7.6.2012
Pilven kultareunus
Missä se kesä on? 12 astetta ja sataa tihuttaa. Flunssa on vaivannut jo yli viikon, mutta tänään alkaa hellittää. Mikä autuus, kun voi hengittää nenän kautta!
Harmaa ilma, mitä sitten. Aina voi olla sisällä ja lukea runoja. Kyllä, olen aivan innoissani runokokoelmista, joita luen klassikot-kurssille. Eino Leino, Otto Manninen, Aaro Hellaakoski. Moni hyvä vielä odottaa lukemistaan. Suosittelen muillekin tarttumaan sadepäivänä runoihin ja vaikka lausumaan niitä ääneen.
Ja vaikka on harmaa ilma, kannattaa lähteä ulos tai ainakin katsoa ulos ikkunasta. Harmaa voi saada yhtäkkiä kultaisenoransseja sävyjä. Ehkäpä ne on lupaus tulevasta lämmöstä.
Vieras
Rakas silmä ummistui
hymyyn huuli unohtui.
Ken on, ken on vierelläni
hengittäin mun henkeäni?
Onnen pöydän osakas,
aatosteni asukas,
oudon tuttu jäseniltään,
vieras mielenliikkehiltään.
Uneen silmä ummistui.
Hymyyn huuli unohtui.
Rakas vieras vierelläni,
hengitätkö henkeäni?
- Aaro Hellaakoski, 1928
Tunnisteet:
pohdintaa,
valokuvaus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti