Hyvästit Englannille

Kamppeet on kasassa ja huomenna koittaa paluu kotiin.

Viimeiset pari päivää on ollut yhtä viimeistä: viimeinen kerta keskustassa, viimeinen kerta kampuksella, ehkäpä viimeinen kerta kun nään erasmus-kavereita. On ihanaa palata kotiin, mutta on myös haikeaa lähteä.

Olen niin kaihoisalla mielellä, että ajattelen hyvällä jopa soluasuntoani.
Esittelykierros block KK:n yleisissä tiloissa, olkaa hyvät:

Solu on tilaihme; kolmeen pieneen kerrokseen on mahdutettu kymmenen ihmisen huoneet. Jokaista huonetta koristaa kauniit vahakangasverhot ja antiikkiset työpöydät, jotka ovat kuulemma peräisin 60-luvulta. Tuoleja löytyy keittiöstä vähemmän kuin asukkaita on, mutta se ei haittaa, sillä kenellekkään ei tulisi mieleenkään syödä keittiössä, josta saattaa löytyä mm. kuollut hiiri.

Solun likainen keittiö iloisen keltaisilla seinillä on tilava kokonaisuus, jossa liesituuletin ei häiritse kokonaiskuvaa. Solusta löytyy myös viihtyisä ruokailutila, jonka ilmoitustaululta on poistettu kalenteri, jossa esiteltiin kuvia aivokalvontulehduksen oireista. Alakulmassa näkyy ruskean sävyin sisustettu aula, josta lähtee ovet kylppäriin ja alakerran huoneisiin. Hajuun tottuu.

Alakerrasta löytyy muovimatollinen kylpyhuone, jossa on perinteikkäät englantilaiset hanat; toisesta tulee jääkylmää vettä, toisesta tulikuumaa. Siellä on myös suihkukoppero, jonka suihkupään koko on uniikkiratkaisu. Oikealta löytyy neliömetrin kokoinen, likainen vessa, jossa äänekäs tuuletin yrittää pitää löyhkän minimissään. Omat nenäliinat kannattaa ottaa mukaan, sillä vessapaperi ei ole itsestäänselvyys. Lopuksi esittelyssä vielä eteinen, joka henkii talon tunnelmaa.

(Jos haluat nähdä yksityiskohdat isompana, klikkaa kuvia. (En suosittele.))

Mutta kuitenkin. Tämä solu, jonka puitteet eivät olleet parhaat mahdolliset, oli koti. Ja viihdyin siellä. Mutta omassa Helsingin kodissa viihdyn vielä paremmin, joten lähtö ei itketä. Kaikki loppuu aikanaan. Tämä vaihto oli tässä. Goodbye England, it was a jolly good stay!

Ruokapäiväkirja

Selasin läpi sadoittain vaihtoajan kuvia, omiani sekä Suvin. Ajattelin, että tekisin pienen koosteen viimeisestä kolmesta ja puolesta kuukaudesta, mutta sen aika on ehkä myöhemmin. Pienen yhteenvedon teen kuitenkin nyt. Nimittäin kuvista päätellen koko vaihtariaikaani leimaa syöminen. Missä tahansa olenkin, syön. Onhan se elämän perusedellytys. Joten saanen ylpeänä esitellä:

Sinin seikkailut Englannissa
- Maan ruokatarjontaan tutustuminen


Meikä syö pitsaa Camden Townissa, Lontoossa.


Meikä syö nuudelia Wagamamassa Leicesterissa.


Meikä syö ranskalaisia Burger Busin edessä, noin 30 metrin päästä kotiovelta.


Meikä syö banaania Stonehengen luona.


Meikä syö pitsaa Salisburyssa.

Ruokavalioni näyttää olevan terveellä pohjalla. Onneksi kaikista niistä kymmenistä syödyistä salt and vinegar sipsipusseista ei löydy kuvallista todistusaineistoa...

Kuvista kiitos Suville!

Sushi-ilta

Ihmiset järkkää asuntoloissamme paljon illallisia, mikä on tosi kiva juttu. Vaikka keittiöt on kämäsiä ja ahtaita, silti kaikki halukkaat mahtuu syömään ja ruoka on aina hyvää. Block TT:ssä on maisteltu salaatteja, block SS:ssä kinkkupiirakkaa ja block H:ssa sitruunakakkua. Kaksi kertaa olen päässyt ahtamaan mahani täyteen crepesejä, suomalaisittain lettuja. Ranskalaiset tunnetusti tunkee Nutellaa kaikkiin ruokiin, tottakai myös lettuihin. En valita, mutta kyllä mansikkahillo on ainoa oikea täyte.

Omassa "blockissani" ollaan alettu myös järjestää sunnuntaisin yhteisiä herkutteluhetkiä. Viime sunnuntaina Margue opetti meille kuinka sushia ja japanilaista munakasta tehdään. Sushi-noviisina olin ihan innoissani. Pyöräytin elämäni ensimmäisen sushirullan, täytteenä avokadoa ja porkkanaa.







Itsetehty sushi oli älyttömän hyvää. Olen syönyt sushia vain pari kertaa aikaisemmin, enkä ole välittänyt ruuasta erityisemmin. Pari viikkoa sitten kokeilin Yo!Sushia, joka on kuin sushia tarjoava mcdonalds. Kipot oli hauska poimia liikkuvalta hihnalta, mutta maku ei ollut kummoinen. Suomessa aion ehdottomasti kokeilla tehdä sushia itse.



