What's Up?

Taas hieman kuulumisia:

- En ole vieläkään päässyt käyttämään pyykinpesukonetta, toivottavasti tänään tärppää.

- Kärsin hirveästä toffeehimosta.

- Perjantaina olin ensimmäisellä luennolla ja sain välikäsien kautta kuulla, että olen missannut kaksi info-luentoa, seminaariryhmiin jaon, ynnä muuta tärkeää. Erasmus-opiskelijoille asti tieto ei ole kulkenut laisinkaan. Samalla sain tietää, että Reading English -kurssia ei olekaan vain kaksi kertaa viikossa, vaan neljä. Lukujärjestykseni senkun täyttyy tunneista ja tehtävälista kasvaa kasvamistaan. Itkuhan siinä tuli, kun tajusin kuinka paljon opiskelu vaatii panostusta täällä. Kun kyseessä on vielä vieras kieli, niin kaikkeen menee kaksi kertaa enemmän aikaa. En ole mikään hikipinko tai ylisuorittaja, nyt stressaa ylipäätänsä se, että selviänkö kaikesta tästä työmäärästä, saanko kurssit edes suoritettua. Täällä on niin paljon muutakin tekemistä. Aika ei riitä kaikkeen.

- Mitä muuta tekemistä täällä sitten on opiskelun ohella? Vaikka mitä! Joka ilta kampusalueen yökerhossa on bileet pystyssä. Olen ollut laiska juhlija täällä, käytän mielummin sisäänpääsy- ja kaljarahat johonkin fiksumpaan (kenkiin). Perjantaina osallistuin kuitenkin Erasmuslaisten illanviettoon keskustassa.





 - Melkein kaikki kämppäkaverit sattuivat samaan aikaan keittiöön syömään aamiaista. Oli mukava rupetella ja katsella miten erilaisia aamupaloja ihmiset syövät. Minä söin mysliä, mehua ja viinirypäleitä, toinen kurkku-tomaatti-porkkana-salaattia, yksi skonsseja voin ja hillon kanssa, yksi pannukakkuja, yksi cheddaria suoraan paketista.

- Eilen kierreltiin kauppoja porukalla keskustassa seitsemän tuntia. Levähdettiin shoppailun välissä kivassa aasialaisessa ravintolassa. Lähtiessä satoi, joten tilattiin taksi keskustaan. Tämä luksus maksoi punnan per nenä, tuli halvemmaksi kuin bussi! Eilen myös suunniteltiin alustavasti joululomamatkaa, joka tällä hetkellä olisi Manchester - Edinburgh - Dublin. Varasin Suvin kanssa myös hostellipunkat Lontooseen ja junaliput Nottinghamiin. Ensi viikolla lähden Cambridgeen.

- Tekemistä siis riittää.

Hyvä päivä

Naputtelen yöllä tekstiä, sillä tuntuu että päivät pyyhältävät ohi kovaa vauhtia. Olen rekisteröitynyt kursseille, jota ei tietenkään tehdä helposti netissä klikkailemalla. Olen täyttänyt henkilötietolomakkeita ja jonottanut ahtaissa käytävissä, että professorit antavat puumerkin kurssivalintalomakkeeseen. Mutta nyt lukujärjestys on valmiina ja opiskelijakortti saatu.

Luentoja ja seminaareja on joka arkipäivä, mihin en ole tottunut. Matkustelu rajoittuu siis ainoastaan viikonloppuihin, viikot ahkeroin. Joka kurssille pitää kirjoittaa 1500-2000 sanan esseitä. Gulp. Jännitän myös tulevaa taidehistorian seminaaria, jossa on vain kymmenen ihmistä keskustelemassa taiteesta. Kurssini ovat Reading English ja Introduction to the History of Art sekä englannin kielikurssit Pronunciation ja English Language and Literary Studies. Katsotaan mitä opiskelusta tulee ja saanko yhtäkään kurssia edes hyväksiluettua Suomessa. Mutta en tullutkaan tänne vain opiskelemaan.

