Kaksikymppisen blues

Jamie Cullumin löysin 15-vuotiaana, ostin kaikki levyt ja live-dvd:n. Vaikka levyt ovat ehtineet aina välillä pölyttyä hyllyssä, fanitan edelleen miehen pop-jazzia ja svengaavaa soundia. Ikisuosikkini on Twentysomething-levyn nimikkokappale. Olen nähtävästi jo teininä osannut katsoa tulevaisuuteeni:

"After years of expensive education
A car full of books and anticipation
I'm an expert on Shakespeare and that's a hell of a lot
But the world don't need scholars as much as I thought"

Tuleva humanistisen tieteiden kandinaatti, filosofian maisteri, klassikkonsa lukenut kirjallisuustieteilijä ja hippitutkinnolla työttömäksi jäävä tyttönen kuittaa ja antaa Jamien puhua puolestaan.

Ps. Jamie-nimessä on jotain taikaa. Jamie Cullum ja Jamie Oliver (se alaston kokki) ovat molemmat mun ihanien miesten top 5:ssä!

Matkakuume!

Ensinnäkin on vielä kiitettävä mahtavaa White Trash Diseasen Nataa, jonka ansiosta pieni bloginalkuni sai aimo annoksen uutta energiaa. Tervetuloa kaikki uudet (ja vanhat) lukijat! Kommentit ja sen semmoiset ovat erittäin toivottuja! Olen ollut tosi innoissani ikiomasta blogista. Lempi on harrastukseni, päiväkirjani ja tullut parissa kuukaudessa tärkeäksi osaksi arkea.

Mutta se siitä kiitospuheesta (ihan kuin olisin voittanut vähintäänkin Oscarin). Tällä kertaa avautumiseni aihe koskee matkustelua. Kuten jo kerroin, syksyn ja osan talvesta tulen asumaan ulkomailla. Olen suunnitellut reissaavani ristiin rastiin Iso-Britanniaa. Listalla on jo Dublin, Edinburgh, Oxford, Bath, Brighton, Cardiff, Manchester, Lontoo tottakai ja pienempiä maalaiskyliä. Vielä en ole miettinyt miten aika opiskelun ohella riittää, saati rahat.

Vaikka kaikki tämä on vielä edessä, se ei ole estänyt muita matkahaaveita. Suunnittelen ja selailen nettiä. Unelmoin uusista maista ja kaupungeista oikeastaan koko ajan. Välillä on hauska avata Google Mapsin maailmankartta ja rullailla hiirellä eri maailmankolkissa. Kun yksi reissu on ohi, hinku toiselle alkaa heti. Onnekseni olen ehtinyt parinkymmenen vuoden aikana nähdä jo monia upeita paikkoja. Opiskeluaikana hieman korkeampi veroprosentti ja siitä saatavat hyvät veronpalautukset ovat toimineet matkakassana. Helppo tapa säästää.

Tälläkin hetkellä matkakuume on kova. Äkkilähdöt hieman houkuttaisi, sillä kerrankin olisi yhtä aikaa lomaa poikaystävän kanssa, ja voitaisiin lähteä päivän varoitusajalla. Aurinkoloma tekisi hyvää, etenkin kun säätiedotukset ovat lupailleet tänne Suomeen +15 astetta..Välimerelle pääsisi alle 300 eurolla. Mutta yksinkertaisesti ei vain ole järkeä lähteä matkoille vaihdon kynnyksellä. Sitä paitsi suurin osa äkkilähtökohteista on sieluttomia turistirysiä, joten taidan säästää nekin rahat ensi vuodelle reissuun, joka oikeasti kiinnostaa.

Yksi haaveeni olisi vuokrata asunto New Yorkista kuukaudeksi. Siinä ajassa ehtisi koluta muutakin kuin Manhattanin. Toinen suunnitelma näyttää tältä:

Tekniset taitoni riittivät juuri ja juuri tähän hienoon taidonnäytteeseen. Mutta eiköhän kartasta jotain selvää saa. Läntinen Eurooppa on tullut tutuksi ja Keski-Euroopassa olen ollut reilaamassa, joten haluaisin aivan uusiin maisemiin; Italian historiallisiin kaupunkeihin ja viinitiloille, Budapestiin, Alppien juurelle Salzburgiin sekä Sloveniaan ja Kroatiaan, jossa kävisin pienemmissä kaupungeissa ja meren rannalla rentoutumassa.

Lisäksi olen kehittänyt pakkomielteen Madridiin, Istanbuliin ja road trippiin Jenkeissä.

Paljon jossittelua ja konditionaalia... Mutta haaveilla saa ja pitää!

Uudet kuviot

Mua vähän kiherryttää. Miksikö? Nooh, elämässäni tapahtuu pian aika hienoja juttuja.

Töitä on enää viisi päivää, jonka jälkeen aion lomailla oikein olan takaa. Teen kaikkea mitä en ole vielä kuluneena kesänä ehtinyt tehdä. Menen ainakin Suomenlinnaan ja Uutelan merenrantakallioille piknikille. Ja aion katsoa noin kaksikymmentä elokuvaa, jotka odottaa digiboksissa.

