Paluu arkeen

Oioioi, kotona on ollut mukavaa. Ihanaa törmätä tuttuihin kasvoihin yliopistolla ja asioida lähikaupassa, jossa on edelleen samat kassatädit. Olin kuitenkin sen verran vähän aikaa poissa, että juuri mikään ei ole ehtinyt muuttua. Pääsin helposti omaan arkeen kiinni. Vaihdon jälkeen myös osaan arvostaa arkea aivan eri tavalla; Unicafen lounasta, nopeita liikennevaloja, Helsingin kotoisuutta.

Tämä viikko on älyttömän kiireinen, mutta suurin osa on mukavaa tekemistä. Ystävien tapaamista, synttärit, valmistujaiset, konsertti, ainejärjestön vuosikokous, elokuvia ja sen sellaista. Lisäksi on hieman tylsempiä velvollisuuksia, kuten tavaroiden purkamista, pyykkäämistä ja luentoja (neljä tuntia ruotsia joka maanantai!). Kehitin myös pakkomielteen siivota ja järjestellä kaikki kodin kaapit, laatikot ja hyllyt. Tämä projekti tosin kestää varmaan koko kevään.

Olen myös rentoutunut lojumalla poikaystävän kainalossa, pitämällä pari päivää taukoa tietokoneesta ja erityisesti syömällä. Olen syönyt suomalaisittain kaurapuuroa, jälkiuunileipää, keitettyjä kananmunia, joulutorttuja, makaronilaatikkoa ja Hesburgerin hampurilaisen. Englantilaista ruokakulttuuria olen pitänyt yllä juomalla teetä maidolla ja leipomalla skonsseja vanhempien maistettavaksi.

Viimeisenä päivänä Leicesterissa mussutin kauan himoitsemani cupcaken Cafe Nerossa.


Teehetki kotona


Teehetki Englannissa

Hyvästit Englannille

Kamppeet on kasassa ja huomenna koittaa paluu kotiin.

Viimeiset pari päivää on ollut yhtä viimeistä: viimeinen kerta keskustassa, viimeinen kerta kampuksella, ehkäpä viimeinen kerta kun nään erasmus-kavereita. On ihanaa palata kotiin, mutta on myös haikeaa lähteä.

Olen niin kaihoisalla mielellä, että ajattelen hyvällä jopa soluasuntoani.
Esittelykierros block KK:n yleisissä tiloissa, olkaa hyvät:

Solu on tilaihme; kolmeen pieneen kerrokseen on mahdutettu kymmenen ihmisen huoneet. Jokaista huonetta koristaa kauniit vahakangasverhot ja antiikkiset työpöydät, jotka ovat kuulemma peräisin 60-luvulta. Tuoleja löytyy keittiöstä vähemmän kuin asukkaita on, mutta se ei haittaa, sillä kenellekkään ei tulisi mieleenkään syödä keittiössä, josta saattaa löytyä mm. kuollut hiiri.

Solun likainen keittiö iloisen keltaisilla seinillä on tilava kokonaisuus, jossa liesituuletin ei häiritse kokonaiskuvaa. Solusta löytyy myös viihtyisä ruokailutila, jonka ilmoitustaululta on poistettu kalenteri, jossa esiteltiin kuvia aivokalvontulehduksen oireista. Alakulmassa näkyy ruskean sävyin sisustettu aula, josta lähtee ovet kylppäriin ja alakerran huoneisiin. Hajuun tottuu.

Alakerrasta löytyy muovimatollinen kylpyhuone, jossa on perinteikkäät englantilaiset hanat; toisesta tulee jääkylmää vettä, toisesta tulikuumaa. Siellä on myös suihkukoppero, jonka suihkupään koko on uniikkiratkaisu. Oikealta löytyy neliömetrin kokoinen, likainen vessa, jossa äänekäs tuuletin yrittää pitää löyhkän minimissään. Omat nenäliinat kannattaa ottaa mukaan, sillä vessapaperi ei ole itsestäänselvyys. Lopuksi esittelyssä vielä eteinen, joka henkii talon tunnelmaa.

(Jos haluat nähdä yksityiskohdat isompana, klikkaa kuvia. (En suosittele.))

Mutta kuitenkin. Tämä solu, jonka puitteet eivät olleet parhaat mahdolliset, oli koti. Ja viihdyin siellä. Mutta omassa Helsingin kodissa viihdyn vielä paremmin, joten lähtö ei itketä. Kaikki loppuu aikanaan. Tämä vaihto oli tässä. Goodbye England, it was a jolly good stay!

Tositarinoita

Tajusin vasta mikä yhdistää viimeksi näkemiäni elokuvia. Ne kaikki ovat olleet henkilökuvia 1900-luvun kuuluisuuksista. Eräänlaisia historiallisia elämäkertoja. Tajusin samalla, että pidän todella paljon sellaisista elokuvista: elokuvista, jotka perustuvat oikeaan elämään ja todelliseen historiaan.