Tänään olen oivaltanut miksi olen tullut tänne.
Heräsin sängystäni, jossa on ihanat uudet lakanat. Huoneeni on nyt valmis ja pidän siitä paljon. Keittiössä toivotin hyvät huomenet muutamalle kämppikselle, treffasin kolme tyttöä, hankittiin vihdoin bussikortti ja lähdettiin yhdessä keskustaan. Kierreltiin second hand -kauppoja, jotka olivat oikeita aarreaittoja. Vaatteiden lisäksi putiikit oli ahdettu täyteen söpöä pientä sälää kuten harjoja ja puuterirasioita 40-luvulta. Tällasia kauppoja ei löydy Suomesta.
Myös ruokapaikkaa, Spud U Likea, ei löydy Suomesta. Lounastimme McDonaldsin kaltaisessa pikaruokalassa, jossa lätkäistiin uuniperuna styroksilautaselle ja päälle majoneesikastiketta. Mukana tuli muovinen haarukka ja limsa. Tästä kulinaarisesta herkusta pulitin 5 puntaa. Huomenna aion tehdä ensimmäisen lämpimän ruuan täällä itse. Hiiri-episodin jälkeen en ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi keittiössämme, mutta nyt aion ottaa pannut ja padat käyttöön ja tehdä kunnon ruokaa.



Tänään illalla kävelimme englantilaisessa sateessa ja tuulessa yliopistolle, sillä huhu kertoi, että sieltä saisi ilmaista ruokaa. Huhu osoittatui vääräksi, joten palattiin takaisin kämpille ja vietettiin iltaa tyttöporukalla keittiössä istuen. Puhuttiin monikielisyydestä, politiikasta, fobioista, kaikesta. Juuri sellaisesta pidän. Kun on kansainvälisessä seurassa, oppii valtavasti muiden maiden tavoista ja kulttuurista.

Olen tosi innoissani matkoista, joita International Student Association järjestää viikonloppuisin pitkin lukuvuotta. Haluasin osallistua melkeinpä jokaiseen. Ennen joulukuuta olen toivottavasti päässyt käymään näissä: Cambridge, Oxford, Lake District, Stonehenge & Salisbury ja Bath. Päiväretket maksavat ainoastaan 15 puntaa.

Huomenna siivotaan kämppä kunnolla yhdessä ranskalaisten, espanjalaisen, saksalaisen ja kanadalaisen kanssa. Eilen mietittiin kaikki yhdessä mikä wc-raikastin on englanniksi. Edes kanadalainen ei tiennyt. The thing you put in toilet bowl..

Hip hei soluasuminen

Heti aluksi varoituksen sana, että luvassa on avautumista ja valitusta. Haluaisin blogini olevan jonkinlainen hyväntuulen satama, mutta tällä hetkellä se on melko hankalaa. Toisaalta, vaikka asiat ovat menneet päin mäntyä ja pieniä vastoinkäymisiä sattuu koko ajan, olen pysynyt kuitenkin tyynenä. Jos jotain olen jo vaihdossa oppinut, niin mielentyyneyttä ja zeniläistä ajattelutapaa. Ja sen, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Eilen saavuttiin asuntolaan, mutta Suvi sai avaimen vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen. Ravattiin toimistolta toiselle ja istuttiin odottamassa kadunvarressa roskiksen edessä puolitoista tuntia. Pääsin vasta illalla siivoamaan huonettani ja asettumaan aloilleni. Huoneeni on ihan mukava, miinusta vain kaksimetriselle loisteputkilampulle katossa, joka on ainoa valonlähde, sekä kaltereille ikkunassa. Toisaalta ne tuovat turvallisuuden tunnetta, sillä huoneeni on katutasolla. Katto oli täynnä hämähäkinseittiä, joita pyyhin pois tuolilla seisten.

Tervetuliaispaketti

Huoneen valaistus ei ole paras mahdollinen kuvien ottoon..

Muut tilat solussani onkin sitten mitä ovat. Aivan järkyttäviä. Alakerran vessan haju, joka on kuin pultsari olisi nukkunut siellä viikkoja peseytymättä, on levinnyt koko käytävään. Lavuaari löytyy eri huoneesta, joten päivittäinen reittini on: vessaan, toiseen huoneeseen pesemään kädet ja omaan huoneeseen kuivaamaan ne. Ei helppoa. Ja ovi suositellaan lukittavaksi vessareissunkin ajaksi, sillä kehenkään ei saa luottaa. Suihku on likainen, muovinen koppi ja suihkupään halkaisija on kaksi senttimetriä. Vettä tulee kuin tihkusateessa.

Ja entäs sitten keittiö. Kaikille ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Jääkaappiinkin sain raivattua tilaa vain kolmelle tavaralle. Kymmenelle ihmiselle on kuusi hyllyä. Roskis tursuaa yli. Kaiken kruunasi kuollut hiiri, jonka löysin tänään keittiönkaapistani. Manasin aikaisemmin, että kaiken muun kestän, mutta en hiiriä. Kammoksun suorastaan niitä. Tottakai heti ensimmäisenä päivänä törmään hiireen. Rottia odotellessa..

