Tallinnasta mökille ja sieltä olohuoneeseen

Aika rientää, heinäkuu on jo ohi. Olen ottanut kesästä ja lomasta kaiken irti. Viimeisen viikon aikana olen ehtinyt tehdä vaikka mitä kivaa! Haluan muistaa ne kaikki kivat pienet hetket ja tekemiset viime päiviltä, joten kirjoitan tänne pienen tiivistelmän parhaista paloista.

Olen viettänyt vuosipäivää Tallinnassa. Ennen laivan lähtöä herkulteltiin Kluuvin Fazerin aamupalalla. Hotellissa nukuttiin päiväunet, skoolattiin halvalla ja pahalla valkkarilla ja ihailtiin auringonlaskua vanhankaupungin näköalapaikalta. Yöllä join maailman parhaimman Cosmopolitanin, samalla kun livebändi soitti jazzia hämyisessä baarissa. Tallinnassa oli hellettä, ja oli ihanaa pysähtyä välillä vastaantulleelle terassille ja syödä ulkona taivasalla. 




Helteistä oli Helsingissäkin, joten lauantaina vietin päivän Kauppatorilla ja Suomenlinnassa. Äiti tarjosi kahvit, lihikset ja munkkipossut torilla ja osti matkaevääksi meille herneitä ja kirsikoita. Suokissa oli paljon porukkaa, lauttaankaan ei mahduttu heti. Mereltä nähtiin, kun Kaivarissa hypättiin benjihyppyjä. Perillä kavuttiin kalliolle, korkealle ja ihan lähelle merta. Purjeveneitä lipui ohi minuutin välein.





Mökilläkin olen ehtinyt käydä. Kesän toinen kerta mökillä ja myös kesän toinen kerta, kun näin upean sateenkaaren, joka kaarsi koko järven yli. Uin sateessa ja lämmittelin löylyissä. Grilliherkkujen jälkeen piti köllötellä, ja päiväunet venyivät taas kerran parituntisiksi.





Ne hetket, kun olen ollut kotona, olen laittanut kotia uuteen uskoon. Kirpparilta löytyi täydellinen matto. Maalasin työpöydän metalliset jalat mattamustalla spraymaalilla. Järjestelin papereita kansoihin. Pesin ikkunat. Siirsin huonekasvien paikkaa. Kokosin aivan yksin ja itse tv-tason, joka on juuri se oikea, ja löytyi sattumalta pitkän etsimisen jälkeen edullisesti Jyskistä.


Puhtaat ikkunat, joista näkee läpi, jei!


Lehtikoteloihin menee tästä lähtien kaikki pöydällä pyörivät paperit. Koneen eteen laitoin muutaman kuvan, joissa voi lepuuttaa silmiä ruudun tuijottamisen välissä.

Alle viiden vuoden aikana, kun olen kotiamme asuttanut, olen laittanut olohuoneen kokonaan uusiksi. Muut huoneet ovat saaneet olla melko rauhassa, ne ovat olleet viihtyisiä ja silmäämiellyttäviä alusta asti. Olohuone taasen on ollut murheenkryyni, sillä kaikki muuton aikana ostetut pikahankinnat olivat epäonnistuneita. Pikkuhiljaa olen vaihtanut sohvan, kirjahyllyn, lampun, sohvapöydän, maton ja nyt tv-tasonkin. Se ei ole ollut järkevää rahallisesti, saati ympäristön kannalta. Kolkuttavaa omaatuntoa olen paikannut ajatuksella, että sohvan ja maton olen ostanut käytettyinä, ja vanhat huonekalut ovat löytäneet uuden kodin tai käyttötarkoituksen (esim. vanha tv-taso toimii kenkähyllynä eteisessä). Mitään ei ole tarvinnut heittää jätteeksi.

Eikä se omatunto enää kolkuta, sillä vihdoin olkkari on juuri sellainen, mistä olen pitkään haaveillut. Olohuoneessa vietän kuitenkin ison palan päivästä, joten olen tosi tyytyväinen, että se on vihdoin viihtyisä pesäkolonen. Hurraa!