Nämä katsoin:

- Control:
kertoo Joy Divisionin laulajasta Ian Curtista, joka teki itsemurhan vain 23-vuotiaana

- Coco Avant Chanel:
kertoo Gabrielle "Coco" Chanelin vaiheista ennen kuin hänen yrityksensä nousi maailmanmaineeseen

- My Week with Marilyn:
kertoo Marilyn Monroen vierailusta Englannissa, jolloin hän oli suosionsa huipulla, mutta samalla myös masentunut ja epävarma

- The Iron Lady:
kertoo Margaret Thatcherin urasta, kuinka rautarouva hallitsi Iso-Britanniassa koko 80-luvun

Kaikki henkilöt tunnetaan eri asioista; on laulaja, muotibisneksen perustaja, poliitikko ja näyttelijä. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Coco Chanel ja Margaret Thachter olivat vahvoja naisia, jotka kulkivat omaa tietänsä. Ian Curtis ja Marilyn Monroe olivat herkkiä taiteilijoita, joiden yksityiselämässä meni huonosti, ja jotka menehtyivät nuorina.

Tosielämään perustuvat elokuvat ovat vaikuttavia ja kysymyksiä herättäviä. Jokaisen elokuvan jälkeen olen mennyt oikopäätä nettiin etsimään lisää tietoa.

Ihmiselämään mahtuu niin paljon kaikkea. Elämäntarinat ovat aina mielenkiintoisia, oli kuuluisuus tai ei.

Kuvat: allmoviephoto.com

Ruokapäiväkirja

Selasin läpi sadoittain vaihtoajan kuvia, omiani sekä Suvin. Ajattelin, että tekisin pienen koosteen viimeisestä kolmesta ja puolesta kuukaudesta, mutta sen aika on ehkä myöhemmin. Pienen yhteenvedon teen kuitenkin nyt. Nimittäin kuvista päätellen koko vaihtariaikaani leimaa syöminen. Missä tahansa olenkin, syön. Onhan se elämän perusedellytys. Joten saanen ylpeänä esitellä:

Sinin seikkailut Englannissa
- Maan ruokatarjontaan tutustuminen


Meikä syö pitsaa Camden Townissa, Lontoossa.


Meikä syö nuudelia Wagamamassa Leicesterissa.


Meikä syö ranskalaisia Burger Busin edessä, noin 30 metrin päästä kotiovelta.


Meikä syö banaania Stonehengen luona.


Meikä syö pitsaa Salisburyssa.

Ruokavalioni näyttää olevan terveellä pohjalla. Onneksi kaikista niistä kymmenistä syödyistä salt and vinegar sipsipusseista ei löydy kuvallista todistusaineistoa...

Kuvista kiitos Suville!

Tahtoisin

Järkkärin

Ei tarvitse kuin katsoa kuvieni laatua täällä blogissa, niin ymmärtää miksi haluaisin kunnon kameran.

Raitapaidan

Juuri sellaisen kuin Audrey Tautoulla on päällään Coco avant Chanel -elokuvassa.

Kukkapaidan

Olen etsinyt juuri oikeanlaista ties kuinka kauan. Paidasta alkaa tulla jo pakkomielle.

Täydellisen nahkatakin

Toinen pakkomielle. Miten voi olla niin hankalaa löytää se oikea?

Lomalle aurinkoiseen paikkaan

Matkan ainoa aktiviteetti olisi päivän paistattelu. Olen tietoinen, että olen matkustellut viimeisen kolmen kuukauden aikana monen vuoden edestä, mutta kuten olen aikaisemmin sanonut, kun yksi matka loppuu, alan heti suunnitella uutta. Matkakuumeeni on krooninen.

Testailla Helsingin ravintoloita

Enkä tarkoita tällä mitään Chicosia. Pelkästään Punavuoresta löytyy vaikka millä mitalla laadukkaita paikkoja, joissa syöminen olisi varmasti elämys.

Tämä kaikki materialistinen ja omaisuuksia vaativa haaveilu ei käy yksiin toivelistani ykkösasian kanssa, tahtoisin nimittäin:

Kiireettömän / työttömän arjen

Haluaisin tehdä töitä maksimissaan kerran viikossa, jos sitäkään. Olisi kiva keskittyä ainostaan opiskeluun ja pitää vapaapäivät oikeasti vapaina.

Työttömänä olo auttaisi myös toteuttamaan seuraavan toiveeni:

Ahmia elokuvia ja kirjoja

Tahtoisin katsella paaaljon elokuvia ja lukea kirjoa laidasta laitaan. Tv:n katsomisen voisi jättää vähemmälle.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä tahtoisin:

Nukkua toisen vieressä

Tämä onneksi toteutuu ihan pian. Eikä edes maksa mitään.

