Diwali !

Diwali on hindujen suuri valon juhla, jolloin intialaiset sytyttävät valoja, lyhtyjä ja kynttilöitä sekä ampuvat ilotulituksia. Valot symboloivat hyvän voittoa pahasta. Perheet siivoavat kotinsa, sytyttävät kynttilöitä, tapaavat sukulaisiaan ja yksinkertaisesti juhlivat joukolla tärkeää päiväänsä. Leicesterissa järjestetään yhdet suurimmista Diwali-juhlista Intian ulkopuolella, joten juhlintaan oli osallistuttava!

Leicesterin intialaisessa kaupunginosassa suuri katu oli suljettu juhlijoita varten. Kaikkialle oli ripustettu valoköynnöstä, intialainen musiikki pauhasi kauittimista, naiset olivat pukeutuneet parhamipiin sareihinsa ja bindeihinsä, lapset heittelivät koiranpommeja ja kaikki oli ihanan eksoottista, vaikka oltiin keskellä Englantia. Kaupunki järjesti ohjelmaa lavalla ja illan päätteeksi jättimäisen ilotulitus-shown. Myös paikalliset ampuivat ilotulituksia pihoiltaan, joten pieniltä kujiltakin näki värikkäiden valojen räiskyntää.

Viestejä seiniltä

Tyhjät seinät kaipaavat jotain täytettä; tauluja, kuvia tai julisteita. Julisteen kuvan pitää olla kaunis, mutta haluan myös, että kuvat merkitsevät jotain, että niillä on jokin sanoma. Sanoman ei tarvitse olla jalo ja viisas, kuvan merkitys voi muodostua vaikka kauniista sinisävyistä. Täällä vaihdossa olen ripustanut kuvia joka seinälle.

Yliopistolla järjestettiin posterimyynti, josta nappasin mukaani mustavalkoisen julisteen. Se on hieman kliseinen, mutta sanoma on positiivinen ja juuri sellainen, jota täällä kaipaan:

Dance - as though no one is watching you
Love - as though you have never been hurt before
Sing - as though no one can hear you
Live - as though heaven is on earth



Muumit ovat seuranneet minua tänne Suomesta asti. Muumipapan filosofia muistuttaa, että joskus tasainen perhe-elämä on vaihdettava seikkailuun:

Muumimamma: Eikö rauhallinen perhe-elämä olekin ihanaa?
Muumipappa: Ky-y-llä, mutta se olisi vielä ihanampaa, jos jotain hirveän jännittävää tapahtuisi!



Rullasin matkalaukkuun mukaan taidejulisteen Gustav Klimtin maalauksesta. Ostin sen Wienistä, ihailin sitä kotona ja nyt julisteen matka on jatkunut Englantiin saakka. Se muistuttaa yhtä aikaa matkustelusta ja kodista. On mukavaa, että sänkyni yläpuolella naiset lepäävät raukeina.


Gustav Klimt: Die Jungfrau (Neitsyt)

Nottingham

Viime viikolla käytiin Suvin kanssa piipahtamassa Nottinghamissa. Ihan mukava pieni reissu, mutta kaupunki ei ollut kovin kummoinen. Päivän paras juttu taisi olla kupilliset kaakaota junaa odotellessa. Tai Fat Cat -niminen ravintola/pubi, jossa käytiin syömässä. Nottinghamin linna oli ehtinyt mennä jo kiinni iltapäivällä ja kaupat sulkivat ovensa viiden ja kuuden välillä. Ilta ei ole siis paras aika tutustua kaupunkiin.


Junan likaisen ikkunan läpi näkyi teollista maisemaa.


Robin Hood näkyi kaikkialla; näin pensaan, patsaan, magneetteja, ikkunamaalauksia jne.






Pakollinen turistiposeeraus "linnan" edustalla. Voiko tuota kutsua edes linnaksi?

Joka tapauksessa oli mukava nähdä taas uusi kaupunki ja uusia maisemia. Ja nyt haluaisin katsoa kovasti Disneyn version Robin Hoodista.

Vintage Market

Viikonlopun vietin Lontoossa. Miniloma miljoonakaupungissa oli oikein mukava, etenkin kun samalla hain sieltä mukaani tyypeistä tärkeimmän. Poikaystäväni on nyt siis täällä kylässä ja olen aaaika innoissani. Tämä viikko on omistettu pelkästään yhdessäololle. Näytän kampusta ja kaupunkia, kaikkea mikä on minulle jo tuttua. Huomenna lähdetään katsomaan miltä Birmingham näyttää.