Tänään sain vihdoin kodin ihan "valmiiksi" ja puhtaaksi. Nyt alan katsomaan leffaa, jonka hain eilen kirjastoautosta. Olin menossa käymään kaupassa, kun huomasin, että kas kirjastoauto on taas käymässä. Jos en ole aiemmin tätä hehkuttanut, niin nyt hehkutan: kuinka mahtavaa on, että kirjastobussi pysäköi kerran viikossa omaan pihaan! Siellä on aina ihan superi valikoima, nytkin löysin viisi sisustuslehteä, jotka oli kaikki uusimpia numeroita.

Tulipas randomia tekstiä. Mutta elämä on. Loppuun pyydän anteeksi tuon kuluneen sanonnan käyttöä ja kiitän ja kuittaan. Kivaa kesäistä viikkoa teille!

Rovinj

Vielä yksi kuvapläjäys Kroatian kamaralta. Ajettiin pieneen merenrantakaupunkiin Rovinjiin eräänä aamupäivänä.

Napsin kuvia tauotta sen muutaman tunnin aikana, kun kierrettiin kaupunkia. Rovijn oli elegantti, rosoisen kaunis, boheemi, romanttinen, välimerellinen ja persoonallinen.

Kapeita katuja risteili ympäriinsä, ja maisemaa hallitsi värikkäät hieman kuluneet talot, puiset ikkunaluukut, pyykkinarut ja pienet kauniit yksityiskohdat, kuten kukkaruukku aseteltuna tuolille kadun varteen.

Plitvice

Sinivihreitä sävyjä. Kirkasta turkoosia, valkoisena vaahtoavia vesiputoksia, vehreää luontoa, puhtaana hohtavaa vettä, järviä vieri vieressä. Keidas löytyy vuorten välistä, keskeltä Kroatiaa, Plitvicen järvialueelta.

Kierrettiin alueella viitisen tuntia. Veden värit ja putouksien pauhu avasivat aistit. Aurinko paahtoi hien valumaan. Oli mieli pulahtaa uimaan, mutta se oli luonnonpuistossa kiellettyä.

En ole nähnyt missään moista. Luontoäiti on taitava.











Plitvicessa meni kokonainen päivä. Yövyttiin pienessä mukavassa majatalossa. Löydettiin rotkon pohjalta kirkasvetinen uimapaikka, jossa viilentyä. Autoiltiin moottoriteillä, mutkikkailla maalaisteillä ja pienen pienellä soratiellä keskellä metsää. Kysyttiin reittiapua pienestä kyläkaupasta, jonka pihalla kotkottivat kanat. Nähtiin metsäkauriskin vilaukselta. Pieni vuokra-auto oli ahdas kolme suurta matkalaukkua sisällään.

En pidä lieemmin autossa istumisesta, mutta minne kaikkialle autolla pääseekään. Tällä kertaa tie vei turkoosin veden äärelle.

Pula & Verudela

Oli aivan mahtava loma! Aurinkoinen, yltäkylläinen ja monipuolinen. Näin upeita maisemia, uin kirkkaissa vesissä ja söin hyvää ruokaa. Joka päivä join viiniä ja söin jäätelöä, se on loma minun makuuni.

Kroatia on kaunis luonnoltaan ja rannoiltaan. Siellä on edullinen hintataso, kaikkialla on siistiä ja ihmiset ovat kohteliaita, muttei päällekäyviä, mitä me suomalaiset yleensä arvostamme.

Olin vanhempien ja pikkuveljen kanssa reissussa. Perheen kanssa oli kivaa matkustaa, siitäkin huolimatta että olen erittäin aikuinen ja itsenäinen ihminen. Äiti ja iskä huolehti, että päästään paikasta toiseen ja että saadaan ruokaa. Lomailun lisäksi pääsin viettämään laatuaikaa perheen kanssa.

Meillä oli auto käytössä neljä päivää. Suurimman osan ajasta vietettiin kuitenkin Pulassa ja Verudelassa, joista alla olevat kuvat on otettu. Postaan vielä erikseen upeasta kansallispuistosta Plitvicestä sekä pienestä merenrantakapungista Rovinjista, joissa vierailtiin automatkoilla.



