Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

18.2.2012

#2 Words

IMG_0353

Sanat ovat Eppu Nuotion käsialaa ja ne löytyvät lasten runokirjasta Näin pienissä kengissä. Ostin kirjan vuonna 2003, vaikka en ollut enää ihan lapsi. Palaan lukemaan sitä aika ajoin, voittaa einoleinot mennen tullen. Aion säilyttää kirjan, jotta tulevat lapseni saavat sitä lukea.

Runot käsittelevät lasten suruja ja murheita. Ne voivat olla pienempiä, kuten se ettei saa ikinä postia, tai suurempia, kuten vanhempien ero tai isovanhemman kuolema. Mutta oli murhe pieni tai iso, lapsen maailmassa tarvitaan aikuinen lohduttamaan.

"On monenlaisia murheita / jotka kiusaavat lapsia.
Jospa vähän helpottaa / kun ne ääneen sanotaan."

/ Photo a day

12.2.2012

Erään irlantilaisen tarina

Dublinissa Writer's Museumissa tutustuin paremmin irlantilaiseen kirjallisuushistoriaan. Museossa ihmettelin, miksi niin monet alunperin irlantilaiset kirjailijat tuntuvat jollei halveksivan, niin ainakin omaavan viha-rakkaus-suhteen kotimaatansa kohtaan.

Pienestä maasta on ponnistanut suuri määrä maailmankuuluja, arvostettuja kirjailijoita Yeatsista Samuel Beckettiin. Moni on saanut inspiraation teoksiinsa Irlannista, mutta näkökulma on usein synkkä ja pessimistinen. Hyvä esimerkki on James Joyce, joka käsittelee kirjoissaan Irlantia ja Dublinia, mutta asui itse suurimman osan aikuisiästään ulkomailla.

Museossa pysähdyimme Frank McCourtin kuvan kohdalle. Kirjailija oli minulle täysin tuntematon, mutta matkaseuralaiseni Suvi osasi kertoa miehestä lisää. Suomessa lainasin Suvilta McCourtin Seitsemännen portaan enkeli -romaanin. Se on omaelämäkerrallinen tarina kirjailijan köyhästä lapsuudesta Irlannissa. McCourt on jonon jatke irlantilaiselle kirjallisuusperinteelle; hän kirjoittaa elävästi elämästä Irlannissa. Mutta elämä maassa näyttäytyy kurjuutena. McCourt muutti Yhdysvaltoihin heti 19-vuotta täytettyään.

Seitsemännen portaan enkeli antaa ainakin osittain vastauksen, miksi irlantilaiset kirjailijat karkaavat maasta heti tilaisuuden tultua. Moni perhe on elänyt suuressa köyhyydessä, työttömyys ja alkoholismi syynä ja seurauksena. Kirjoissa kuvataan sateista ja sumuista ilmastoa ja likaisia kaupungin katuja. Tiukka katolilaisuus tuntuu tukahduttavalta ja rajoittavalta. Mielenkiintoisia aiheita kirjoille, mutta ei kovin hyviä lähtökohtia oikealle elämälle.

P2090352

McCourtin Pulitzer-palkitun romaanin sielu on sen tosipohjaisuus sekä autenttiselta kuulostava lapsikertoja, jonka näkökulmasta maailma näyttäytyy aivan erityislaatuisena. Kyyneleet kihoavat silmiin, kun seitsenvuotias poika kuvailee kotiolojaan kirppujen ja ryysyjen keskellä. Samalla on pakko hymyillä, sillä lapsen maailma on seikkailuja täynnä ja toivo elää, vaikka kaikki tuntuu hajoavan käsiin.

Lapsen näkökulma tekee tarinasta entistäkin koskettavamman. Miten pieni poika voi selvitä kaikista niistä vastoinkäymisistä, nälästä ja sairauksista? Rahattomanakin jalkapallon saa tehtyä lampaan virtsarakoista ja rievuista. Pennyllä ostettu toffee maistuu taivaalliselta, vaikka se olisi ostettu veljen hautajaispäivänä.

Seitsemännen portaan enkeli onnistuu kaikessa siinä, mitä hyvältä kirjalta voi odottaa. Se avaa oven tuntemattomaan maailmaan, naurattaa, itkettää ja herättää ajatuksia. Joskus on elettävä köyhyyden keskellä, edes mielikuvitusmaailmassa. Se antaa uusia näkökulmia ja opettaa arvostamaan omaa kylläistä elämää.

Tahtoisin matkustaa sateiseen Limerickiin, köyhälistön alueelle, etsiä sieltä pienen Frankin, halata häntä ja kertoa, että kaikki tulee olemaan hyvin, odotahan vain.

