Sunnuntaileipuri

Viime sunnuntaina oli minun vuoroni tarjota kämppiksille ja kavereille suomalaisia herkkuja. Päätin tehdä kaksi mustikkapiirakkaa ja joulutorttuja. Olin sentään tuonut luumumarmeladin Suomesta asti.





Leivonnaiset teki hyvin kauppansa, vaikka se taisin olla minä, joka nautti eniten tortuista. Joulutortut on yksi maailman herkullisimmista keksinnöistä!

Oli ihanaa leipoa pitkästä aikaa, tehdä rauhassa käsillä jotain, josta on iloa myös muille. Suomessa aion leipoa, kokata, korkata viinipulloja, tehdä kauniita kattauksia ja kutsua kavereita kylään niin paljon kuin mahdollista.

Odotusta

...nimittäin ensi lauantaina alkavan loman odotusta. Kaikki kouluhommat on silloin tehty, ei siis opiskelua, ei edes töitä. Kuukausi lomaa Englannissa! Lauantaina lähden Brightoniin, missä treffaan poikaystävän. Joo, nähdään sit lauantaina Brightonin juna-asemalla kello kymmenen. Aika kivat treffit sanon minä. Ja hyvä loman aloitus myös.

Hotellihuoneemme pitäisi näyttää jotakuinkin tältä:

hostelworld.com

Vähän kiherryttää. Todellisuus voi olla eri, mutta merinäköala pitäisi ainakin löytyä. En malttaisi odottaa enää yhtään, että pääsen tuonne.

Mukaan otan vähän suklaata, joka nautitaan hyvän punkun kanssa.



Poikaystävä, suklaa ja meri; niistä on hyvä loma tehty.

Vielä viisi päivää kuitenkin jäljellä arkea ja puurtamista. Tosin olen ehtinyt onneksi tehdä muutakin kuin väkertää esseitä.

Viikonloppuna olin jouluisissa bileissä, joissa kävi itse joulupukki (pukki tosin pussaili aika paljon jonkun tytön kanssa..) ja joissa maistelin englantilaista pikkupurtavia, jotka oli suoraan sanottuna aivan kamalan makuisia (älkää ikinä laittako suuhunne englantilaista cocktail-nakkia!). Christmas crackerista löytyi arvoitus: What is round and bad tempered? -A vicious circle. Hyvin jouluinen, ihana arvoitus. Ja mitäpä ei olisi pikkujoulut ilman kaljanjuontikisoja.

Juhlien jälkeisenä päivänä sivistin itseäni käymällä klassisen musiikin konsertissa, sillä lippu maksoi vaivaiset viisi puntaa. Oli kivaa laittaa mekko päälle ja lähteä kuuntelemaam viuluja.

Sillä päivä, se on kaunis

Eilinen oli mukava päivä.

Vitkuttelin sängyssä varmaan tunnin ennen kuin nousin ylös. Päivällä lähdin luennolle, palautin koulutyön ja nappasin bussin keskustaan. Kävin ostamassa uuden prepaid-liittymän ja mukaan lähti myös housut, meikkivoide ja ripsiväri. Sain liittymälatauksen yhteydessä lahjakortin suklaakauppa Thorntonsille, josta hain ison, kauniin rasian konvehteja. Ihastelin kaupungin jouluvaloja ja lapsille rakennettuja joulumaisemia, joissa seikkailivat hahmot Petteri Kaniini ja Liisa Ihmemaassa -saduista.





Keskustasta suuntasin London Roadille, jossa treffasin Suvin päivällisen merkeissä. Söin älyttömän hyvää bataatti-halloumi-hampurilaista. Kotona söin jälkkäriksi jätskiä ja katsoin kirjastosta lainaamani Bridget Jones -elokuvan. Vähän skypettelyä ennen nukkumaanmenoa ja päivä oli pulkassa. Ennen nukahtamista kuuntelin vielä tämän kappaleen:



Arki, olisitpa aina yhtä ihanaa.

6.12.

Itsenäisyyspäivän vietto alkoi näin...


Ja päättyi näin.


Väliin mahtui vatsan täyttäminen herkkusalaatilla, viinillä, glögillä ja piparisuklaalla, kikatusta, hihitystä, naurua ja hirveästi höpinää. Pukuja piti tottakai arvostella. Oli outoa katsoa Ylen puoli yhdeksän uutiset hiprakassa Leicesterissa.

Hassua, että yksi parhaista itsenäisyyspäivistä tuli vietettyä ulkomailla.

