Pointless nostalgic

Olen pienessä flunssassa, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä pyhien ohjelma sisältää muutenkin ainoastaan lepoa. Olen ollut kotosalla, nuuskinut tukkoisella nenälläni kukkasia, syönyt Mignon-munan ja sonnustautunut teeman mukaisesti höyheniin.

Lisäksi olen katsellut elokuvia: Tintti ja Yksisarvisen salaisuus ja Midnight in Paris -leffat. Kuten Owen Wilsonin esittämä Gil, välillä on hauska upota vanhaan aikaan: ihailla 20-luvun tyyliä (ihana Marion Cotillard hapsuhameessa) ja ihailla, kuinka tekniikkaa ei ole tarvittu kaiken aikaa (Tintti selvittää mysteereita ilman älypuhelimen ja dna-näytteiden apua).

Mutta kyllä nykyaika kuitenkin voittaa. Nykyään voi pukeutua ihan kuin 20-luvulla, jos vain huvittaa, tai laittaa nahkahousut jalkaan. Saa valita, eikä kukaan tuomitse. Pidän kännykän äänettömällä, kun en halua olla tavoiteltavissa, mutta voin tarvittaessa tarkastaa juna-aikataulun hetkessä pienen luurin avulla. Digiboksilta voi katsella nostalgiaryöppyjä, kuten Mad Menia tai Pan Amia, huokaista, että onneksi sovinismi ei ole enää niin räikeää, ja silti haaveilla samanlaisesta kampauksesta kuin Bettyllä.

Kirppisaarteita

Tein viikko sitten kaksi täsmäiskua kirpputoreille Valtteriin ja Fidaan. Ja jälleen kerran: löysin paljon ihan mahtavia juttuja.

Ylivoimaiset lempparit ovat puinen, liikuteltava 'mallinukke' sekä puiset värikynät. Ne molemmat muistuttavat lapsuudesta ja ovat kauniita ihan vain sisustuselementteinä.

Vaatteita löytyi iso kasa, paras niistä on mintun värinen neule. Kun sen vetää ylle, niin kevätfiilis on taattu. Sama vaikutus on vaaleankeltaisella kynsilakalla. Kirppikseltä uskaltaa ostaa vähän villimpiä värejä ja malleja kokeiluun, sillä ne eivät vie vararikkoon.

Lisäksi meinasin pomppia innostuksesta, kun sattumalta törmäsin Juno-dvd:hen eurolla, sillä se on ollut ostoslistallani siitä lähtien, kun näin leffan teatterissa 2007. Saa nähdä kolahtaako elokuva yhtä kovaa nyt kuin se teki viisi vuotta sitten. Micheal Ceraa olen ainakin fanittanut siitä asti.

Fidassa hypistelin sisustuskrääsää varmaan tunnin ja lopulta mukaan valikoitui kaunis hopea-astia ja pieni maljakko.

Shoppailutarve on nyt tyydytetty ja kotona riittää uutta ihasteltavaa.

Tositarinoita

Tajusin vasta mikä yhdistää viimeksi näkemiäni elokuvia. Ne kaikki ovat olleet henkilökuvia 1900-luvun kuuluisuuksista. Eräänlaisia historiallisia elämäkertoja. Tajusin samalla, että pidän todella paljon sellaisista elokuvista: elokuvista, jotka perustuvat oikeaan elämään ja todelliseen historiaan.

Nämä katsoin:

- Control:
kertoo Joy Divisionin laulajasta Ian Curtista, joka teki itsemurhan vain 23-vuotiaana

- Coco Avant Chanel:
kertoo Gabrielle "Coco" Chanelin vaiheista ennen kuin hänen yrityksensä nousi maailmanmaineeseen

- My Week with Marilyn:
kertoo Marilyn Monroen vierailusta Englannissa, jolloin hän oli suosionsa huipulla, mutta samalla myös masentunut ja epävarma

- The Iron Lady:
kertoo Margaret Thatcherin urasta, kuinka rautarouva hallitsi Iso-Britanniassa koko 80-luvun

Kaikki henkilöt tunnetaan eri asioista; on laulaja, muotibisneksen perustaja, poliitikko ja näyttelijä. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Coco Chanel ja Margaret Thachter olivat vahvoja naisia, jotka kulkivat omaa tietänsä. Ian Curtis ja Marilyn Monroe olivat herkkiä taiteilijoita, joiden yksityiselämässä meni huonosti, ja jotka menehtyivät nuorina.