Sunnuntaina maistoin Sakea ensimmäistä kertaa. 14% vahvuudeltaan, mutta ei maistunut yhtään alkoholilta. Kaikki mikä tulee Japanista on niin jännää. (En edes aloita tapaamistani kiinalaisista ja suurista kulttuurieroista.) Todistin myös, kun yksi ranskalaisista tytöistä söi kukkurallisen wasabia ilmekään värähtämättä. Hän syö kuulemma dijon-sinappia suoraan purkista. Kaikenlaista.

Suomi-tuliaisia

Palatessani kotoa puolet matkalaukkuni sisällöstä oli karkkia ja herkkuja. Näillä pitäisi hetki pärjätä:





Toin kaksi purkkia glögiä. Toinen juodaan itsenäisyyspäivänä Suvin kanssa ja toinen jouluaattona, säästetään herkku erityistilaisuuksiin. Konvehtirasiat on myös jouluksi. Joulua ajatellessani verkkokalvoilleni piirtyy kuva minusta ja Suvista hotellihuoneessa; läppäri soittaa nurkassa mollivoittoisia joululauluja (Varpunen jouluaamuna itkettää joka kerta..), vedetään suklaata naamaan ja ikävöidään perhettä ja lanttulaatikkoa.

No ei kai. Toivottavasti. Jouluaattona matkustetaan junalla Edinburghiin. Kaupunki on varmasti hieno paikka. Kuunnellaan Frank Sinatraa, junassa voisi katsoa vaikka jonkun jouluisen leffan. Herkutellaan ja nautitaan erilaisesta joulusta.

Vietetään viisi päivää Edinburghissa, josta lennetään Dubliniin parahiksi uutta vuotta viettämään.

Tänään on ensimmäinen adventti, joten joulunodotuksen saa virallisesti aloittaa. Itselläni joulunodotus on tällä kertaa hieman erilaista; ei tietoakaan lumesta saati joulukuusesta. Ostan yhden koristeen huoneeseeni. Muuten odotus koostuu innosta päästä sellaisiin kaupunkeihin, joissa olen aina halunnut käydä. Joulu tänä vuonna saattaa olla mahtava tai kamala. Luultavasti molempia.

Luksuslomalla

Ei hätiä, elossa ollaan blogihiljaisuudesta huolimatta. Blogia en ole päivittänyt syystä, että olin lomalla. Ja oli muuten paras loma ikinä: neljä kokonaista päivää kotona Suomessa. Tänään palasin takaisin Lontoon kautta Leicesteriin.

En missään vaiheessa ajatellut lähteväni käymään kotona kesken vaihdon. Ajatus, että vierailisi kotona tuntui oudolta. Mutta kaksi viikkoa sitten ostin lentoliput ex tempore, eikä kaduta. Moni vaihtokavereista on jo käynyt kotona ja menevät uudestaan jouluksi. Vietän joululoman matkustellessa Britanniassa, joten vaihdon puoliväli tuntui hyvältä ajankohdalta tehdä oma visiitti kotiin.

Pahoittelut kaikki ihanat kaverini, kun en ottanut yhteyttä. Olisi ollut kiva nähdä, mutta aikaa oli niin vähän, joten omistin sen itsekkäästi perheelle ja poikaystävälle. Loma oli erityisesti hermojenpalautusloma. Viimeiset kolme viikkoa olen raatanut koulutöiden parissa. Deadlinet hellittivät vihdoin viikoksi, joten otin omaa lomaa opiskelusta. Loman tarkoituksena oli vain nukkua univelat pois omassa sängyssä ja syödä niin että napa rutajaa. Niin myös tein. En haalinut itselleni mitään muita velvollisuuksia kuin joulutorttujen teon, viinin juonnin ja jalkakylvyn. Pääsin jopa viettämään pienimuotoista joulua, kun äiti oli loihtinut pöydän täyteen perinteisiä jouluherkkuja rosollista luumurahkaan!

Kuljeskelin Helsingissä kuin turisti konsanaan: kamera kädessä Tuomiokirkon ja Kauppatorin luona. Satoi jäätävää tihkua, enkä tietenkään muistanut ottaa sateenvarjoa mukaan. Silti hymyilin kuin hullu tutuissa maisemissa. Edes marraskuun ankeus ei onnistunut vähentämään Helsingin lumoa.

Ajattelin, että kotiin meno olisi kuin viiden tähden hotellissa vierailu, mutta se oli vielä parempaa. Kuin olisi tullut satumaahan! Kotona oli niin valoisaa, en muistanut kuinka isot ikkunat meillä oli. Ja kuinka paljon tilaa. Olisin mahtunut tekemään kärrynpyöriä olohuoneesta eteiseen. Eläköön avarat suomalaiset kodit! Kaikki oli niin suurta; sänky, kaapit, peili, monta hyllyä jääkaapissa.

Entä sitten kaikki se tavara! Aivan kuin olisin viettänyt miljonäärin joulua. Yhtäkkiä omistin hyllyittäin, pinoittain ja rekettäin ihania vaatteita. Omistin kirjahyllyn ja pystyin vierittämään sormeani kirjarivistöä pitkin. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, samoin isot keittiönkaapit. Monta erilaista lamppua, kynttilöitä, astioita, elektroniikkaa ja kaikki minun! Olin tulla hulluksi omistamisen onnesta.

(Toisaalta vaihdossa olo on muistuttanut, että vähemmälläkin tulee toimeen. Kun palaan Suomeen lopullisesti, en luultavasti osta kuukausiin mitään, sillä tavarat tuntuvat uusilta ja niiden määrä valtavalta.)


Stokkan jouluikkuna!