Kuvat: we♥it, guardian.co.uk

Dublin

Vuoden ensimmäiset postaukset käsittelevät Dublinia, mutta eipä ihme, kun kerta vietin siellä viime vuoden viimeiset ja tämän vuoden ensimmäiset päivät. Niiden aikana ehti näkeä ja kokea kaikenlaista.

Hotelli aiheutti päänvaivaa. Yksi mies hoiti koko puljua, eikä ollut kovin hyvä siinä. Ensin meidät laitettiin väärään huoneeseen kellariin, jossa oli jääkylmä ja meluisaa, sitten ilmoitettiin että olisimme siellä kaikki viisi yötä. Kahden yön jälkeen meidän piti kuitenkin vaihtaa huonetta ja raahata tavarat toiseen rakennukseen. Siellä ei toiminut netti, vaikka niin oli luvattu. Ulko-oven lukko jäi käteemme ovea suljettaessa ja se korjattiin vasta seuraavana päivänä. Viimeisenä päivänä huoneen maksaminen kortilla ei onnistunut, joka aiheutti taas ylimääräistä sähellystä. Hotelli oli oikea epäonnen pesäke, mutta muuten kaikki sujui hyvin.



Päällimäisenä mieleen jäi kaikki pubit, joita löytyi joka kadunkulmasta. Uuden vuoden aattona löydettiin tunnelmallinen pubi, jonne jopa mahtui sisään ja jossa esiintyi mies kitaran kanssa. Loman paras hetki oli juoda viinilasillinen kuunnellen akustista versiota U2:sta.

Vuoden vaihtuessa kuuntelimme Christ Churchin kelloja. Keskustassa tanssittiin, poksauteltiin skumppapulloja ja muutamat intoutuivat antamaan pusuja kadulla partioineille poliiseille. Oli hienoa olla mukana Dublinin juhlinnassa. Erikoista oli, että en nähnyt yhtäkään ilotulitusta koko yön aikana.



Eräs yksityiskohta, johon kiinnitin huomiota, oli jalankulkijoiden liikennevalot, joissa punaisen ja vihreän ukon välissä seisoi keltainen ukko. Valojen vaihtuessa kuului hassu viheltävä ääni, joka hymyilytti joka kerta kamalasti. Vaadin myös Suomeen liikennevaloja, jotka saavat hyvälle tuulelle.



Uudenvuodenpäivänä aurinko paistoi ja me köröteltiin junalla Irlannin rannikolle Howthin kylään ihastelemaan merimaisemia. Howthista löytyi kallioita, veneitä, majakka, jopa muutama palmu sekä ruokaa kerjäävä hylje. Harmaa köntys oli niin hirmuisen söpö.









Muuten otettiin rennosti: käveltiin keskustassa katsastamassa tärkeimmät paikat, räpsittiin kuvia, törmättiin Dublinin Wall of Fameen, vähän shoppailtiin, katsottiin Harry Potter -leffoja televisiosta ja käytiin Writers Museumissa, kuten kunnon kirjallisuustieteilijän kuuluukin.

Dublin doors

Dublin (ja sen värikkäät ovet) jäi taakse ja melkein kolmen viikon yhtämittainen reissaus päättyi. Lisää kuvia ja juttuja matkasta on luvassa myöhemmin.

Tänään heräsin kukonlaulun aikaan alle kolmen tunnin unien jälkeen. Tuulisen ja ilmakuoppaisen lennon sekä kahden junamatkan jälkeen olin kotona Leicesterissa. Nukkumaan en päässyt heti, sillä jääkaappiin oli saatava täytettä ja keittiö sekä vessa siivottava (kiitos erään kämppikseni, joka on porsastellut täällä yksin yli viikon ajan).

Joka tapauksessa: Home sweet home!

Tosin pian huoneeni tulee olemaan sekasorron vallassa, sillä pitää aloittaa tavaroiden järjestely ja pakkaus. Kirppikselle joutuu jätesäkillinen tavaraa; lamppu, astioita, peili, viltti, vaikka mitä. Toivottavasti ne päätyy jonkun toisen käyttöön, niin tämä tavarapaljous ei tuntuisi niin tuhlaukselta...

Asiasta kukkaruukkuun. Pieni viherkasvi, jonka ostin huoneeseeni ekalla viikolla on edelleen hengissä, vaikka yleensä en onnistu pitämään mitään vehreää elossa. Se oli kymmenen päivää ilman huolenpitoa, mutta virkosi täysin kun kastelin sitä tänään. Voi kun saisin tämän ihmekasvin mukaani Suomeen.