Hommia

Kolmessa viikossa minun pitää tehdä kaikki tämä:

- 3000 sanan analyysi Donatellon veistosten innovaatioista
- 2000 sanan analyysi Lord Tennysonin runosta
- 500 sanan runoanalyysi
- esitelmä suomen ja turkin ääntämisestä
- transkriptio, jossa pitää kääntää dialogi foneettisiin aakkosiin
- itse-arviointi
- pronunciation written test
- bibliography and referencing tutorial

Että sellaista. Kotini on vankilani, jossa näpyttelen päivät pitkät tekstiä hikihatussa ja tarkistan joka toisen sanan sanakirjasta.

Mutta jos ei muuta hyvää, niin ainakin loma tuntuu tämän aherruksen jälkeen entistä paremmalta.

Kuva: we♥it

Seo joulukuu nytte

Onhan sitä joulua fiilisteltävä, vaikka eilen se tuntui aika kaukaiselta, kun näin pojan ulkona t-paita päällä ja nilkat paljaina. Ihmeen paljon täällä näkee kaduilla tyyppejä, jotka näyttävät nauttivan hypotermiasta. Etenkin baarien edustalla viikonloppuisin. Kaikki brittiläiset tytöt laittavat baariin makkarankuorimekon, joka ei ylety peittämään edes kunnolla pakaroita. Jalassa on 12 sentin korot ja takkia ei oteta edes mukaan. Ihan totta. Tytöt hurauttavat taksilla baarin eteen ja jonottavat alle kymmenessä asteessa ainoastaan pikku toppi päällään. Hulluja nuo englantilaiset.

Nyt eksyttiin ihan sivupoluille aiheesta eli joulun tulosta. Sen kunniaksi olen hankkinut joulukalenterin (en muista että olisin ikinä ollut ilman), piparminttutangon ja tuollaisen pörröisen nauhan. Ja Joulutähtikin piti ostaa, kun sai kerta kahdella punnalla. Pirteän punainen puska pöydällä piristää pikkaisen pimeää päivää. (Kyllä, voisin jatkaa tätä vielä pitkään... Vai pitäisikö sanoa: Pöpi pimu pölöttää paljon pölhöstä puheenaiheesta. Parempi pistää pää petiin plus pidättäytyä pulppuavasta papattamisesta.)



Juttujeni taso laskee kuin lehmän häntä; ensin laitan blogiini vapaaehtoisesti kuvan Ridge Forresterista ja sitten rupean pelleilämään peellä. Vilpittömät pahoitteluni. Taidan mennä ottamaan päiväunet.

Elvis-estetiikkaa

On vähän taas angstattava tästä asumisen laadusta. Kuuma vesi on ollut viimeiset pari viikkoa kortilla. Alkaa hieman jäytää, kun on käynyt neljä kertaa peräkkäin viileässä suihkussa ja pessyt pyykkiä (käsin luonnollisesti) kylmässä vedessä.
Vessan vedin oli eräänä kauniina päivänä lähtenyt sijoiltaan, joten tämä tyttö avasi pöntön vesisäiliön, tutkaili vähän tekniikkaa, räpelsi ja korjasi vian. Olen venynyt aikamoisiin suorituksiin. Harjoitan myös joka päivä akrobatiaa, kun vien lautasellisen ruokaa ja vesilasin keittiöstä alakertaan huoneeseeni. Matkalla on kahdet rappuset ja neljä ovea, jotka pitää avata kahvaa painamalla.

Jotta ei menisi taas pelkäksi valittamiseksi, haluan jakaa pienen sikermän, joka jaksaa naurattaa allekirjoittanutta. Kyseessä on Kauniiden ja Rohkeiden jakson kuvaus:

"Ridge Forrester, puuhkeiden pulisonkien mies.
Taylor on niin täynnä kielteisiä suudelma-tunteita, ettei huomaa edes exänsä puuhkeita pulisonkeja. Jos olisi myönteisempi, osaisi iloita Elvis-estetiikasta."

:DD Kuka näitä joutuu oikein suomentamaan? Kamala ajatus, että päivästä toiseen kääntäisi saippuaoopperoiden iänikuisia, kliseisiä repliikkejä...

Lopuksi vielä kuva niistä puuhkeista pulisongista. Pahoittelen blogini hetkellistä epäesteettisyyttä.

Kuva: ridgeforrester.com (On muuten vierailun arvoinen saitti, josta löytyy mm. Ridgen biografia. Naimisissa on oltu ainakin 8 kertaa, joista kolme kertaa Taylorin ja neljä kertaa Brooken kanssa.)