Kierrettiin alueella viitisen tuntia. Veden värit ja putouksien pauhu avasivat aistit. Aurinko paahtoi hien valumaan. Oli mieli pulahtaa uimaan, mutta se oli luonnonpuistossa kiellettyä.
En ole nähnyt missään moista. Luontoäiti on taitava.
Plitvicessa meni kokonainen päivä. Yövyttiin pienessä mukavassa majatalossa. Löydettiin rotkon pohjalta kirkasvetinen uimapaikka, jossa viilentyä. Autoiltiin moottoriteillä, mutkikkailla maalaisteillä ja pienen pienellä soratiellä keskellä metsää. Kysyttiin reittiapua pienestä kyläkaupasta, jonka pihalla kotkottivat kanat. Nähtiin metsäkauriskin vilaukselta. Pieni vuokra-auto oli ahdas kolme suurta matkalaukkua sisällään.
En pidä lieemmin autossa istumisesta, mutta minne kaikkialle autolla pääseekään. Tällä kertaa tie vei turkoosin veden äärelle.
4 kommenttia:
Ooh mikä paratiisi!
Se on aika osuva nimi kuvaamaan tota paikkaa!
Upea paikka!
Sitä juuri. :)
Lähetä kommentti