Muotovalioita

Olen ihastellut pitkään Tonfiskin suomalaista desingia. Kauniita käyttöesineitä! Tykkään aina kun käytännöllisyys kohtaa hyvän muotoilun. Lisäksi tuotteet on tehty käsityönä Suomessa.

Tuo toiseksi alimman kuvan maljakko on lempparini; yhdistelmä vaaleaa puuta ja valkoista sekä monikäyttöisyyttä. Maljakon pituutta voi säätää kukkien koon mukaan.

Tämä opiskelija kuitenkin vain haaveilee. Ehkä sitten isona ja rikkaana..

Kuvat Tonfiskin nettisivuilta.

Uusi vuodenaika

Se on kai syksy nyt.

Aurinko paistaa, mutta sen valo on jotenkin kelmeää. Ulkona tarkenee vielä ilman takkia, paksu neule riittää. Kotona varpaita alkaa palella ilman sukkia. Suihkussa veden lämpötila on vaihtunut viileästä sinisestä harppauksella punaisen lämpimän puolelle. Keittiössä on kulhollisia omenoita, luumuja ja juureksia. Ruokalistalla on uuniruokia, ihan uusia kokeiluja.

Syksy on aina uuden aikaa. Uudet koulut ja asuinkaupungit, uudet harrastukset, uudet farkut kouluun. Opiskelukaverini aloittavat luentosalien penkkien kuluttamisen huomenna, minulla ei taasen ole muuta pakollista tehtävää kuin paperivalokuvien teettäminen ja läksiäisten järjestäminen. Se tuntuu hieman oudolta.

Onneksi syksylläkin on paljon tekemistä, vaikka jäätelökioskit suljetaan ja uimarannat autioituvat. Ensi viikolla saan kirjastosta vihdoin Sinä päivänä -kirjan, jota olen odottanut varausjonossa yli kaksi kuukautta. Pian starttaa myös Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalit, ja sarjalipun osto houkuttelisi hieman.

 Syyskuu viltin alla romaania lukien ja leffateatterin penkkeihin uppoutuneena. Ei hassumpi ajatus.

Kirjoituksia kiskoilla

Metroasemien mainospaikkoja on täytetty mukavilla tositarinoilla joukkoliikenteestä. Kampanja on HSL:n Kerro liikuttavin tarinasi. Mielestäni on mahtavaa, että metroa odotellessa voi lukea pieniä ilostuttavia juttuja. Tässä lempparini:

Klesat klabbit

Täpötäydessä Marjaniemen bussissa istuu etuosassa pultsari. Pysäkiltä nousee bussiin mieshenkilö kyynärsauvojen kanssa. Ainoa, joka tarjoaa paikkansa, on pultsari: "Sä voit tulla tähän tsittaan kun sul on klabbit klesat!"

Aurinkoa sataa

Nousin joskus 2000-luvun alkupuolella bussiin Pihlajistossa. Edessäni istui nuori herkän näköinen tyttö poikaystävänsä kanssa. Oli kaunis kevätpäivä ja tyttö ihasteli: "ihanaa, sataa aurinkoa!". Siihen totesi poika: "Mitä, eihän noin voi sanoa! Aurinko paistaa, vettä sataa!".
Mietin usein, tuliko heistä pari...

Koiran elämää

Sateisena ja kuraisena marraskuun päivänä, metrossa, vinosti minua vastapäätä, istui mies ja iso koira. Dobermanin näköinen musta eläin makasi levollisena lattialla isäntänsä jaloissa, josta se rauhallisen valppaasti seurasi liikennettä ovissa. Silloin tällöin koira vilkaisi minua, katsoi hetken suoraan silmiin ja käänsi taas miettivän, viisaan katseensa oviin. Mietin, miten koiran silmistäkin saattoi nähdä sen viisauden. Sitten koira alkoi nuolla pontevasti lattiaa.

(http://www.hsltarina.fi/tarinat/)

 

Pidän paljon myös jokavuotisesta Runokuusta, jolloin metroissa, ratikoissa ja junissa pääsee lukemaan runoja. Tällä kertaa teemana on rakkaus. Jälleen yksi onnistunut toteutus tuoda kulttuuria ja taidetta tavallisten tallaajien keskelle, arkea ilahduttamaan. Poimin tänne suosikkirunoni, jotka ovat pysähdyttäneet keskellä ruuhkaista metromatkaa.