Matka kotiin ei kuitenkaan ollut helppo. Menin Heathrow'lle täsmällisesti kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Lähtöselvitykseen jonottaessa mietin kuinka hienoa on lentää pitkästä aikaa Finnairilla. No ei ollut. Lähtöselvityksen mies ilmoitti, että koneen on pitänyt palata Suomeen teknisen vian takia ja lento lähtisi ainakin kolme tuntia myöhässä. Loppujen lopuksi kone oli neljä tuntia myöhässä, joten istuin kentällä yhteensä kuusi tuntia. Sitä ennen olin istunut jo kaksi tuntia junassa ja metrossa. Kotona olin Suomen aikaan puoli neljältä aamuyöllä. Mutta kihelmöinti tutusta ja turvallisesta kodista piti mielen pirteänä, vaikka matka olikin rankka. Söin hyvää Tikka Masalaa odottaessa ja täytin ristikoita.

On jännä ajatus, että mulla on tällä hetkellä kaksi kotia (tai oikeastaan kolme, sillä lapsuudenkotikin tuntuu vielä kodilta), ja ne ovat aivan erilaisia. Mutta se on oikeastaan suuri rikkaus! Suomessa on kaikki rakkaat, tuttuudentunne, tavarataivas, kaikki mitä voi elämältä toivoa. Englannissa on uutuudenviehätys, kansainvälisyys ja jännittävä arki. Täällä mulle on jo muodostunut omat tavat ja traditiot.

Jos vaihdossa olo on saanut minut tajuamaan kuinka hyvin asiat kotona ovat, asia toimii myös päinvastoin: kotona ollessa tajusin, kuinka hienoa on, että olen saanut mahdollisuuden asua ulkomailla, ja kuinka hyviin tyyppeihin olen täällä tutustunut.

Eli kuten jo sanoin; vietin parhaan loman ikinä.

Arjesta

Sain viiden viikon jälkeen pestyä pyykkiä KONEELLA. Käytin jopa kuivausrumpua ensimmäistä kertaa elämässäni ja voi sitä onnea, kun sain käsiini korillisen puhtaita, lämpimpiä ja tuoksuvia pyyhkeitä ja lakanoita! Ylipäätään se, että löysimme pesutuvasta kaksi toimivaa konetta ilman jonottamista aiheutti riemunkiljahduksia ja voitontanssin. Kotona olen manannut sitä, että joudun raahaamaan pyykit talon toiseen päähän, jossa sijaitsee pyykkitupa toimivine koneineen ja kuivaushuoneineen. Tämän koko pyykkirumbakokemuksen jälkeen pyykinpesu koti-Suomessa ei tunnu enää arjen aherrukselta, vaan luksukselta.

Luksus on sana, jonka liitän täällä aina kotiin ja Suomeen. "When I'm back in Finland, it's gonna be so luxury to sleep in a big soft bed / go to Prisma and buy all the good food / use my shower / hug my boyfriend / write essays in Finnish / have so many clothes etc. Hoi siellä Suomessa asuvat, tajuaetteko minkälaista luksuselämää vietätte siellä? Kotinne ovat kuin viiden tähden hotelleita, joissa on monta haarukkaa ja lasia sekä vessat, jotka toimivat. Olen jo kolme kertaa seisoskellut vessamme edessä kymmenisen minuuttia odottamassa, että vessan vetäminen onnistuu.



Elämäni ei ole täällä askeettista, jos vertaa Afrikan savimajoihin. Mutta siihen nähden mihin olen tottunut, arki rullaa täällä jähmeämmin. Se ei ole vain huono asia, olen oppinut arvostamaan elämäntapaani Suomessa aivan uudella tavalla. On myös hienoa huomata, että tulen toimeen vähemmälläkin. Talouspaperi, valkosipulinpuristin, tv tai kokovartalopeili ovat asioita, joita ilmankin voi elää.

Arki kostuu koulusta, asumisesta, ruuasta, askareista, kavereista, harrastuksista, kaupassa käynnistä ja muusta. Vaihdossa arkeni on ollut hyvin erilaista. Suoraan sanottuna en osaa sanoa olenko onnellinen täällä. Kaikki on ihan hyvin, mutta vaihdon väliaikaisuus, kulttuurierot ja koti-ikävä muistuttavat itsestään jatkuvasti ja muodostavat välillä synkän pilven varjostamaan mieltäni. Elämä täällä tuntuu niin irralliselta. Kuin olisin joku toinen ihminen joka asuu Englannissa, en se sama Sini, joka asuu Suomessa. Voi olla, että olen vain muuttunut täällä niin paljon ihmisenä, vahvistunut ja ajatellut suuria asioita.

Heti ensimmäisinä viikkoina täällä ymmärrykseni elämästäni jotenkin laajentui, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tajusin kuinka hyvin minulla on asiat Suomessa, en haluaisi muuttaa mitään. Kun lähdin pois, siirryin ikään kuin Suomen elämäni ulkopuolelle tarkastelemaan sitä ja huomasin kuinka hyvin asiat ovat. Siksi koti-ikävä vaivaakin varmaan niin paljon. On hankala olla erossa sellaisesta, josta pitää niin paljon. Home is where your heart is ja minun sydämeni on jäänyt Suomeen.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin. Olen aina halunnut vaihtoon ulkomaille ja olisin katunut, jos en olisi sitä tehnyt. Helppoa tämä aika ei tottavie ole ollut. Mutta oivaltavaa sitäkin enemmän. On tärkeää nähdä jotakin muuta kuin sitä samaa arkea mihin on tottunut. Nyt naurattaa ajatus siitä, että jos Suomessa kauppajono matelee, menetän hermoni heti. Täällä kaupan kassajono ei matele; se ei liiku ollenkaan. Kaksi asiakasta jonossa tarkoittaa viidentoista minuutin jonottamista. Eikä haittaa ollenkaan, zen.