Kämppiksinäni on mm. viisi ranskalaista, joista kolme ei puhu juurikaan englantia. On tylsää, että erasmuslaiset puhuvat keskenään omaa kieltään. Eilen istuin illan huoneessani ja kuulin auki olevasta ikkunasta ainoastaan kolme lausetta englanniksi. Kaikki puhuivat vain ranskaa tai espanjaa.

Kysymys kuulukin, mitä ihmettä oikein teen täällä? Jätin kaiken tärkeän Suomeen ja tulin tänne asumaan läävään.

(Toivottavasti pian kirjoitan iloisempia juttuja. Asiat ovat kuitenkin suurella mittakaavalla hyvin. Ei hätiä mitiä.)

Yksi väsynyt matkustaja

Otsikko on siten virheellinen, että en oikeastaan ole matkustaja. Asun täällä nyt. En ole vain matkalla, en ole vain käymässä. Tämä ajatus varmasti realisoituu huomenna, kun muutan hotellista asuntolaan.
Väsynyt olen kuitenkin. Olen kävellyt päivittäin kilometrikaupalla, nukkunut viiden tunnin yöunia ja ylipäätänsä ollut liikenteessä koko ajan.

Student's Union Building kampuksella, joka pitää sisällään mm. Starbucksin, ravintolan, yökerhon, kauppoja, baarin jne.

Onpa ollut viikko! Kaiken kruunaa huominen, kun raahaan kaikki tavarat huoneeseeni ja yritän kotiutua paikkaan, josta olen kuullut vain kauhutarinoita muilta asukkailta. Soluni vessassa ei ole kuulemma valoa, vessa pitää vetää viisi kertaa ja jääkaapista löytyy elonmerkkejä. Great.

Mutta sitä murehdin vasta huomenna. Tänään pidetään Suvin kanssa löhöpäivä. Tosin kurssivalinnat ja syksyn kouluaikataulu pitäisi saada aikaiseksi tänään. Ja lukea pino lehtiä ja flyereita, joita on jaettu pitkin viikkoa.

Yliopistoa vastapäätä on kaunis englantilainen hautuumaa.

Viikon teemana on ollut uudet asiat. Kaikki on uutta ja voin sanoa tehneeni monia asioita ensimmäistä kertaa. Join ensimmäistä kertaa tuopin olutta. Istuin puistossa kivojen tyyppien kanssa, jotka ovat kotoisin kuudesta ei maasta. Hikoilen ensimmäistä kertaa helteessä syys-lokakuun vaihteessa. Ilmat ovat olleet aivan mahtavat, ei pilven pilveä ja lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ollaan vitsailtu, että kovin usein ei voi sanoa sunburnt in England.

Ihmisiin tutustuminen on ollut todella helppoa. Erasmus-opiskelijat ovat kaikki samassa tilanteessa, joten vertaistukea on saatavilla. Peruskysymykset, joihin on saanut vastata kymmeniä kertoja on What's your name?, Where are you from?, What are you studying?, Where are you staying?. Ranskalaisia on hirveästi, ja saksalaisia ja espanjalaisia myös. Tällä viikolla yliopistolla on ollut ainoastaan kansainvälisiä opiskelijoita, joten kielten ja ihmisten kirjo on ollut valtava. Täällä on ihmisiä Australiasta, Jenkeistä, Nigeriasta, Kiinasta, Turkista, ihan kaikkialta!



Haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta aivot takkuilee ja väsymys painaa. Kielet menevät välillä sekaisin päässä. Ja ollaan oltu niin väsyneitä, että hepuli on syntynyt pienemmistäkin jutuista. Eilen en välillä tiennyt itkenkö vai nauranko, kun hekotin silmät kyyneleissä tyhmille jutuille.

Tuntuu, että olen ollut täällä paljon pidempään kuin viikon. Eilen istuin pienessä puutarhassa, join teetä, söin skonssin, vieressä istui sveitsiläinen, tanskalainen ja saksalainen, kuuntelin haitarinsoittoa, englanti soljui suusta jo melko luonnostaan ja nautin olostani.
Eiköhän tämä tästä.

