Kesän varrelta, osa 2

Toinen satsi pieniä hetkiä kesän varrelta.













Mistä on kivat kesät tehty?

Kookosjäätelöpuikoista, nokosista nurmella, karuselleista, merenrantakallioista, sateenkaarista, kotipäivistä, hymyilevistä pehmoista, ötököistä, mojitoista ja järvimaisemista.

Niistä on kivat kesät tehty.

Laukussa

Tää on tällainen perinteinen blogijuttu. Paljastaa laukkunsa sisältö. Mun kassissa on aika tylsää tavaraa, mutta asettelin ne tuolla lailla nätisti.

Penaalini on tosi kätevä, pieni ja laadukas. Sain sen kummeilta lahjaksi, kun pääsin yliopistoon.

Sokerihiirellä on oltava nopeaa helpotusta makeannälkään, joka voi iskeä varoittamatta hetkenä minä hyvänsä. Siksi siis suklaapatukka ja salmiakkipastillit.

Nenäliinoja nuhanenällä, tottakai.

Muumikalenterini on ruma, mutta olen ostanut jo uuden. (Se on vielä rumempi, mutta aion päällystää sen.)

Huulirasva. Mukana kulkee aina ja ikuisesti Labellon Classic, kotona on taas käytössä aina ja ikuisesti vaseliini siinä keltaisessa purkissa. Näitä en vaihda.

Lomapakko on vuosia vanha, mutta edelleen hieno.

Sitten ponnareita.

Kaikista lempparein asia varmaan koskaan on mun muffinsi-avaimenperä. Voisin tehdä siitä ylistävän postauksen erikseen.

Kännykkä luonnollisesti. Kun se aina joskus unohtuu kotiin, on olo kuin kädettömällä apinalla tai hampaattomalla majavalla. Avuton.

Ja koska olen intellektuelli (piti katsoa googlesta miten sana kirjoitetaan), mukanani kulkee runokokoelmia ja sen sellaista. Ehkä niitä on pakko lukea kurssille, ehkä vuosi sitten kannoin mukana harrypottereita, ehkä normaalitilanteessa en kanna kirjoja ollenkaan, vaan pelaan tylsinä hetkenä angry birdsia kännykällä.

Tykkään & en tykkää

Tykkään:

- Puhtaista, viileistä lakanoista
- Auringon luomasta lämmöstä kasvoilla
- Kun selkääni rapsutetaan
- Pöydän kattamisesta
- Sunnuntaista
- Epätodellisesta tunteesta, kun on lukenut/katsonut vaikuttavan kirjan, elokuvan tai näytelmän
- Puista
- Sarjakuvista, esim. Persepolis on loistava
- Elokuvailloista popcornin kera
- Silkistä, pellavasta ja paksusta puuvillasta
- Lettukesteistä

En tykkää:

- Kauhu- ja sotaelokuvista
- Liilasta väristä
- Rintsikoista
- Kiireestä
- Ihmismassoista
- Autossa istumisesta
- Linnuista
- Pilkkopimeydestä
- Syvästä vedestä





On muuten paljon helpompi keksiä asioita, joista tykkää, kuin niitä tyhmiä ja tylsiä juttuja. Hyvä niin.

Hauskaa vappua!

Pitäkääpä riemukas vappu! Syökää hyvin ja kietoutukaa serpentiinin, niin aion ainakin itse tehdä. Ja vihdoin viimein pääsen katsomaan Mantan lakitusta! Muuten illan ohjelma on auki, joten luvassa voi olla yllätysten yö.

Pihalla, osa 2

Jos toissapäivänä esittelin kuvia kukkasista ja hupenevasta lumesta, niin löytyi sieltä ulkoa paljon muutakin. Lumen alta paljastui kamala määrä roskaa. Naapureiden biojäteroskiksen eteen oli hylätty rikkinäinen näyttö ja lasten kylpyamme. Ruoho on vielä oljen väristä ja maa mutaista, ainoita väripilkkuja on hylätyt hanskat ja karkkipaperit.

#28 Money

Lompakossani on harvoin rahaa, nytkin kukkaron pohjalta löytyi vaivainen viisisenttinen. Kortteja löytyykin sitä enemmän.