Loppujen lopuksi kaupassa käynti tai vessan jakaminen on pikku juttuja. Se ei kaada maailmaa, jos suihku ei toimi kunnolla. On suurempiakin asioita, jotka tuottavat täällä hankaluuksia, kuten ihmissuhteet, sosiaalisuus ja kieli. Suomessa en ole ikinä tuntenut oloa yksinäiseksi, enkä täälläkään voi sanoa olevani yksinäinen. Mutta tärkeät ihmiset ovat kaikki kaukana pohjoisessa. Onneksi olen ystävän kanssa matkassa; se on ollut suuri tuki ja turva. Väliaikaisuus ja kieli vaikuttavat täällä paljon siihen, miten olen ihmisten kanssa. En pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla englanniksi ja se on välillä todella turhauttavaa. Esimerkiksi en osaa olla hauska englannin kielellä, kukaan ei ymmärrä vitsejäni vitseiksi. (Se tosin voi vain johtua huonosta huumorintajustani...) Minulla on täällä paljon hyvän päivän tuttuja, kuten kämppikseni, joita moikkaan ja joiden kanssa vaihdan pintapuoliset kuulumiset. Mutta siihen se oikeastaan jääkin. Olen hyvin nirso ihmissuhteissa, ja täällä energiani ei aina vain riitä kaverisuhteiden luontiin.

Olen päättänyt, etten stressaa siitä, että olenko saanut hyviä kavereita ja osallistunko tarpeeksi menoihin. Jos elokuvan katsominen yöpuvussa kotona yksinkertaisesti tuntuu paremmalta kuin yökerhon melussa seisominen, niin miksi lähteä väkisin bilettämään? Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, en välitä mitä muut odottavat minun tekevän. Jos suurin osa erasmuslaisista juhlii joka päivä, se ei tarkoita, että minun pitäisi tehdä sama perässä. Teen vain sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä.



Tajusin juuri minkälaisen vuodatuksen olen tänne kirjoittanut, kehtaako tällaista edes julkaista? Mutta avautuminen helpottaa. Kukaan ei jaksa kuunnella valittamista, mutta joskus on vain saatava kaikki negatiivinen ulos, jotta voi taas keskittyä positiiviseen. Vielä on vaihtoa kaksi ja puoli kuukautta edessä, saa nähdä miten arki täällä jatkuu ja saanko uusia suuria oivalluksia.

Block KK, Room 1

Siinä on huoneeni, kotini, paikka, jossa vietän yöt ja osan päivistä. Rumista verhoista ynnä muusta huolimatta se on oikein mukava pesäkolo. Viihdyn yllättävän hyvin täällä kaltereiden takana. Pienillä jutuilla olen saanut sen asukkaansa näköiseksi.

Eniten tykkään avohyllyistä, joihin voi järjestellä tavarat nätisti purkkeihin ja purnukoihin. Ostin pienen kasvin tuomaan vähän vehreyttä ja kirkkaan pinkit pyyhkeet piristykseksi. Minulla on vaniljainen tuoksukynttiläkin, vaikka kynttilät ovat kiellettyjä. Nojatuoli (kuinka luksusta on omistaa nojatuoli!) oli niin likaisen näköinen, että heitin viltin sen päälle. Seinille kuvia ja julisteita, poikaystävän kuva paraatipaikalle, tietokone pöydälle ja vaatteet viikattuina vaatekaappiin: voilà, huone on valmis ja oikein asuttava!

What's Up?

Taas hieman kuulumisia:

- En ole vieläkään päässyt käyttämään pyykinpesukonetta, toivottavasti tänään tärppää.

- Kärsin hirveästä toffeehimosta.

- Perjantaina olin ensimmäisellä luennolla ja sain välikäsien kautta kuulla, että olen missannut kaksi info-luentoa, seminaariryhmiin jaon, ynnä muuta tärkeää. Erasmus-opiskelijoille asti tieto ei ole kulkenut laisinkaan. Samalla sain tietää, että Reading English -kurssia ei olekaan vain kaksi kertaa viikossa, vaan neljä. Lukujärjestykseni senkun täyttyy tunneista ja tehtävälista kasvaa kasvamistaan. Itkuhan siinä tuli, kun tajusin kuinka paljon opiskelu vaatii panostusta täällä. Kun kyseessä on vielä vieras kieli, niin kaikkeen menee kaksi kertaa enemmän aikaa. En ole mikään hikipinko tai ylisuorittaja, nyt stressaa ylipäätänsä se, että selviänkö kaikesta tästä työmäärästä, saanko kurssit edes suoritettua. Täällä on niin paljon muutakin tekemistä. Aika ei riitä kaikkeen.

- Mitä muuta tekemistä täällä sitten on opiskelun ohella? Vaikka mitä! Joka ilta kampusalueen yökerhossa on bileet pystyssä. Olen ollut laiska juhlija täällä, käytän mielummin sisäänpääsy- ja kaljarahat johonkin fiksumpaan (kenkiin). Perjantaina osallistuin kuitenkin Erasmuslaisten illanviettoon keskustassa.





 - Melkein kaikki kämppäkaverit sattuivat samaan aikaan keittiöön syömään aamiaista. Oli mukava rupetella ja katsella miten erilaisia aamupaloja ihmiset syövät. Minä söin mysliä, mehua ja viinirypäleitä, toinen kurkku-tomaatti-porkkana-salaattia, yksi skonsseja voin ja hillon kanssa, yksi pannukakkuja, yksi cheddaria suoraan paketista.