Orientaatio pubi-kulttuuriin

Ensimmäiset pari päivää ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Suurimmaksi osin on ollut hauskaa, välillä vaivun valtavaan ahdistukseen. Rankkaa on ollut, sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kieli on aivan solmussa kaikesta englannin puhumisesta. Eilen tapasin joukon todella mukavia ihmisiä mm. Norjasta, Espanjasta ja Sveitsistä. Toivotaan, että saan kämppäkavereiksi yhtä hyviä tyyppejä. Ensimmäinen orientaatiopäivä sisälsi bingon, kaksi pubivisailua ja yhden lyhyen puheen sekä illan lähipubissa, joka on laiva kuivalla maalla, The Boat. Laivan sisällä on siis tunnelmallinen pubi.

Syöminen on ollut hieman ongelmallista, sillä hotellissa ei ole jääkaappia ja kauppaakaan ei ole lähettyvillä. On tullut syötyä pelkkää moskaa hyvin epäsäännöllisesti ja olo on sen mukainen. Mutta ruoka ei olekaan tämän kaiken keskellä se ykkösjuttu.

Mutta nyt pitää rientää taas kohti yliopistoa. Loppukevennyksenä kuva dvd-säilytyskotelostani, jonka turkkilainen teksti jaksaa hihityttää.

Perillä

Englannissa ollaan! Matka tänne ei ollut helppo, mutta ei se matka, vaan määränpää..

Eilen matkustin siis autolla, lentokoneella, metrolla, junalla ja kävellen. Tähän kaikkeen meni yli 10 tuntia ja mukana oli matkalaukku, urheilukassi ja läppärilaukku, yhteensä 33 kiloa tavaraa. Matka huipentui hotelliin, jossa ei ollut hissiä ja huoneeseen sata porrasta. Jaksoin nostaa matkalaukkua yhden portaan kerralla, joten aikaa ja hikeä tuhlaantui mukavasti. Tässä vaiheessa tunnelma oli melko apaattinen. Olin niin väsynyt, että oli mieli vain itkeä ja lähteä samantien maitojunalla kotiin.

Tiesin, että alku on hankala. Mahassa tuntuu möykky, josta säteilee pientä ahdistusta ja koti-ikävää. Mutta tänään oli jo parempi päivä. Kierreltiin kaupungilla tunteja ja syötiin hienossa brittiläisessä pubissa. Ilma on mitä mahtavin, tänään aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ohuella paidalla ja ballerinoilla. Seuraaviksi päiviksi on luvattu +24 astetta, perjantaiksi +27!

Hotelli, jossa yövymme sunnuntaihin asti, on, no.. hyvin brittiläinen; likainen kokolattiamatto, kylpyamme kuuma- ja kylmävesivipuineen sekä aamiainen, joka koostuu luonnollisesti pavuista, munakokkelista ja pekonista. Rappuset ja ovet narisevat, mutta kyllä täällä viikon asuu. En silti malta odottaa, että pääsen omaan huoneeseeni ja saan purkaa matkalaukun.

Leicester on nätti, tunnelmallinen vanha englantilainen kaupunki, jonka keskusta on sokkeloinen. Huomenna yliopistolla alkaa infot, kampuskierrokset ynnä muu.

Seikkailu on virallisesti alkanut!

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta..

Leicester Market

Ps. Postaustahtini voi tällä viikolla hieman hiipua, ohjelmaa on niin paljon, että kaikkea ei ehdi millään.

Lähtö

Huomenna se vihdoin tapahtuu: menen lentokentälle, jätän viimeisetkin hyvästit, toivon että laukkuni läpäisee koko- ja painorajoitukset, toivon etten itke, vaan haikeuden voittaa iloisen jännittynyt fiilis, ostan tax-freesta vielä hyvää suklaata mukaan, lennän kolme tuntia ja pääsen turvallisesti perille uuteen asuinmaahani. Sitten vielä pitää ehtiä junaan. Ja päästä kirjautumaan myöhään illalla hotelliin sisään.

Mutta se on vasta huomenna. Tänään ollaan koko päivä kotona, valmistetaan illallista, hengitetään kodin tuttua ja turvallista ilmaa.

Vaihtoon lähtö on minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista. Yhdeksän kämppistä, rajoitettu suihkussa käynti, vieraalla kielellä pärjääminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kun kaikki on ylipäätänsä uutta ja outoa. Mutta se kaikki on samalla myös koko jutun suola! Ja onneksi mukanani on koko matkan Suvi, joten yksin ei tarvitse kohdata kaikkea.

Loppujen lopuksi, ei sitä elämää eletä kotisohvalla istuen. On noustava ja lähdettävä.