/ Photo a day

Pääsiäisvalmisteluja

En päässyt koskaan leffaan asti sunnuntaina, mutta tuli puuhastelua kaikkea muuta mukavaa. Heräsin kukonlaulun aikaan, joten aamulla ehdin kerrankin näkemään Avaran luonnon ja Muumilaakson tarinoita! Hurraahuutoja Ylen sunnuntaiaamuille!

Päivällä käytiin ulkona syömässä ja samalla reissulla eksyin askartelukauppaan. Sieltä löysin avattavia pahvimunia, joista päätin saada aikaan tämän talon ensimmäiset kunnon pääsiäiskoristeet.

Samalla sain vihdoin istutettua herneet multaan. Toivottavasti ehtivät versota vihreiksi ennen pitkäperjantaita.








Keittiöstä tuli oikea askarteluluola. Olipa terapeuttista pitkästä aikaa vain istua ja puuhata käsillään. Munien maalaus on taitotasoltaan juuri mulle sopivaa puuhaa. Kieli keskellä suuta pensselöin raitoja ja palloja munien kuperaan pintaan.

Lopputuloksesta tulossa kuvia myöhemmin...

Myrsky-Ukko ja sen kaverit

Tällä viikolla luin tenttiin, jossa käsiteltiin suomalaisia nimiä. Eräs luentodia listasi 2000-luvulla kerran annettuja etunimiä eli uniikkinimiä. Tenttiin lukiessa harvoin naurattaa, mutta nämä nimet aiheutti kikatusta (ja kummastusta).

Jostain syystä en ihmettele, ettei näitä nimiä ole annettu sen enempää...

Ei nimi miestä pahenna, ja ainakin nämä nimet ovat persoonallisia. Ja onhan näistä monilla positiivinen kaiku, kukapa ei tykkäisi enkeleistä, sankareista tai metsäkeijuista.  Ja Hilperiina... no, se on aika... hilpeä nimi.

#7 Button

Jos eilisen ruoka oli tylsä aihe kuvaan, niin nappi/nappula aiheena vasta tylsä onkin. Päätin kuvata viimeisimmän kirppislöytöni, haalean vaaleansinisen kauluspaidan ja sen pienet napit.

Ainoa käsityö, minkä muuten osaan (juuri ja juuri) on napin ompeleminen. Enkä edes tiedä miten langanpäähän saisi kestävän solmun.

Käsityötunnit oli kouluaikoina pelkkää tuskaa. Kun opeteltiin virkkaamaan, minä aloin kuulemma koukkaamaan. Villasukkia kudoin yli puoli vuotta. Varren pituus piti oli 10 senttiä, minä mittasin sukkaa millin välein, josko saisi jo lopettaa. Oikea-oikea-nurja-nurja -kaava meni minulla nurja-nurja-nurja-oikea-nurja-oikea, eli miten sattuu. Resorilta se ei ainakaan näyttänyt. Valmiista sukista löytyi kymmenittäin silmukkapakoja, joita merkitsin klemmareilla opettajan korjattavaksi.

Seiskaluokan lopussa alettiin tekemään farkkuja. Kässäopettaja ilmoitti helpotuksekseni, että "Sinin ei kuitenkaan tarvitse". Aloin tekemään ristipistotyötä. Kukkakuvan tekemiseen meni kuukausia, muilla pari viikkoa.

Oi niitä aikoja. Hih.

/ Photo a day

Säästöpossun ruokintaa

Raha ei kasva puissa, varsinkaan opiskelijana. Siksi on mietittävä tarkkaan miten vähät roposensa käyttää. Olen tarkka raha-asioissa, mutta myös huomannut, että liika pihistely on pahaksi. Olen löytänyt omat tapani säästää. Ne ovat varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta toimivat muistutuksena, että mukavaa elämää voi viettää ilman lottovoittoakin.

Tee ruoka itse.

- Ravintolaillalliset ovat ajoittain ihania, mutta jos pistäytyy pari kertaa viikossa picnicissä salaatilla tai kiinalaisessa buffetissa, ulkonasyömisen luksus haihtuu ja rahaa palaa. Tee ruokaa kotona, käytä paljon kasviksia ja kauden tuotteita, pakasta.

- Kolmen ruokalajin kynttiläillallisen voi järjestää myös kotona. Omaan keittiöön saa ravintolaeleganssia pyötäliinalla, serveteillä, kauniilla kattauksella ja tietysti niillä kynttilöillä. Tee helppoa ruokaa ja juo kokkailun lomassa lasi viiniä. Tiskit voi jättää seuraavaan päivään.

- Opiskelijaruokalat ja ateriatuki on opiskelijalle luojan lykky: lämpimän aterian, juoman, salaatin ja leivän saa kahdella ja puolella eurolla. (Tämä on hieno etuus kun vertaa esimerkiksi Englantiin, missä yliopistolla vaihtoehtona oli suurimmaksi osin vain roskaruokaa viidellä punnalla tai kolmioleipää kahdella punnalla.)

Kolua kirpputorit.

- Ostin pari viikkoa sitten kirppikseltä ison kassillisen verran hyväkuntoisia ja hyvännäköisiä vaatteita 26 eurolla. Valkoinen t-paita euron, Vero Modan pikkumusta 3€, kevättakki 4€, pitsipaita euron, kaulahuivi euron jne. Ja kaupan päälle tulee vielä löytämisen riemu.

- Vaatteiden lisäksi kirppareilta löytyy aina kivoja sisustusjuttuja, kuten astioita.

- Huuto.nettiä kannattaa selailla. Paras löytöni sieltä on nykyinen sohvamme: se on alunperin Vepsäläiseltä, untuvatäytteinen ja maksoi meille sata euroa.

Kulttuuri ei ole kallista.

- Kirjat ostan aina divarista. Toisaalta miksi edes ostaa kirjoja, kun kirjastopalvelu on niin loistava keksintö. Sanotaan, että "mitään tässä elämässä ei saa ilmaiseksi". No kirjastosta saa! (Okei, ne verot...) Vaikka tili näyttäisi nollaa, kirjastosta voi aina hakea viihdettä tai tietoa.

- Ostan sarjalippuja elokuviin. Ne tulevat kertalippuja halvemmiksi. Silloin tulee myös käytyä helpommin elokuvissa, kun kerta niitä lippuja on jo valmiina.

- Nykyään teatteriliput opiskelija-alennuksella ovat melkein yhtä halpoja kuin viikonlopun leffanäytökset. Myös teattereihin saa sarjalippuja.

Kaikista paras säästövinkki on luultavasti se, että harkitse ennen kuin ostat. Kun on hankkimassa tavaraa, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä "tarvitsenko tätä todella". Ei kannata ostaa mitään ihan kivaa. Vie kassalle asti vain sellaista, josta ajattelet: "Tämä on aivan täydellinen! Laitan tämän paidan heti huomenna päälle! / Tämä lamppu sopii loistavasti siihen tyhjään olohuoneen nurkkaan!" Jos jokin tuotteessa mietityttää, se ei ole silloin se oikea.

On myös muistettava, että elämässä on paljon muutakin kuin raha. Joka pennosta ei kannata laskea pakonomaisesti ja väillä on kiva törsätä itseensä ja muihin.

Rahalla kun ei saa kaikkea.

Kaksi ylintä kuvaa: we♥it

Lahjakääreitä

Pidän lahjojen saamisesta, mutta erityisesti pidän lahjojen antamisesta. On kiva kierrellä tavaratalossa hypistelemässä ja miettiä mikä sopisi kenellekin. Harvemmin varmaankaan onnistun täydellisen lahjan löytämisessä, mutta eikö se ajatus ole kuitenkin tärkein? Pienellä paketilla, leipomuksella, suklaarasialla tai kukkasella voi helposti piristää toisen päivää. Minulta sinulle, pieni huomionosoitus.

Lahjojen paketoinnista tykkään. Voi vähän askarrella ja taiteillakin.

Yksinkertaisemmillaan ei tarvitse kuin penkoa lehtiroskista ja valita lahjapaperiksi sivu, jossa on kiva kuva. Narua ympärille ja voilá: valmista on.

Jos lahja on jo itsessään kaunis, se ei välttämättä tarvitse paperia ympärilleen. Senkun sitoo narulla rusetin päälle, niin teepaketistakin saa lahjan näköisen.

Valmiit lahjapussit ja -laatikot ovat siitä käteviä, että lahjansaaja voi laittaa ne uusiokäyttöön.

Pisteenä i:n päällä on tietenkin kortti. Omin käsin tehdyt ovat halvempia ja persoonallisempia kuin kaupan valmiit. Eikä korttia tarvitse väsätä leikkaa, liimaa, lisää hilettä ja tarroja -periaatteella. Pelkkä kaunis paperi tai kartonginpalanen riittää.

Hyvää joulua!

Oikein kotoisaa kuusentuoksuista joulua kaikille! Nauttikaa perinteistä; lumiukko-piirretystä, rosollista, kuusen koristelusta, joululauluista, perheestä, kaikesta mikä liittyy omaan jouluunne!

Oma jouluaatto menee suurilta osin junassa istumiseen, mutta illalla juon glögiä ja syön suklaata Skotlannissa. Hieman erilainen joulu, mutta varmasti hyvä!

Virtuaalisina joulukortteina toimii pari kuvaa Lontoon St. Pancrasin juna-aseman kuusesta, jota olen ihastellut jo pari kertaa. Jättikokoinen kuusi on tehty kokonaan legoista, jopa pallonmuotoiset koristeet.

Elvis-estetiikkaa

On vähän taas angstattava tästä asumisen laadusta. Kuuma vesi on ollut viimeiset pari viikkoa kortilla. Alkaa hieman jäytää, kun on käynyt neljä kertaa peräkkäin viileässä suihkussa ja pessyt pyykkiä (käsin luonnollisesti) kylmässä vedessä.
Vessan vedin oli eräänä kauniina päivänä lähtenyt sijoiltaan, joten tämä tyttö avasi pöntön vesisäiliön, tutkaili vähän tekniikkaa, räpelsi ja korjasi vian. Olen venynyt aikamoisiin suorituksiin. Harjoitan myös joka päivä akrobatiaa, kun vien lautasellisen ruokaa ja vesilasin keittiöstä alakertaan huoneeseeni. Matkalla on kahdet rappuset ja neljä ovea, jotka pitää avata kahvaa painamalla.

Jotta ei menisi taas pelkäksi valittamiseksi, haluan jakaa pienen sikermän, joka jaksaa naurattaa allekirjoittanutta. Kyseessä on Kauniiden ja Rohkeiden jakson kuvaus:

"Ridge Forrester, puuhkeiden pulisonkien mies.
Taylor on niin täynnä kielteisiä suudelma-tunteita, ettei huomaa edes exänsä puuhkeita pulisonkeja. Jos olisi myönteisempi, osaisi iloita Elvis-estetiikasta."

:DD Kuka näitä joutuu oikein suomentamaan? Kamala ajatus, että päivästä toiseen kääntäisi saippuaoopperoiden iänikuisia, kliseisiä repliikkejä...

Lopuksi vielä kuva niistä puuhkeista pulisongista. Pahoittelen blogini hetkellistä epäesteettisyyttä.

Kuva: ridgeforrester.com (On muuten vierailun arvoinen saitti, josta löytyy mm. Ridgen biografia. Naimisissa on oltu ainakin 8 kertaa, joista kolme kertaa Taylorin ja neljä kertaa Brooken kanssa.)

Suomi-tuliaisia

Palatessani kotoa puolet matkalaukkuni sisällöstä oli karkkia ja herkkuja. Näillä pitäisi hetki pärjätä:





Toin kaksi purkkia glögiä. Toinen juodaan itsenäisyyspäivänä Suvin kanssa ja toinen jouluaattona, säästetään herkku erityistilaisuuksiin. Konvehtirasiat on myös jouluksi. Joulua ajatellessani verkkokalvoilleni piirtyy kuva minusta ja Suvista hotellihuoneessa; läppäri soittaa nurkassa mollivoittoisia joululauluja (Varpunen jouluaamuna itkettää joka kerta..), vedetään suklaata naamaan ja ikävöidään perhettä ja lanttulaatikkoa.

No ei kai. Toivottavasti. Jouluaattona matkustetaan junalla Edinburghiin. Kaupunki on varmasti hieno paikka. Kuunnellaan Frank Sinatraa, junassa voisi katsoa vaikka jonkun jouluisen leffan. Herkutellaan ja nautitaan erilaisesta joulusta.

Vietetään viisi päivää Edinburghissa, josta lennetään Dubliniin parahiksi uutta vuotta viettämään.

Tänään on ensimmäinen adventti, joten joulunodotuksen saa virallisesti aloittaa. Itselläni joulunodotus on tällä kertaa hieman erilaista; ei tietoakaan lumesta saati joulukuusesta. Ostan yhden koristeen huoneeseeni. Muuten odotus koostuu innosta päästä sellaisiin kaupunkeihin, joissa olen aina halunnut käydä. Joulu tänä vuonna saattaa olla mahtava tai kamala. Luultavasti molempia.

Brunssi, porontaljoja ja stədiɪŋ

Mitäs muuta olen puuhaillut kuin käynyt töllistelemässä kiviä?

Sunnuntaina Lina järjesti brunssin keittiössään. Meitä oli yhteensä 12 syöjää, muutama jopa Kiinasta asti. Ruokaa oli valtava määrä; mm. kolmea erilaista kaakaota, varmaan viittä erilaista hilloa ja marmelaadia, kahdenlaista pullaa ja kolmea eri myslivaihtoehtoa. Maha tuli aika täyteen.



Ruokaherkkuja oli myös saatavilla Leicesterin keskustassa viime viikolla. Markkinat olivat vallanneet kadut. Ostin kasan fudgea (mm. Baileys-fudgea!). (Yritin löytää sanakirjasta suomennosta tälle karkille, on kuulemma pehmeä kermakaramelli.)
Yhden kojun kohdalla piti hieraista silmiä; Suomen liput liehuivat ja myynnissä oli perinteistä Suomi-turistitavaraa, kuten poropehmoleluja ja kuksia. Oli pakko jututtaa myyjää, joka oli kotoisin Puolasta, mutta jostain ihmeen syystä oli päättänyt myydä perinteisiä Lappi-matkamuistoja keskellä Englantia. Myyjä oli tosi mukava ja antoi vielä muistoksi pinssin, jota koristi Suomen ja Britannian liput. Se on kuulkaa hieno!



Kouluhommat ei lopu tekemälläkään kesken. Pari päivää meni päntätessä englannin foneettisia aakkosia (siis näitä: fənɛ́tɪk ælfəbɛt). Ja tiedoksi: otsikon kirjainsekamelska on sana studying. Hieman kuin olisi opetellut uuden kielen, näyttää nopeasti katsottuna heprealta tai venäjältä... Nyt tiedän myös että /t/ on voiceless alveolar plosive ja /w/ on voiced velar approximant. Hyvin hyödyllistä tulevaisuuteni kannalta.

Loppuviikon pakerran runoanalyysin parissa. Analysoitava runo on Emily Brontën ja kuuluu mm. näin:
"And leaving busy chase of wealth and learning,
For idle dreams of things which cannot be".

Anteeksi mitä?



Olen onneksi lepuuttanut hermojani hyväksi havaituilla metodeilla. Katsoin The Station Agent -elokuvan, jota voin suositella lämpimästi. Sellainen hyvän mielen elokuva ja ihanan rauhallinen temmoltaan. Olen myös kuunnellut jatkuvalla soitolla Dave Lindholmin Pieni ja hento ote -kappaletta. Ei väliä kuinka monetta kertaa kuuntelen sitä, aina herkistyn kuitenkin hiukkasen.

Jäätelöä olen syönyt myös. Paljon.

"Syksy. Siis ehkä diipein vuodenaika."

Olen pakkauksen lomassa kuunnellut sadetta ja lueskellut lehtiä ja sarjakuvia. Syksyisiä ajatuksia Joonas Rinta-Kannon Fok_It -sarjakuvan siivittämänä:

Stripit Fok_It -blogista.