- Eilen kierreltiin kauppoja porukalla keskustassa seitsemän tuntia. Levähdettiin shoppailun välissä kivassa aasialaisessa ravintolassa. Lähtiessä satoi, joten tilattiin taksi keskustaan. Tämä luksus maksoi punnan per nenä, tuli halvemmaksi kuin bussi! Eilen myös suunniteltiin alustavasti joululomamatkaa, joka tällä hetkellä olisi Manchester - Edinburgh - Dublin. Varasin Suvin kanssa myös hostellipunkat Lontooseen ja junaliput Nottinghamiin. Ensi viikolla lähden Cambridgeen.

- Tekemistä siis riittää.

Hyvä päivä

Naputtelen yöllä tekstiä, sillä tuntuu että päivät pyyhältävät ohi kovaa vauhtia. Olen rekisteröitynyt kursseille, jota ei tietenkään tehdä helposti netissä klikkailemalla. Olen täyttänyt henkilötietolomakkeita ja jonottanut ahtaissa käytävissä, että professorit antavat puumerkin kurssivalintalomakkeeseen. Mutta nyt lukujärjestys on valmiina ja opiskelijakortti saatu.

Luentoja ja seminaareja on joka arkipäivä, mihin en ole tottunut. Matkustelu rajoittuu siis ainoastaan viikonloppuihin, viikot ahkeroin. Joka kurssille pitää kirjoittaa 1500-2000 sanan esseitä. Gulp. Jännitän myös tulevaa taidehistorian seminaaria, jossa on vain kymmenen ihmistä keskustelemassa taiteesta. Kurssini ovat Reading English ja Introduction to the History of Art sekä englannin kielikurssit Pronunciation ja English Language and Literary Studies. Katsotaan mitä opiskelusta tulee ja saanko yhtäkään kurssia edes hyväksiluettua Suomessa. Mutta en tullutkaan tänne vain opiskelemaan.

Tänään olen oivaltanut miksi olen tullut tänne.
Heräsin sängystäni, jossa on ihanat uudet lakanat. Huoneeni on nyt valmis ja pidän siitä paljon. Keittiössä toivotin hyvät huomenet muutamalle kämppikselle, treffasin kolme tyttöä, hankittiin vihdoin bussikortti ja lähdettiin yhdessä keskustaan. Kierreltiin second hand -kauppoja, jotka olivat oikeita aarreaittoja. Vaatteiden lisäksi putiikit oli ahdettu täyteen söpöä pientä sälää kuten harjoja ja puuterirasioita 40-luvulta. Tällasia kauppoja ei löydy Suomesta.
Myös ruokapaikkaa, Spud U Likea, ei löydy Suomesta. Lounastimme McDonaldsin kaltaisessa pikaruokalassa, jossa lätkäistiin uuniperuna styroksilautaselle ja päälle majoneesikastiketta. Mukana tuli muovinen haarukka ja limsa. Tästä kulinaarisesta herkusta pulitin 5 puntaa. Huomenna aion tehdä ensimmäisen lämpimän ruuan täällä itse. Hiiri-episodin jälkeen en ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi keittiössämme, mutta nyt aion ottaa pannut ja padat käyttöön ja tehdä kunnon ruokaa.



Tänään illalla kävelimme englantilaisessa sateessa ja tuulessa yliopistolle, sillä huhu kertoi, että sieltä saisi ilmaista ruokaa. Huhu osoittatui vääräksi, joten palattiin takaisin kämpille ja vietettiin iltaa tyttöporukalla keittiössä istuen. Puhuttiin monikielisyydestä, politiikasta, fobioista, kaikesta. Juuri sellaisesta pidän. Kun on kansainvälisessä seurassa, oppii valtavasti muiden maiden tavoista ja kulttuurista.

Olen tosi innoissani matkoista, joita International Student Association järjestää viikonloppuisin pitkin lukuvuotta. Haluasin osallistua melkeinpä jokaiseen. Ennen joulukuuta olen toivottavasti päässyt käymään näissä: Cambridge, Oxford, Lake District, Stonehenge & Salisbury ja Bath. Päiväretket maksavat ainoastaan 15 puntaa.

Huomenna siivotaan kämppä kunnolla yhdessä ranskalaisten, espanjalaisen, saksalaisen ja kanadalaisen kanssa. Eilen mietittiin kaikki yhdessä mikä wc-raikastin on englanniksi. Edes kanadalainen ei tiennyt. The thing you put in toilet bowl..

Hip hei soluasuminen

Heti aluksi varoituksen sana, että luvassa on avautumista ja valitusta. Haluaisin blogini olevan jonkinlainen hyväntuulen satama, mutta tällä hetkellä se on melko hankalaa. Toisaalta, vaikka asiat ovat menneet päin mäntyä ja pieniä vastoinkäymisiä sattuu koko ajan, olen pysynyt kuitenkin tyynenä. Jos jotain olen jo vaihdossa oppinut, niin mielentyyneyttä ja zeniläistä ajattelutapaa. Ja sen, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Eilen saavuttiin asuntolaan, mutta Suvi sai avaimen vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen. Ravattiin toimistolta toiselle ja istuttiin odottamassa kadunvarressa roskiksen edessä puolitoista tuntia. Pääsin vasta illalla siivoamaan huonettani ja asettumaan aloilleni. Huoneeni on ihan mukava, miinusta vain kaksimetriselle loisteputkilampulle katossa, joka on ainoa valonlähde, sekä kaltereille ikkunassa. Toisaalta ne tuovat turvallisuuden tunnetta, sillä huoneeni on katutasolla. Katto oli täynnä hämähäkinseittiä, joita pyyhin pois tuolilla seisten.

Tervetuliaispaketti

Huoneen valaistus ei ole paras mahdollinen kuvien ottoon..

