Hienoissa häissä

Kahdet kesähäät takana, ja ensi kesänä tiedossa on jo ainakin yhdet. Kivaa!

Häissä juhlitaan rakkautta, syödään, juodaan, tanssitaan, kuunnellaan puheita, jännitetään milloin morsian ryöstetään, taistellaan morsiuskimpusta, ihaillaan morsiamen mekkoa ja kauneutta, kikatetaan polttarikuville, kyynelehditään ja nauretaan.

Kaava on usein sama, mutta juhlista näkee aina parin persoonallisuuden, mikä on hieno juttu.




Tänä kesänä edustin kullankimalteisessa mekossa ja hiuksiin pistin kukkia. Laitoin jopa korkkarit jalkaan, vaikka kaaduin heti niiden kanssa rapuissa niin, että polvi aukesi ja nilkka nyrjähti. Onneksi loppuilta sujui paremmissa merkeissä, niin ettei nilkkaa enää edes muistanut. Juhlin vain hymyssä suin, ja jos vähän itkin, niin ilosta.

Kavereita kylässä

Vaikka viime postauksessa valittelin arjen alkamista, on tässä ehditty juhliakin. Kahtena viime lauantaina meillä on käynyt vieraita. On ollut niin mukavaa nähdä kavereita, turista, nauraa ja istua yhdessä olohuoneessa elokuun pimenevien iltojen syleilyssä.

Viime viikolla kutsuin opiskelukavereita kylään. Tein sienipiirakkaa ja salaattia. Loppuillasta innostuttiin paahtamaan vaahtokarkkeja kaasuliedellä ja kastamaan niitä Jaloviinaan.

Eilen meitä istui kolme pariskuntaa keittiöstä olohuoneeseen kannetun pöydän ympärillä. Vedin pöydänpäädyistä jatkopalat esiin, ja koristin pöydän ruusukuvioisilla serveteillä ja tien varren viimeisillä kukkivilla kasveilla. Illan menu oli italialainen: bruschettaa, lasagnea ja tiramisua. Helppoa ja hyvää, kuten seurakin.

Emäntänä on hauskaa, vaikka kellon lähestyessä kahta alkaa murehtia, onko musiikki liian kovalla. Se onkin ainoa murhe, kun istuu iltaa hyvien tyyppien kanssa.

Terveisiä Helsingistä!

Säät ovat olleet vaihtelevia, mutta kaupunki on kaunis ja täällä on paljon nähtävää.
Olen pyörinyt kaupungilla enemmän tai vähemmän koko elämäni ajan, asunut Itä-Helsingissä pian viisi vuotta ja tykännyt aina kaupungista hirmuisesti.

Tänä kesänä olen pyrkinyt kävelemään paljon kantakaupungin kaduilla ja katsomaan ympärilleni. Tunnen kaupungin jo hyvin, mutta yleensä pyyhällän päämäärääni julkisilla, enkä katso juuri maisemia.

Aikaisemmin tänä kesänä olen erityisesti nauttinut Punavuoresta, Eirasta ja Kaivopuistosta sekä Suomenlinnasta, Kauppatorista, Senaatintorista ja Katajanokasta.


Alvar Aalto, ihailemani nero! Meikä diggaa funkkista! Ylipäätänsä jos suomalaiset voivat olla jostain ylpeitä, niin koko 1900-luvun muotoilusta.


On se komea kirkko, ei siitä pääse mihinkään. Kaikista parasta on se, että pääsen ihailemaan sitä aina välillä luentosalien ikkunoista.


Suomenlinnan kalliot ja meri.

Viime torstaina tein oikeaoppisen turistikierroksen, ja se oli kyllä kivaa! Menin Kaisaniemeen metrolla, kävelin siitä läpi Kruunuhaan ja kiersin merenrannan viertä Hakaniemeen. Sieltä menin pari pysäkin väliä ratikalla Karhupuistoon, ja kiertelin Kallion sydämessä jonkin aikaa. Porvoonkadulla hyppäsin taas kolmoseen, jäin Manskun varrelle, kävelin Sibeliuspuistoon, sieltä Temppelinaukion kirkkoon ja edelleen Lasipalatsille asti.


Olin varustautunut oikeaoppisesti mukavilla vaatteilla, kameralla ja pinolla karttoja ja opaslehtisiä.


Aivan aluksi hyppäsin ihan ex tempore Itiksessä pois, sillä metro täytti 30 vuotta ja sen kunniaksi metrojen kuljettamoon pääsi tutustumaan. En kuitenkaan viitsinyt jäädä yksin jonottamaan lapsilauman keskelle.


Krunikassa oli kaunista!


Jäin seuraamaan, kun pieni tyttö lennätti leijaa. Helsingissä on muuten melkein joka korttelissa jonkinlainen puisto; ihan tavallinen, leikkipuisto tai koirapuisto. Kaikki on siistejä ja viihtyisiä.


Törmäsin kivoihin kadunnimiin...


ja kivoihin näyteikkunoihin.


Liitän lippakioskit aina Helsinkiin, onko niitä muuallakin?


Kallion kirkko kohosi mäen päältä.


Söin lounaaksi älyttömän hyvän salaatin romanttisesti sisustetussa Villipuutarhassa Kaarlenkadulla. Kaarlenkadulta löytyi myös ihana vanhan tavaran liike, olisiko ollut nimeltään Vanha Kaarle, jota piti iloinen, suomea murtaen puhuva mies.


Kalliosta saa kenkiä. Löysin myös sarjakuvakaupan, josta mukaan lähti Mustanaamiota ja Batmania!


Helsinki ei ole Helsinki ilman vihreitä kolisevia ratikoita.


Taas hauska näyteikkunabongaus, tällä kertaa Töölössä. Töölössä kävin myös kirpparilla, josta löysin valkoisia kankaisia servettejä.


Otin kuvia kilpaa japanilaisten turistien kanssa Sibelius monumentista.


Vihdoin pääsin sinne Cafe Regattaan asti! Se oli juuri niin sympaattinen paikka kuin olin kuullutkin. Söin korvapuustin ja join Jaffaa merenrannalla.




Missä muualla kuin Suomessa on keskellä kaupunkia matonpesupaikkoja?


Kyllä minä mieleni pahoitin, kun rikollisuus ja töhryt näkyivät Töölön katukuvassa!


Hempeät muuttolaatikot mätsää pastellisen talon kanssa!


Jouduin jälleen keskelle japanilaisten turistien vyöryä, tällä kertaa Temppelinaukion kirkossa.

Paljon olen ehtinyt näkemään, mutta vielä on paljon näkemättäkin tässä kaupungissa. Onneksi on koko elämä aikaa.

Terveisin,
Sini

Tallinnasta mökille ja sieltä olohuoneeseen

Aika rientää, heinäkuu on jo ohi. Olen ottanut kesästä ja lomasta kaiken irti. Viimeisen viikon aikana olen ehtinyt tehdä vaikka mitä kivaa! Haluan muistaa ne kaikki kivat pienet hetket ja tekemiset viime päiviltä, joten kirjoitan tänne pienen tiivistelmän parhaista paloista.

Olen viettänyt vuosipäivää Tallinnassa. Ennen laivan lähtöä herkulteltiin Kluuvin Fazerin aamupalalla. Hotellissa nukuttiin päiväunet, skoolattiin halvalla ja pahalla valkkarilla ja ihailtiin auringonlaskua vanhankaupungin näköalapaikalta. Yöllä join maailman parhaimman Cosmopolitanin, samalla kun livebändi soitti jazzia hämyisessä baarissa. Tallinnassa oli hellettä, ja oli ihanaa pysähtyä välillä vastaantulleelle terassille ja syödä ulkona taivasalla. 