Sitten syyskuussa lähden opiskelijavaihtoon Englantiin. Asustelen Leicesterissa yli neljä kuukautta, ja siellä tarkoituksena olisi hieman opiskella, päästä sisään brittiläiseen elämänmenoon ja reissata ympäri Britanniaa. Varoituksen sanana, että mitä lähemmäksi mennään syyskuun loppua, sitä enemmän rupean höpisemään (lue: stressihuutamaan) vaihdosta. Ja sitten kun siellä ollaan, niin blogi muuttuu luultavasti hieman matkapäiväkirjamaisempaan suuntaan.

Vielä en tiedä tarkkaa päivänmäärää milloin lähden, en tiedä missä tulen asumaan, en tiedä mitä kursseja otan. En oikeastaan tiedä mitään muuta kuin että tulen muuttamaan joksikin aikaa ulkomaille ja innostuksen seassa on kasvava määrä pelkoa. Mutta aika makeeta tämä kaikki on silti!

Sulkasato

Olen valmistautunut syksyyn hamstraamalla kivoja syysuutuuksia kaupoista. Eli ihan samalla periaatteella kuin orava piilottaa pähkinöitä pahan päivän varalle.

Viime talvesta asti olen etsinyt täydellistä vihreää parkatakkia ja sitä löytämisen riemua, kun törmäsin vihdoin etsimääni. Ruosteen värinen huivi oli myös nappiostos.



Olen myös lähtenyt mukaan trendiin, joka ottaa vaikutteita etno / inkkari -kulttuurista.



Kyllä kelpaa syksyllä tallustella sateisia katuja nämä päällä.

Kotiin kaikkea

Ostin kauppareissun yhteydessä Kartio-laseja, vaikka lasit eivät olleet ostoslistalla. Sen sijaan ostoslistalla on vaikka mitä muuta keittiöjuttuja; Marimekon astiapyyhe ja pannulaput sekä valkoinen pellavapöytäliina. Makuuhuoneeseen pitäisi saada uudet uudet pussilakanat.

Muutenkin takaraivossa takoo koko ajan pieni sisustusvimma. Sen siitä saa, kun on sisustanut kämppänsä köyhänä 19-vuotiaana. Silloin riitti, että teki kaksi reissua Ikeaan ja täytti asunnon halvalla tavaralla suunnittelematta kokonaisuutta. Sisustamisessa pitäisi käyttää samaa filosofiaa, jota olen soveltanut ylpeyden aiheeseeni, astiastiooni. Kaunista suomalaista / skandinaavista muotoilua, laatutuotteita, jotka kestävät vaikka läpi elämän ja seassa hyviä kirpputorilöytöjä. Seuraava asuntoni saa luvan olla tyhjä niin kauan, että löydän aina sen oikean, oli kyseessä sitten tuoli tai koristevaasi.

Kauden herkkuja

Olen ollut pitkästä aikaa oikea kodin hengetär. Päivän aikana keittiössä tuli väsättyä makaronilaatikkoa, etikkakurkkuja ja viinimarjakiisseliä. Kalakeittoakin valmistui kattilallinen, mutta siitä en voi ottaa kunniaa. Jääkaappi natisee liitoksistaan, mikä tarkoittaa että tässä taloudessa kaikki on hyvin. Kenttätutkimukseni osoittavat, että tyhjä jääkaappi korreloi huonon tuulen kanssa. Kun töiden jälkeen tulee kotiin ja iltapalaksi voi valita leipäjuustoa ja lakkahilloa, kiisseliä, herkkuvoileipiä tai mozzarellasalaattia, elämä hymyilee.








Ps. Alemman postauksen katutaidetta pääsee ihailemaan myös netin kautta. Multicoloured Dreams -sivustolta löytyy galleria ja tekijät. Teemana on hyvä aihe: rauha. Tällaiset on aina hienoja juttuja, nuorten tekemää taidetta, jota voi ihailla ilmaiseksi ohikulkumatkalla.

Kierrellen ja kaarrellen

Lauantaina tehtiin kävelylenkki Tokoinrannasta Töölönlahdelle ja edelleen keskustaan. Mikään urheilusuoritus ei ollut kyseessä, sillä tuntivauhtini oli noin kilometri tunnissa ja energiatankkausta piti harjoittaa kolmena eri kertana.

Aluksi istahdimme idylliseen Linnunlauluun, tarkemmin Sinisen huvilan kahvilaan. Mistä muualta voi saada mansikkamehua tuopeittain? Keskustassa kokeiltiin melko uuden Vapianon terassia ja alkupalalajitelmaa, jonka nimi pianto antipasti massimo kuvasi lautasta hyvin. Jälkiruoaksi vielä jäätelöä Kiasman edessä. (Kuulumiseni alkavat kuulostaa ihan ruokapäiväkirjalta. Mutta ulkona syöminen on luksusta, josta jaksan aina hehkuttaa.)



















Sunnuntai meni mökkeillessä, saunoessa ja äidin grilliherkuista nauttiessa. Järvivesi oli kuin linnunmaitoa.

Viikonloppuna vietettiin myös viidettä vuosipäiväämme. Ei hassumpaa.