Muut tilat solussani onkin sitten mitä ovat. Aivan järkyttäviä. Alakerran vessan haju, joka on kuin pultsari olisi nukkunut siellä viikkoja peseytymättä, on levinnyt koko käytävään. Lavuaari löytyy eri huoneesta, joten päivittäinen reittini on: vessaan, toiseen huoneeseen pesemään kädet ja omaan huoneeseen kuivaamaan ne. Ei helppoa. Ja ovi suositellaan lukittavaksi vessareissunkin ajaksi, sillä kehenkään ei saa luottaa. Suihku on likainen, muovinen koppi ja suihkupään halkaisija on kaksi senttimetriä. Vettä tulee kuin tihkusateessa.

Ja entäs sitten keittiö. Kaikille ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Jääkaappiinkin sain raivattua tilaa vain kolmelle tavaralle. Kymmenelle ihmiselle on kuusi hyllyä. Roskis tursuaa yli. Kaiken kruunasi kuollut hiiri, jonka löysin tänään keittiönkaapistani. Manasin aikaisemmin, että kaiken muun kestän, mutta en hiiriä. Kammoksun suorastaan niitä. Tottakai heti ensimmäisenä päivänä törmään hiireen. Rottia odotellessa..

Kämppiksinäni on mm. viisi ranskalaista, joista kolme ei puhu juurikaan englantia. On tylsää, että erasmuslaiset puhuvat keskenään omaa kieltään. Eilen istuin illan huoneessani ja kuulin auki olevasta ikkunasta ainoastaan kolme lausetta englanniksi. Kaikki puhuivat vain ranskaa tai espanjaa.

Kysymys kuulukin, mitä ihmettä oikein teen täällä? Jätin kaiken tärkeän Suomeen ja tulin tänne asumaan läävään.

(Toivottavasti pian kirjoitan iloisempia juttuja. Asiat ovat kuitenkin suurella mittakaavalla hyvin. Ei hätiä mitiä.)

Yksi väsynyt matkustaja

Otsikko on siten virheellinen, että en oikeastaan ole matkustaja. Asun täällä nyt. En ole vain matkalla, en ole vain käymässä. Tämä ajatus varmasti realisoituu huomenna, kun muutan hotellista asuntolaan.
Väsynyt olen kuitenkin. Olen kävellyt päivittäin kilometrikaupalla, nukkunut viiden tunnin yöunia ja ylipäätänsä ollut liikenteessä koko ajan.

Student's Union Building kampuksella, joka pitää sisällään mm. Starbucksin, ravintolan, yökerhon, kauppoja, baarin jne.

Onpa ollut viikko! Kaiken kruunaa huominen, kun raahaan kaikki tavarat huoneeseeni ja yritän kotiutua paikkaan, josta olen kuullut vain kauhutarinoita muilta asukkailta. Soluni vessassa ei ole kuulemma valoa, vessa pitää vetää viisi kertaa ja jääkaapista löytyy elonmerkkejä. Great.

Mutta sitä murehdin vasta huomenna. Tänään pidetään Suvin kanssa löhöpäivä. Tosin kurssivalinnat ja syksyn kouluaikataulu pitäisi saada aikaiseksi tänään. Ja lukea pino lehtiä ja flyereita, joita on jaettu pitkin viikkoa.

Yliopistoa vastapäätä on kaunis englantilainen hautuumaa.

Viikon teemana on ollut uudet asiat. Kaikki on uutta ja voin sanoa tehneeni monia asioita ensimmäistä kertaa. Join ensimmäistä kertaa tuopin olutta. Istuin puistossa kivojen tyyppien kanssa, jotka ovat kotoisin kuudesta ei maasta. Hikoilen ensimmäistä kertaa helteessä syys-lokakuun vaihteessa. Ilmat ovat olleet aivan mahtavat, ei pilven pilveä ja lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ollaan vitsailtu, että kovin usein ei voi sanoa sunburnt in England.

Ihmisiin tutustuminen on ollut todella helppoa. Erasmus-opiskelijat ovat kaikki samassa tilanteessa, joten vertaistukea on saatavilla. Peruskysymykset, joihin on saanut vastata kymmeniä kertoja on What's your name?, Where are you from?, What are you studying?, Where are you staying?. Ranskalaisia on hirveästi, ja saksalaisia ja espanjalaisia myös. Tällä viikolla yliopistolla on ollut ainoastaan kansainvälisiä opiskelijoita, joten kielten ja ihmisten kirjo on ollut valtava. Täällä on ihmisiä Australiasta, Jenkeistä, Nigeriasta, Kiinasta, Turkista, ihan kaikkialta!



Haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta aivot takkuilee ja väsymys painaa. Kielet menevät välillä sekaisin päässä. Ja ollaan oltu niin väsyneitä, että hepuli on syntynyt pienemmistäkin jutuista. Eilen en välillä tiennyt itkenkö vai nauranko, kun hekotin silmät kyyneleissä tyhmille jutuille.

Tuntuu, että olen ollut täällä paljon pidempään kuin viikon. Eilen istuin pienessä puutarhassa, join teetä, söin skonssin, vieressä istui sveitsiläinen, tanskalainen ja saksalainen, kuuntelin haitarinsoittoa, englanti soljui suusta jo melko luonnostaan ja nautin olostani.
Eiköhän tämä tästä.

Orientaatio pubi-kulttuuriin

Ensimmäiset pari päivää ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Suurimmaksi osin on ollut hauskaa, välillä vaivun valtavaan ahdistukseen. Rankkaa on ollut, sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kieli on aivan solmussa kaikesta englannin puhumisesta. Eilen tapasin joukon todella mukavia ihmisiä mm. Norjasta, Espanjasta ja Sveitsistä. Toivotaan, että saan kämppäkavereiksi yhtä hyviä tyyppejä. Ensimmäinen orientaatiopäivä sisälsi bingon, kaksi pubivisailua ja yhden lyhyen puheen sekä illan lähipubissa, joka on laiva kuivalla maalla, The Boat. Laivan sisällä on siis tunnelmallinen pubi.