Merivesi oli aivan kirkasta, arvostan!



Rannikolla kun oltiin, meri oli aina läsnä. Kaunis, rauhoittava, syvän sininen ja valtava meri.


Pulan kaupunki perustettiin jo antiikin aikana. Keskustassa kohosi suuri, hyvin säilynyt 2000 vuotta vanha amfiteatteri.





Pulan keskustassa oli pieniä kujia, vanhoja romanttisen rapistuneita taloja, paljon turisteja, iltaisin ilmaisia esityksiä, riemukaari ja auringon laskettuakin +25 astetta.





Takaisin on päästävä vielä joskus!

Kolme päivää kylpylässä

Viime postauksesta on vierähtänyt jo muutama päivä ja sinä aikana on tullut kesä! Muutaman päivän aikana olen ehtinyt pitää myös pienen loman.

Lähdettiin koko suvun voimin Viroon Viimsiin viettämään mummin ja vaarin 65-vuotis hääpäivää. Syötiin, vaihdettiin kuulumisia, syötiin, uitiin ja saunottiin kylpylässä, syötiin, rentouduttiin, syötiin, käytiin hoidoissa, syötiin, shoppailtiin Tallinnassa ja syötiin. Illalla meitä änkeytyi yli 15 henkeä pieneen hotellihuoneeseen ja nauru raikasi. Perhe on paras!

Meidän huone oli 8. kerroksessa, mistä näkyi kaistale merta ja upeat auringonlaskut. Uintireissun jälkeen kietouduin hotellin isoon kylpytakkiin, avasin suuren ikkunan, katselin metsäistä maisemaa ja siemailin kokista. Oli hyvä olla.

Sunnuntaina avattiin terassikausi Mojitojen kera ja raahattiin monta kassillista juomaa Superalkosta. Drinkkikylläinen kesä on taattu!

Matka Tukholmaan ja takaisin

Matka alkoi tutustumalla tarkasti laivan tarjoamaan ohjelmaan. Viikkarilla on jokin Kuuba-teema: buffetissa oli kuubalaista mustekalasalaattia, nähtiin kuubalainen tanssishow, jossa tytöillä oli paljaat pyllyt, ja espanjaa puhuva nainen kääri käytävällä sikareita. Muuten matkan laivaosuus sujui tavalliseen tapaan: syötiin itsemme ähkyyn buffetissa, pelattiin pelikoneilla, siemailtiin ällömakeita drinkkejä, kuunneltiin karaokea, käytiin tanssahtelemassa yksi biisi mummojen ja pappojen keskellä, tax-freesta poikaystävä osti nuuskaa "kavereille" (niin varmaan) ja minä poskipunaa.

Tukholmassa oli jo ihan kevät. Vanha kaupunki oli auringonpaisteessa erityisen kaunis.







Käveltiin vain ympäriinsä ja katseltiin ympärillemme. Välillä istahdettiin rappusille nauttimaan auringon lämmöstä ja penkille syömään hodarit.




Tukholma-päivän kohokohdat oli, kun kävimme keskustassa torilla, sisällä kauppahallissa sekä Fotografiska-valokuvamuseossa.

Museon neljä näyttelyä olivat kaikki hienoja. Anton Corbijn oli kuvannut väkeviä henkilökuvia artisteista ja näyttelijöistä, Steve Schapiro 60- ja 70-lukujen populaaria USA:ta ja André Kertész 20-luvun Pariisia. Vaikuttavin näyttely oli ajankohtainen Stolen Children: kuvat ja kuvatekstit kertoivat julmia tarinoita, miten Kony joukkoineen kidnappaa ja kiduttaa lapsia Keski-Afrikassa. Monet tarinat olivat vuodelta 2010, joten aihe on edelleen ajankohtainen.

Valokuvat sai palan kurkkuun, mutta Ruotsin lintukodossa murheet unohtuivat nopeasti. Sitä paitsi Ruotsista saa maailman toiseksi parhaimpia karkkeja (heti Suomen jälkeen).