Helteistä oli Helsingissäkin, joten lauantaina vietin päivän Kauppatorilla ja Suomenlinnassa. Äiti tarjosi kahvit, lihikset ja munkkipossut torilla ja osti matkaevääksi meille herneitä ja kirsikoita. Suokissa oli paljon porukkaa, lauttaankaan ei mahduttu heti. Mereltä nähtiin, kun Kaivarissa hypättiin benjihyppyjä. Perillä kavuttiin kalliolle, korkealle ja ihan lähelle merta. Purjeveneitä lipui ohi minuutin välein.





Mökilläkin olen ehtinyt käydä. Kesän toinen kerta mökillä ja myös kesän toinen kerta, kun näin upean sateenkaaren, joka kaarsi koko järven yli. Uin sateessa ja lämmittelin löylyissä. Grilliherkkujen jälkeen piti köllötellä, ja päiväunet venyivät taas kerran parituntisiksi.





Ne hetket, kun olen ollut kotona, olen laittanut kotia uuteen uskoon. Kirpparilta löytyi täydellinen matto. Maalasin työpöydän metalliset jalat mattamustalla spraymaalilla. Järjestelin papereita kansoihin. Pesin ikkunat. Siirsin huonekasvien paikkaa. Kokosin aivan yksin ja itse tv-tason, joka on juuri se oikea, ja löytyi sattumalta pitkän etsimisen jälkeen edullisesti Jyskistä.


Puhtaat ikkunat, joista näkee läpi, jei!


Lehtikoteloihin menee tästä lähtien kaikki pöydällä pyörivät paperit. Koneen eteen laitoin muutaman kuvan, joissa voi lepuuttaa silmiä ruudun tuijottamisen välissä.

Alle viiden vuoden aikana, kun olen kotiamme asuttanut, olen laittanut olohuoneen kokonaan uusiksi. Muut huoneet ovat saaneet olla melko rauhassa, ne ovat olleet viihtyisiä ja silmäämiellyttäviä alusta asti. Olohuone taasen on ollut murheenkryyni, sillä kaikki muuton aikana ostetut pikahankinnat olivat epäonnistuneita. Pikkuhiljaa olen vaihtanut sohvan, kirjahyllyn, lampun, sohvapöydän, maton ja nyt tv-tasonkin. Se ei ole ollut järkevää rahallisesti, saati ympäristön kannalta. Kolkuttavaa omaatuntoa olen paikannut ajatuksella, että sohvan ja maton olen ostanut käytettyinä, ja vanhat huonekalut ovat löytäneet uuden kodin tai käyttötarkoituksen (esim. vanha tv-taso toimii kenkähyllynä eteisessä). Mitään ei ole tarvinnut heittää jätteeksi.

Eikä se omatunto enää kolkuta, sillä vihdoin olkkari on juuri sellainen, mistä olen pitkään haaveillut. Olohuoneessa vietän kuitenkin ison palan päivästä, joten olen tosi tyytyväinen, että se on vihdoin viihtyisä pesäkolonen. Hurraa!



Tänään sain vihdoin kodin ihan "valmiiksi" ja puhtaaksi. Nyt alan katsomaan leffaa, jonka hain eilen kirjastoautosta. Olin menossa käymään kaupassa, kun huomasin, että kas kirjastoauto on taas käymässä. Jos en ole aiemmin tätä hehkuttanut, niin nyt hehkutan: kuinka mahtavaa on, että kirjastobussi pysäköi kerran viikossa omaan pihaan! Siellä on aina ihan superi valikoima, nytkin löysin viisi sisustuslehteä, jotka oli kaikki uusimpia numeroita.

Tulipas randomia tekstiä. Mutta elämä on. Loppuun pyydän anteeksi tuon kuluneen sanonnan käyttöä ja kiitän ja kuittaan. Kivaa kesäistä viikkoa teille!

Kesän varrelta, osa 2

Toinen satsi pieniä hetkiä kesän varrelta.













Mistä on kivat kesät tehty?

Kookosjäätelöpuikoista, nokosista nurmella, karuselleista, merenrantakallioista, sateenkaarista, kotipäivistä, hymyilevistä pehmoista, ötököistä, mojitoista ja järvimaisemista.

Niistä on kivat kesät tehty.