Syöminen on ollut hieman ongelmallista, sillä hotellissa ei ole jääkaappia ja kauppaakaan ei ole lähettyvillä. On tullut syötyä pelkkää moskaa hyvin epäsäännöllisesti ja olo on sen mukainen. Mutta ruoka ei olekaan tämän kaiken keskellä se ykkösjuttu.

Mutta nyt pitää rientää taas kohti yliopistoa. Loppukevennyksenä kuva dvd-säilytyskotelostani, jonka turkkilainen teksti jaksaa hihityttää.

Perillä

Englannissa ollaan! Matka tänne ei ollut helppo, mutta ei se matka, vaan määränpää..

Eilen matkustin siis autolla, lentokoneella, metrolla, junalla ja kävellen. Tähän kaikkeen meni yli 10 tuntia ja mukana oli matkalaukku, urheilukassi ja läppärilaukku, yhteensä 33 kiloa tavaraa. Matka huipentui hotelliin, jossa ei ollut hissiä ja huoneeseen sata porrasta. Jaksoin nostaa matkalaukkua yhden portaan kerralla, joten aikaa ja hikeä tuhlaantui mukavasti. Tässä vaiheessa tunnelma oli melko apaattinen. Olin niin väsynyt, että oli mieli vain itkeä ja lähteä samantien maitojunalla kotiin.

Tiesin, että alku on hankala. Mahassa tuntuu möykky, josta säteilee pientä ahdistusta ja koti-ikävää. Mutta tänään oli jo parempi päivä. Kierreltiin kaupungilla tunteja ja syötiin hienossa brittiläisessä pubissa. Ilma on mitä mahtavin, tänään aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ohuella paidalla ja ballerinoilla. Seuraaviksi päiviksi on luvattu +24 astetta, perjantaiksi +27!

Hotelli, jossa yövymme sunnuntaihin asti, on, no.. hyvin brittiläinen; likainen kokolattiamatto, kylpyamme kuuma- ja kylmävesivipuineen sekä aamiainen, joka koostuu luonnollisesti pavuista, munakokkelista ja pekonista. Rappuset ja ovet narisevat, mutta kyllä täällä viikon asuu. En silti malta odottaa, että pääsen omaan huoneeseeni ja saan purkaa matkalaukun.

Leicester on nätti, tunnelmallinen vanha englantilainen kaupunki, jonka keskusta on sokkeloinen. Huomenna yliopistolla alkaa infot, kampuskierrokset ynnä muu.

Seikkailu on virallisesti alkanut!

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta..

Leicester Market

Ps. Postaustahtini voi tällä viikolla hieman hiipua, ohjelmaa on niin paljon, että kaikkea ei ehdi millään.

Lähtö

Huomenna se vihdoin tapahtuu: menen lentokentälle, jätän viimeisetkin hyvästit, toivon että laukkuni läpäisee koko- ja painorajoitukset, toivon etten itke, vaan haikeuden voittaa iloisen jännittynyt fiilis, ostan tax-freesta vielä hyvää suklaata mukaan, lennän kolme tuntia ja pääsen turvallisesti perille uuteen asuinmaahani. Sitten vielä pitää ehtiä junaan. Ja päästä kirjautumaan myöhään illalla hotelliin sisään.

Mutta se on vasta huomenna. Tänään ollaan koko päivä kotona, valmistetaan illallista, hengitetään kodin tuttua ja turvallista ilmaa.

Vaihtoon lähtö on minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista. Yhdeksän kämppistä, rajoitettu suihkussa käynti, vieraalla kielellä pärjääminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kun kaikki on ylipäätänsä uutta ja outoa. Mutta se kaikki on samalla myös koko jutun suola! Ja onneksi mukanani on koko matkan Suvi, joten yksin ei tarvitse kohdata kaikkea.

Loppujen lopuksi, ei sitä elämää eletä kotisohvalla istuen. On noustava ja lähdettävä.

Juhlien rekvisiittaa

Ystäväpariskunnan luona kyläily on aina yhtä juhlaa. Viimeksi meille vieraille tarjottiin tervetuliaisdrinkiksi bellinit, alkupaladrinkiksi maailman parhaat mojitot ja jälkkäriksi cosmopolitanit. Ruokailun ja juomien jälkeen vaihdettiin teeman mukaiset vaatteet ylle ja lähdettiin kattoterassille jatkamaan iltaa. Arki on olemassa juuri siksi, että juhlat tuntuisivat erityiseltä.





Tänään juhlin läksiäisiä, joten illalla saan laittaa mekon päälle ja tavata hyviä tyyppejä.

Ensi viikolla saman pitäisi jatkua, maa on vain eri ja tyypit uusia tuttavuuksia. Leicesterissa alkaa orientaatioviikko, jolloin erilaista ohjelmaa on aamuyhdeksästä iltakymmeneen, jos vain jaksaa osallistua. Joka ilta on luvassa myös illanviettoja. On An Evening of Fun and Games, irlantilainen ja skottilainen tanssi-ilta Ceilidh, karaoke-ilta, kulttuuri-ilta sekä ‘Under the Sea’ themed social evening.

Omaan huoneeseen

Pian minulla on uusi ikioma huone. Huonekalut on siellä valmiina, mutta kaikki muu pitää hankkia itse. Peitot, tyynyt, astiat, lamppu, koristeet. Sisustushullu sisälläni hyppii onnesta, sillä pääsen tekemään persoonattomasta huoneesta oman näköiseni. Järkeni taas on toista mieltä: on typerää laittaa rahaa sisustukseen, josta nautin vaivaiset neljä kuukautta. Vaikka kotona Suomessa on jo kaikki mitä tarvitsen, en voi ottaa tavaraa mukaan, vaan on ostettava uutta. Monet jutut ovat välttämättömyyksiä, joten niistä on hankittava "Englanti-versiot". Tarvitsen lautasen ja haarukan syömiseen, peiton nukkumiseen sekä koreja ja rasioita säilytykseen.