Tosielämään perustuvat elokuvat ovat vaikuttavia ja kysymyksiä herättäviä. Jokaisen elokuvan jälkeen olen mennyt oikopäätä nettiin etsimään lisää tietoa.

Ihmiselämään mahtuu niin paljon kaikkea. Elämäntarinat ovat aina mielenkiintoisia, oli kuuluisuus tai ei.

Kuvat: allmoviephoto.com

Elokuvien kuningas

The Lion King pyörii elokuvateatterissa! Käytiin eilen katsomassa se 3D-lasien läpi. Kun alun Circle of Life alkoi soimaan, kylmät väreet kulki pitkin selkää. Oli nostalgista katsoa se valkokankaalta 15 vuoden jälkeen.

Turun taivas oli sininen

Kävin Turussa katsastamassa pikkuveljen uuden opiskelukaupungin ja asunnon. Veli on oikea kattokassinen, niin kivat näkymät oli ikkunasta.



Maiseman lisäksi olen vähän kateellinen muutenkin, antikvariaatti vastapäätä kotia ja leffateatterikin korttelin päässä.

Omasta kodista joudun köröttelemään tovin metrolla, että pääsen elokuviin. Kävin katsomassa eilen Win Winin, joka oli elokuva makuuni: arkinen, inhimillinen, kirpeän hauska ja pääosassa Paul Giamatti. Aiemmin katsoin kotona Rangon, josta mieleeni jäi leffaa enemmän oheistoiminta. Tarkoitus oli vetää napa täyteen herkkuja, joten itse ahdoin kitaani luonnollisesti juustonaksuja, limsaa ja kasan irtokarkkeja. Toinen vieressä joi kupin teetä ja söi muffinsin. Kukin tallaa tavallaan, en tuomitse. Mutta ei yhtä muffinsia lasketa herkkumättömässäilyksi!

Elokuvamaraton senkun jatkuu. Aion käydä katsomassa vielä Kaurismäen Le Havren ja tälle viikolle on ostettuna liput kahteen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvaan. Loppuviikosta saatan kärsiä vakavasta popcornin yliannostuksesta.

Eilisen kauniin täysikuun kunniaksi vielä vähän musiikkia, joka sopii tämän hetken tunnelmiin.

Glorious, upeaa

Olen ehtinyt pitkästä aikaa katsoa paljon elokuvia: tallenteita digiboksista ja ex tempore valintoja televisiosta. Parhaita ovat olleet Walz with Bashir, Perikato, American Beauty ja My Blueberry Nigths. Sitten on vielä Glorious 39 (Vuoden 39 salaliitto), joka on brittiläinen tv-elokuva vuodelta 2009. Se ei ole juoneltaan kummoinen, eikä muutenkaan elokuvien aatelistoa, mutta erityisen kaunis visuaaliselta ilmeeltään.



Nimensä mukaisesti Glorious 39 oli loistokasta katsottavaa. Puvustus, lavastus, kuvaus ja näyttelijäsuoritukset oli hiottu huippuunsa. Erityisesti vintage-puvut hivelivät silmiä. Huokailen aina ihastuksesta, kun puvustus jäljittelee 1910-1960-lukujen tyyliä. (Hyvänä esimerkkinä lempisarjani Mad Men.) Värejä, kauniita siluetteja ja kampauksia, herrasmiehet dandymaisine pukuineen ja viiksineen!

Pääosassa on Romola Garai, joka on mielestäni karismaattinen näyttelijätär ja enkelimäisen kaunis. Hän teki jo vaikutuksen aiemmin näkemissäni Sovituksessa ja Emma-tv-sarjassa.

Kuvat ovat hieman suttua, mutta antavat osviittaa kauniista tyylistä ja pääosan esittäjästä. Jospa voisin palkata elokuvan puvustajan henkilökohtaiseksi stailistikseni..

Kuvat napattu netin syövereistä, viimeinen kollaasi täältä.