Rantakadulla
kun vanha pariskunta kulki välitsemme
minä aioin sanoa sen sinulle.

- Mirkka Rekola
...................................................................................... 

Rakastavaiset

Vaikka rakastavaiset yrittävät
kätkeytyä ihmisjoukkoon,
he paljastuvat.

Rakastavaisten ympärille
ilmestyy näkymättömiä
karhuja, ahmoja ja jäniksiä,
jotka huokailevat,
hierovat käpäliään
ja lämmittelevät tulen ääressä.

- Niina Hakalahti

Ainoa jota kuuntelen, äänesi
hiusten sileä pimeä

pidä kuin kättä pidetään
kun vanhat asiat muuttuvat
ihmeiksi uudessa ajassa,

jatka minua, yhdistä johonkin.

- Joni Pyysalo
..........................................................................................

Ota syliin

Ota syliin
rutistetaan
ollaan hiljaa
kuunnellaan.
Hiljaa ihan supatellaan
salaisuudet sanotaan.

Sanoa vois joka päivä
kuinka paljon tykätään
ja miten tuntuu mukavalta
sylissä kun pidetään.

- Katriina Ahonen 

(www.runokuu.fi/runojaraiteilla.html) 

 Kuvat: we♥it

Tavaraa ja ikävää

Laivareissusta on selvitty. Hytissä oli ahdasta, mutta railakasta. Neljä tyttöä, viinipulloja, laulua ja naurua. Tukholmassa kierreltiin kauppoja monta tuntia, mutta kukaan ei ostanut mitään. Laivassa keinui ja ulapalla salamoi.

Kotona odotti to do -lista, josta osa on jo hoidettu, suurinta osaa ei. Kaikki liittyy enemmän tai vähemmän koko ajan lähestyvään vaihtoon.



Matkalaukku on ostettu, vielä hienokin sellainen. Se tulee nimittäin olemaan pikkuruisessa huoneessani aika näkyvä sisustuselementti. Tänne Suomen kotiin löysin myös sisustuselementin; karttapallon! Harmi ettei se mahdu matkalaukkuun mukaan. Yksi asia listan jatkoksi, mitä tulen ikävöimään Suomesta.

Ykkösenä listalla on poikaystävä, heti toisena tulee Fazerin suklaa, karkkivalikoima yleensäkin ja Valion suklaajäätelö. (Nojoo, eiköhän perhe ja ystävät saa kuitenkin sen hopeasijan.) Omaa kotia tulee tällaiselle kotihiirelle varmasti ikävä. Ainakin ennen kuin uusi paikka alkaa tuntumaan kotoisalta. Jo nyt huokailen haikeana kotona ja hipelöin rakkaita tavaroita, jotka jäävät tänne, kun lähden.

Ehkä materialistista, mutta tavarat tekevät kodista oman näköisen ja oman tuntuisen. Melkein kaikella täällä kotona on tunnearvoa, tietokoneesta kirjoihin ja huonekaluista koriste-esineisiin. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaan odottavat paluutani. Niin kuin se kaikkein rakkainkin.





Ps. Kaikki vaihtoon liittyvä jutusteluni (jota on tulossa PALJON lisää) löytyy nyt "vaihto"-tunnisteen alta.

Viikonlopun maisemia

Viikonloppu: lomaa, hellettä, Taiteiden yö, merenrantakalliot, pyöräilyä, hampurilaisia ja ranskalaisia, sukulointia, elokuvia, irtokarkkeja, Helsinki.

Vikassa kuvassa olen juuri heränneenä. Nukuin muhkuraisella kalliolla tunnin päikkärit. Sillä aikaa viereen oli asettautunut pappa, jolla oli pelkät tangat jalassa. Herätys oli oikein mukava, kun ensimmäisenä silmien edessä näkyy papan paljas pylly...
Tämän lisäksi sain kokea kauhun hetkiä bussissa kun humalainen mies alkoi laulaa mulle balladia:

"Sillä kun me erottiin
Sä laitoit minut nettiin
Niin kuin luonto minut tarkoitti
Tätäkö se tarkoitti?"