Ikeaan tuskin pääsen, joten ajattelin turvautua toiseen ruotsalaiseen halpahalliin, H&M Homeen. Kollaasiin kerätyt tavarat ovat käytännöllisiä, rauhallisia, edullisia ja miellyttävät silmää.
Pyykin säilytykseen pussukka, joka voi roikkua naulakossa, kosmetiikalle tai muulle pikkusälälle pieniä kangaskoreja, isompi kori esimerkiksi laukuille tai huiveille. Pussilakanat ovat välttämättömyys, kynttilät eivät niinkään, mutta en osaa kuvitella pimeitä talvi-iltoja ilman kynttilöitä.

Näiden lisäksi ostoslistalla on ainakin pyyhkeet, viltti ja henkareita. Yritän kouluta kirpputoreja läpi paikan päällä, ettei ostostelu menisi liiallisuuksiin. Kotoa otan mukaan kortteja ja kuvia koristamaan tyhjiä seiniä. Eiköhän huoneesta saada mukava turvasatama, joka suojaa syksyn viimoilta.

Tavaraa ja ikävää

Laivareissusta on selvitty. Hytissä oli ahdasta, mutta railakasta. Neljä tyttöä, viinipulloja, laulua ja naurua. Tukholmassa kierreltiin kauppoja monta tuntia, mutta kukaan ei ostanut mitään. Laivassa keinui ja ulapalla salamoi.

Kotona odotti to do -lista, josta osa on jo hoidettu, suurinta osaa ei. Kaikki liittyy enemmän tai vähemmän koko ajan lähestyvään vaihtoon.



Matkalaukku on ostettu, vielä hienokin sellainen. Se tulee nimittäin olemaan pikkuruisessa huoneessani aika näkyvä sisustuselementti. Tänne Suomen kotiin löysin myös sisustuselementin; karttapallon! Harmi ettei se mahdu matkalaukkuun mukaan. Yksi asia listan jatkoksi, mitä tulen ikävöimään Suomesta.

Ykkösenä listalla on poikaystävä, heti toisena tulee Fazerin suklaa, karkkivalikoima yleensäkin ja Valion suklaajäätelö. (Nojoo, eiköhän perhe ja ystävät saa kuitenkin sen hopeasijan.) Omaa kotia tulee tällaiselle kotihiirelle varmasti ikävä. Ainakin ennen kuin uusi paikka alkaa tuntumaan kotoisalta. Jo nyt huokailen haikeana kotona ja hipelöin rakkaita tavaroita, jotka jäävät tänne, kun lähden.

Ehkä materialistista, mutta tavarat tekevät kodista oman näköisen ja oman tuntuisen. Melkein kaikella täällä kotona on tunnearvoa, tietokoneesta kirjoihin ja huonekaluista koriste-esineisiin. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaan odottavat paluutani. Niin kuin se kaikkein rakkainkin.





Ps. Kaikki vaihtoon liittyvä jutusteluni (jota on tulossa PALJON lisää) löytyy nyt "vaihto"-tunnisteen alta.

Hommat etenee

Laskin, että olen lähettänyt elokuun aikana yhdeksän sähköpostia vaihtoon liittyen eri tahoille. Suurin osa viesteistä ja yksi puhelu on mennyt Accommodation Officeen. Pitkän odottelun, epätietoisuuden ja monen mutkan kautta asunto Leicesterista on nyt saatu. Se ei ole mitä toivottiin ja merkitty liian aikaisin päättyväksi (tämän voi kuulemma hoitaa vasta paikan päällä). Mutta on helpotus, että yksi tärkeä osa-alue on hoidossa.

(Muutama turistikuva helmikuiselta Lontoon reissulta Englanti-höpinääni siivittämään.)

















En tiedä asumisjärjestelyistä sen enempää kuin että katto pitäisi löytyä pään päältä. Ymmärtääkseni "asuntola" koostuu erillisistä taloista, joissa kussakin on kymmenen huonetta, yhteinen oleskelualue ja keittiö ja kylpyhuone. Toivon ja rukoilen, että vessoja ja suihkuja on enemmän kuin yksi kymmennelle hengelle. Etenkin kun kuumaa vettä säännöstellään, ja sitä on saatavilla vain muutamana tuntina aamuisin ja iltaisin. Tästä kaikesta maksan kuukaudessa saman verran kun nykyisestä lämpimästä kaksiostani, jossa suihkuvuorosta ei tarvitse riidellä. Mutta turha murehtia asioista, joista ei ole varma, ja joihin ei voi vaikuttaa.

Ensimmäisen orientaatioviikon asun vaihtokaverini kanssa kuitenkin hotellissa, sillä yliopiston tarjoama asuminen kyseiselle viikolle on epävarmaa, enkä jaksa enää epävarmuutta mistään. Lennot varaamme vihdoin huomenna. Sitten kun saisi vielä information packin, joka luvattiin lähettää kesällä. Tiedustelujen jälkeen sain vastauksen: "Please don’t worry this will be with you shortly." En huolehdi, en. Mutta lähtö olisi kuukauden kuluttua ja kirjeen mukana tulisi vielä rekisteröintilomakkeita, tietoa kurssivalinnoista ja luultavasti myös opsikelijakorttihakemus. Sellaisia aika tärkeitä juttuja...