4.2.2012

Lukutoukka

P1201807

P1240014

Mitäkö luen? Tekstejä koulua varten, tällä hetkellä suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä ja puheviestintäartikkeleita. Kirjallisuuden opiskelun hyvä puoli on, että teorian lisäksi saa lukea välillä romaaneja, klassikoita ja muuta kaunokirjallisuutta. Kesällä aion urakoida Suomen kirjallisuushistoria -kurssin, jossa pitää kahlata läpi 33 kotimaista klassikkoa Kalevalasta Tove Janssoniin.

Vapaalla luen romaaneja, mutta ihan liian vähän. Usein kevyemmät ja suppeammat luettavat, kuten lehdet, tuntuvat helpommalta ajanvietteeltä kiireisen arjen keskellä.

Mutta ei lehdissä mitään pahaa ole, päinvastoin. Ne ovat lehdestä riippuen ajankohtaisia, sivistäviä tai rentouttavaa hömppää. Ne ovat pullollaan tyyli-inspiraatiota, mielenkiintoisia haastatteluja, reseptejä, maailmanmenoa, arvioita, menovinkkejä ja uusia ideoita.

Lempilehtiäni on kuvassa näkyvät Trendi, Hesari ja sen mukana tulevat Nyt-liite ja Kuukausiliite, sekä City. Lisäksi ostan välistä Imagea, luen Ylioppilaslehteä ja selailen eri naistenlehtiä.

Nämä yhdessä muodostavat täydellisen paketin, jossa on sopivasti asiaa ja hömppää. Olen nauranut vedet silmissä Nyt-liitteen pienille pakinoille ja itkeä vollottanut Kuukausliiteen pidempiä artikkeleita lukiessani.

Juorulehdet saavat minut nykyään raivon partaalle. Ymmärrän, että monelle ne tarkoittavat viihdettä, mutta Seiskan epäesteettisyys ja toisten selkänahasta ja epäonnesta revityt otsikot ovat sosiaalipornoa pahimmillaan. Iltapäivälehdet ovat alkaneet matkia liikaa Brittien roskalehtikulttuuria. Skandaaleja revitään pienistä mitättömistä jutuista, ja jutut on vielä huonosti kirjoitettuja. Nettiotsikot on oma lukunsa; surkeita yrityksiä houkutella ihmisiä katsomaan kuvia povipommeista. Viimeksi tänään päässäni alkoi keittää, kun R-kioskilla näin suuren otsikon, kuinka Arajärvi oli tuijottanut prinsessan rintoja. Kärpäsestä härkästä, kunhan etusivulle saadaan juttu tisseistä ja samalla vielä nolataan joku.

Se että inhoan sekä pidän erilaisista lehdistä ja journalismista, osoittaa, että ohuiden paperijulkaisujen voimaa ei pidä vähätellä.

Tänään vietän illan kotona pitkästä aikaa ylhäisessä yksinäisyydessä, joten valtaan sohvan kokonaan itselleni ja otan kaveriksi viltin, kirjan, punaviiniä ja pinon lehtiä.

29.1.2012

Aamun sininen hetki

P1250025

En pidä aamupalasta ellei sitä saa syödä aamupäivän puolella hitaasti ja rauhassa. Viikonlopun laiskat aamiaiset ♥.

Tällä viikolla olen syönyt epäterveellisen englantilaisen aamiaisen sekä terveellisemmän suomalaisen aamiaisen; kaurapuuroa ja mustikoita.

Itse on osaa tehdä hyvää puuroa, siitä tulee aina klimppistä tai sitkeää. Onneksi kanssa-asukki on oikea puuromestari, joka loihtii samettisen pehmeää, suussasulavaa aamuherkkua.

Hitaiden aamujen lisäksi tämä viikko on sisältänyt tylsiä luentoja, palelua, kirppistelyä, työhaastattelun ja Etelä-Haagassa eksymisen. Aloitinpa uuden kirjankin pitkästä aikaa; kaverilta lainaamani Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin. Viimeksi taisin lukea Finlandia-voittajan, Rosa Liksomin Hytti nmr 6:n, joka nosti riman aika korkealle. Seuraavaksi aion myös jatkaa Finlandia-voittajalla ja napata hyllyltä Mikko Rimmisen Nenäpäivän. Jos vaikka saisin tänne blogiinkin kirjoitettua jostakin edellämainituista.

11.8.2011

Kesähitit

Tänä kesänä muutamat jutut ovat olleet yli muiden.

RAITAPAIDAT. Aina kivoja, mutta kesällä erityisen helppo heittää ylle. Raita on klassikko ja aina raikas.