Kanssaihmisistä huolimatta uusi viikko jatkuu hyvissä tunnelmissa. Lähden illalla Tukholman risteilylle ystävien kanssa. Buffet-pöytä ja tax-free-karkit, here I come!

Glorious, upeaa

Olen ehtinyt pitkästä aikaa katsoa paljon elokuvia: tallenteita digiboksista ja ex tempore valintoja televisiosta. Parhaita ovat olleet Walz with Bashir, Perikato, American Beauty ja My Blueberry Nigths. Sitten on vielä Glorious 39 (Vuoden 39 salaliitto), joka on brittiläinen tv-elokuva vuodelta 2009. Se ei ole juoneltaan kummoinen, eikä muutenkaan elokuvien aatelistoa, mutta erityisen kaunis visuaaliselta ilmeeltään.



Nimensä mukaisesti Glorious 39 oli loistokasta katsottavaa. Puvustus, lavastus, kuvaus ja näyttelijäsuoritukset oli hiottu huippuunsa. Erityisesti vintage-puvut hivelivät silmiä. Huokailen aina ihastuksesta, kun puvustus jäljittelee 1910-1960-lukujen tyyliä. (Hyvänä esimerkkinä lempisarjani Mad Men.) Värejä, kauniita siluetteja ja kampauksia, herrasmiehet dandymaisine pukuineen ja viiksineen!

Pääosassa on Romola Garai, joka on mielestäni karismaattinen näyttelijätär ja enkelimäisen kaunis. Hän teki jo vaikutuksen aiemmin näkemissäni Sovituksessa ja Emma-tv-sarjassa.

Kuvat ovat hieman suttua, mutta antavat osviittaa kauniista tyylistä ja pääosan esittäjästä. Jospa voisin palkata elokuvan puvustajan henkilökohtaiseksi stailistikseni..

Kuvat napattu netin syövereistä, viimeinen kollaasi täältä.

Pengerpuistossa

Minäkin olin eilen Kallion puistokirppiksellä. Mukava tapa viettää aurinkoista päivää. Kiertelin ja tutkin, uskalsin välillä tinkiäkin, shortseissa ja topissa tuli kuuma, dj soitti ja törmäsin muutamaan tuttuun.





Neljään mennessä paikalle oli tullut jo vähänkin liikaa ihmisiä, sekä myyjiä että ostajia, joten liukenin ruuhkasta kotiin mukanani kassillinen löytöjä. Piti koko ajan hillitä itseäni, etten osta kaikkea mahdollista ihanaa. Pääsin juuri sunnuntaina omista turhista tavaroista eroon, enkä halua ostaa mitään turhaa lisää.

Mutta seuraavat ostokset eivät olleet turhia, vaan tosi hyviä löytöjä, eikö?

Kotiin asti päätyi kuvan naamioriipus, kaksi sisustuskirjaa, jotka pursuavat kauniita kuvia ja hyvä ideoita, euron maksaneet kengät ja kolme paitaa. Tuota pantterikuvioista olen sovittanut JC:ssä parikin kertaa, mutten kuitenkaan raaskinut ostaa. Nyt sain sen parilla eurolla! (Tosin se on kokoa XXS (?!), mutta sopii silti hyvin. Hoen aina, että ei ole kokolappuun katsomista, omasta kaapista löytyy nyt vaatteita XXS:stä XL:ään.)
Lisäksi ostin vielä mukitermarin kahville ja Nemi-sarjiksen.

Aiemmin kesällä harmittelin kovasti, kun en päässyt töiden takia Kallion kirppikselle saati Ravintolapäivään. Onneksi molemmat järjestettiin pikauusintana ja vielä lomani aikana. Molempia tapahtumia tosin leimasi jonot ja ihmismassat. Tämän kaltaisille tapahtumille on selvästi tilausta, ensi kesänä viimeistään uudestaan ja uusia kaupunkitapahtumia ideoimaan!