen tekijä aikaisempiin jouluihin oli suklaan ahmiminen (yksi parhaista jouluperinteistä). Joulu vieraassa maassa oli kuitenkin hauska ja mukava. Silti ensi vuonna osaan arvostaa kotijoulua taas ihan uudella tavalla.
Miten erilainen joulu sitten sujui? Junamatka meni nopeasti. Junat olivat ajallaan (Toisin kuin torstaina palatessani Brightonista; St. Pancrasilta peruttiin kaikki junat ja pian löysin itseni toisesta junasta matkalla Petersboroughin, kaupunkiin, josta en ole kuullutkaan. Melkein kuuden tunnin ja kolmen junamatkan jälkeen pääsin vihdoin kotiin Leicesteriin. Huh.) Aaton junamatkalla näkyi englantilaista maisemaa; vihreitä nummia, satoja lampaita (jopa pari laamaakin) ja matalia kivimuuria.
Hotellimme Edinburghissa on hieno. Joulupäivä tuli vietettyä pientä kävelyretkeä lukuunottamatta hotellihuoneessa, sillä kaikki paikat oli kiinni juhlapyhänä. Joululaulut raikasi läppärin kauittimista ja konvehtirasiat tyhjeni.
Aattona kierrettiin keskustassa, jossa oli ihanan tunnelmalliset joulumarkkinat. Myyntikojuja, luistinrata, maailmanpyörä, karuselli, kauniita jouluvaloja ja mausteisia tuoksuja. Jouluillallinen syötiin intialaisessa ravintolassa. Sisällä tajuttiin ruokalistan outoa kuvaa hämmästellessä, että ravintolan nimi oli Kama Sutra... Ja ruoka oli aivan kamalan tulista. Tällä kertaa jouluaaton mahakipu ei johtunut ylensyömisestä, vaan intialaisista mausteista. Hotellihuoneessa on sohva (!), jonne kääriydyttiin illalla peittojen kanssa ja katsottiin Love Actually.
Edinburgh vaikuttaa kivalta paikalta, mutta tuuli on aivan kamala. Joulupäivänä puhalsi 29 metriä sekunnissa. Pipo vain päähän, niin pärjää!
Joulupyhien päätökseksi video Hugh Grantista Love Actually -leffassa; tanssiva pääministeri, olkaa hyvä.
Oikein kotoisaa kuusentuoksuista joulua kaikille! Nauttikaa perinteistä; lumiukko-piirretystä, rosollista, kuusen koristelusta, joululauluista, perheestä, kaikesta mikä liittyy omaan jouluunne!
Oma jouluaatto menee suurilta osin junassa istumiseen, mutta illalla juon glögiä ja syön suklaata Skotlannissa. Hieman erilainen joulu, mutta varmasti hyvä!
Virtuaalisina joulukortteina toimii pari kuvaa Lontoon St. Pancrasin juna-aseman kuusesta, jota olen ihastellut jo pari kertaa. Jättikokoinen kuusi on tehty kokonaan legoista, jopa pallonmuotoiset koristeet.
Brighton kipusi lempikaupunkieni kärkeen. Olen viettänyt siellä kolme viikkoa kielimatkalla kahdeksan vuotta sitten. Pidin kaupungista jo tuolloin, mutta tällä kertaa kaupunki lumosi minut täysin.
Jos haluat kokea yhtäaikaisesti englantilaista maisemaa, boheemia katukuvaa, merenrannan, hyvät shoppailumahdollisuudet ja pieniä kujia täynnä ravintoloita, mene Brightoniin. Esimerkiksi Gatwickille saa halpoja lentoja, ja sieltä Brightoniin on lyhyempi matka kuin Lontoon keskustaan. Brighton voittaa miljoonakaupungin vilskeen tunnelmallaan. Siellä on urbaania sykettä, mutta jos on tällainen vanhasielu kuten minä, bilettämisen sijaan voi köpötellä rantabulevardia pitkin ja istua penkillä katselemassa auringon välkehdintää meren pinnassa.
Juttuhan luistaa kuin Aurinkomatkojen oppaassa.. Ylistyssanat sikseen, sanon vain että loma oli erittäin onnistunut. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta. Aamupalaksi söin päivittäin munia, papuja, sieniä sekä paahtoleipää marmeladilla. Viiniä join antaumuksella, samoin teetä maidolla. Maistoin piparijäätelöä ja söin jäätelöannoksen nimeltä "The Bucket full of Worms".
Meidän hotelli!
Meri Brightonin edustalla oli lumoava. Hotellihuoneessa oli jättimäinen ikkuna, se peitti melkein koko seinän. Ikkunan edessä oli pieni pöytä ja kaksi tuolia. Vietin varmasti tunteja vain lepäämällä sängyssä tai istumassa pöydän ääressä katsellen ulos. Auringonlaskut ja auringonnousut tuntuivat olevan joka päivä upeampia ja värikylläisempiä.
Nämä kuvat on otettu huoneemme ikkunan läpi, ei ollut maisemissa valittamista.
Käytiin kävelyllä rannalla melkein joka päivä. Keräsin taskut täyteen tarkoin valittuja kiviä tai vain tuijotin aaltojen tasaista keinuntaa. Kuului kalkattava ääni aina, kun aallot vetäytyivät ja kivet kolisivat mukana. Rannalla oli aina yksi aarteenetsijä metallinpaljastimen kanssa. Simpukankuoret riittivät aarteiksi minulle. Niitä poikaystävä sai rahdata Suomeen asti.
Talvinen merenranta on romanttinen paikka. Tällainen ikuinen romantikko ei olisi voinut parempaa viikkoa viettää.
...taskussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uusia kokemuksia saan.
Huomenna siis lähden junalla Brightoniin, jossa vietän kuusi päivää. Sitten olen kotona päivän verran, kunnes lähden jouluaattona köröttelemään Edinburghia kohti. En ota ensimmäiselle reissulle konetta mukaan, joten blogini lomailee nyt jonkin aikaa. Jouluaatosta eteenpäin minusta kuuluu myös varmaan harvemmin, sillä jostain kumman syystä Edinburghin ja Dublinin nähtävyydet luultavasti voittavat koneen äärellä istumisen.
Mutta toivotan ihanaa, piparintuoksuista joulunodosta! Rentoutukaa, niin minäkin teen.
Etanapostia on nykypäivänä niin mahtavaa saada. Käsin kirjoitettu kirje eteisen lattialla pelastaa huonoimmankin päivän. Olen yrittänyt tallettaa kaikki saamani kirjeet, niillä on niin paljon tunnearvoa. Niiden eteen joku on nähnyt todella vaivaa. Moni saamistani kirjeistä on tullut Australiasta asti. Mieleenpainuvimman kirjeen sain 15-vuotiaana ihastukseltani, joka kertoi kuulumiset skeittikiertueelta.
Tällä viikolla posti on tuonut ovelleni aivan ihania yllätyksiä. Sain kauniin kortin mummilta ja lahjapaketin ystävältä.
Paketista kuoriutui sydän. Laukku on suloisin koskaan omistamani. Eikä sisällä olleet geishat ja sisut olleet huonoja nekään.