P8090107

POLKUPYÖRÄ. Pyöräni on hyvä ajaa ja viininpunainen väri tekee siitä juuri tarpeeksi ruman, ettei kukaan varasta sitä, vaikka olen säilyttänyt sitä pihalla koko kesän. Työmatkat ovat hoituneet pyörän selässä viidessä minuutissa. Kun pääsee töistä puoli kymmeneltä illalla ja on edelleen valoisaa, mutta viileää, on mukava polkea rauhassa kotiin.

P7090226

LAKKAHILLO. Siitä ei tarvitse sanoa muuta kuin, että se on hyvää. Etenkin paahtoleivän päällä. Ja leipäjuuston. Ja lettujen. Ja ihan pelkästään.

P8090119

ORANSSIT HOUSUT. Metsästin näitä alkukesästä kissojen ja koirien kanssa. Kun vihdoin löysin ne, ovat pöksyt olleet kovassa käytössä. Nimenomaan kesäjuttu, syksyn tullen tummansiniset farkut luultavasti korvaa nämä.

P8070104

HARRY POTTERIT. En tiedä kuinka paljon kehtaan vielä hehkuttaa näitä. Luin uudestaan kolme viimeisintä osaa ja kyllä ne edelleen oli hyviä. Kirjahylly notkuu kirjojen painosta, jotka odottavat lukemistaan, mutta heinäkuu oli pyhitetty Harrylle.

P8090123

4.7.2011

Opas viinien maailmaan

Hyvä ruoka tarvitsee mielestäni seurakseen viinin. Pidän viineistä, erityisesti punaviinistä, ruokajuomana ja myös seurustelujuomana (poliittisesti korrekti ilmaisu humalajuomiselle).

Tänä kesänä aion oppia paljon lisää viineistä. Tavoitteena ei ole tulla viiniasiantuntijaksi, joka brassailee nippelitiedolla, vaan kehittää makuaistiani ja viinituntemustani. Olisi hienoa, että Alkossa ei tarvitsisi valita pulloa summamutikassa, vaan ymmärtäisi alueen ja rypäleen merkityksen, ja miettisi ruuan kanssa yhteensopivaa juomaa. Olisi myös mukavaa, kun viinin on kaatanut lasiin ja ottanut siemauksen, että osaisi sanoa siitä muuta kuin "ihan hyvää" tai "nam".

Viiniharrastamisen aloittaminen sai hyvän sysäyksen, kun löysin kirjakaupan hyllyltä Stellan Hökfeltin Viinin valintaopas - Näin valitset oikean viinin -opaskirjan. Kirja on kaunis, selkeä ja mikä tärkeintä, yksinkertaisuudessaan nerokas.




Kirjassa korostetaan, että ei ole olemassa hyviä tai huonoja viinejä, vaan omaan makuun sopivia. Kun pitää tietyntyyppisestä viinistä, pitää todennäköisesti muista samantyylisistä viineistä. Hökfelt kertoo viinien maistamisen perusasioista, kuten hapokkuudesta, hedelmäisyydestä ja karvaudesta sekä tammitynnyreiden, ilmaston ja rypälelajikkeiden vaikutuksesta viiniin. Kun lähtökohdat on selvillä, esitellään eri rypäleet ja niiden ominaisuudet sekä viinien alkuperämaita. Lopuksi käydään läpi kattavasti tapoja, miten löytää yhteensopiva viini ruualle ja toisin päin.

Kaiken tämän informaation jälkeen on helppo etsiä hakemistosta oma lempiviini nimen perusteella. Samasta kohtaa löytyy rypälelajike ja alkuperämaa, esimerkiksi Shiraz Chilestä. Kirjasta voi helposti tarkistaa lisää tietoa sekä rypäleestä että Chilestä. Näin viinin analysointi on helppoa. Toisesta hakemistosta löytää maan ja rypäleen avulla vinkkejä muihin samantyylisiin viineihin. Senkun laittaa ehdostusten nimet ostoslistaan ja Alkossa oikean pullon valitseminen käy kätevästi.

Innostuin viineistä ja niiden monipuolisuudesta hirmuisesti! Suunnittelen jo täyttä häkää matkaa Ranskan ja Italian viinitiloille.

Sain myös idean illanistujaisille: Kaikki vieraat tuovat mukanaan valitsemansa viinipullon. Sitten vain maistellaan eri viinejä ja syödään naposteltavia. Jokaisen viinin kohadalla pitää kirjoittaa ylös oma makukokemus, eli vaikka pari adjektiivia, jotka kuvaavat juomaa. Illan päätteeksi käydään läpi miten eri viinejä on kuvattu. Luultavasti aika hauskasti ja erilaisesti. Toiset bailaa läpi yöt, tämä parikymppinen mummosielu suunnittele viininmaistajaisjuhlia...