Koulustressin unohdan viikon ajaksi. Ja vitsit, viikko ilman ikävöintiä! Se pikselimössöinen poika skypen ruudulla onkin oikea ihminen, jota voi halia. Käsi on lämmin ja siitä voi pitää kiinni. Aika ihanaa.

Blogiin päivitän tällä viikolla aiemmin kirjoittamiani juttuja, joita en ole ehtinyt vielä julkaista. Esimerkiksi jokin aikaa sitten kävin Vintage-markkinoilla. Ostin vaikka mitä, vaikka varaa ei olisi ollut. Mutta minkäs teet, kun pöydät notkuvat uniikkien, kauniiden ja edullisten vaatteiden painosta.











Englanti on second hand -kauppojen mekka. Pelkästään Leicesterista löytyy suuri tarjonta vintage-vaatteita. Löysin markkinoilta täydellisen valkoisen palmikkoneuleen, jota olen etsinyt yli vuoden. Kun sellaisen aarteen löytää vintagena, juuri oikeassa koossa, riemu on paljon suurempi verrattuna siihen, että olisin löytänyt paidan H&M:stä. Pesunkin jälkeen neule tuoksuu vanhan naisen parfyymilta, mutta on mukavaa, että vaatteella on tarina.

Block KK, Room 1

Siinä on huoneeni, kotini, paikka, jossa vietän yöt ja osan päivistä. Rumista verhoista ynnä muusta huolimatta se on oikein mukava pesäkolo. Viihdyn yllättävän hyvin täällä kaltereiden takana. Pienillä jutuilla olen saanut sen asukkaansa näköiseksi.

Eniten tykkään avohyllyistä, joihin voi järjestellä tavarat nätisti purkkeihin ja purnukoihin. Ostin pienen kasvin tuomaan vähän vehreyttä ja kirkkaan pinkit pyyhkeet piristykseksi. Minulla on vaniljainen tuoksukynttiläkin, vaikka kynttilät ovat kiellettyjä. Nojatuoli (kuinka luksusta on omistaa nojatuoli!) oli niin likaisen näköinen, että heitin viltin sen päälle. Seinille kuvia ja julisteita, poikaystävän kuva paraatipaikalle, tietokone pöydälle ja vaatteet viikattuina vaatekaappiin: voilà, huone on valmis ja oikein asuttava!

Hienot kengät, ruma matto

Englannin päättäjät eivät ole kovin kiinnostuneet maansa opiskelijoiden rahatilanteesta; lukuvuosimaksut triplaantuvat, opiskelija-alennusta ei tipu julkisissa kulkuvälineissä ja Unicafen tasoisesta tai hintaisesta opiskelijalounaasta voi vain haaveilla. Onneksi kapitalismin huipulla olevat kaupat ovat kiinnostuneet auttamaan poloisia köyhiä opiskelijoita: melkein kaikki vaate- ja asusteketjut tarjoavat 10-20%:n alennuksen opiskelijakorttia vilauttamalla.

Enkä valita ollenkaan. Pitkään ostoslistallani olleet uudet Converset maksavat Suomessa yleensä 69 euora. Tadaa! Upouudet, ihanat laivastonsiniset tennarit 31 punnalla (35 €).



Köyhää opiskelijaa hemmotellaan täällä myös kattavalla second hand -tarjonnalla. Löysin talvitakin Oxfamista (paikallinen Uffi) 18 punnalla. Siinä on hienot napit ja huppukin. 80 % villaa!



Huomatkaa myös ensimmäisessä kuvassa vilahtava ruskeanpunainen kokolattiamatto yhdistettynä vaaleanvihreään seinään. Kyllä brittiläinen sisustus osaa olla kaunista... Jaksan ihmetellä miksi ihmeessä luokkahuoneissakin on kokolattiamatot, ne on niin epäkäytännöllisiä ja rumia. Olen aina pitänyt skandinaavisesta tyylistä; sisustuksesta, muotoilusta, puhtaudesta, yksinkertaisuudesta, luonnollisuudesta. Täällä olen ymmärtänyt vielä paremmin kuinka pohjoismaissa osataan olla oikeasti tyylikkäitä. Ja joo, kauneus on katsojan silmissä. Mutta sitä en ymmärrä, jos joku valitsee mielummin tunkkaisen kokolattiamaton kuin lautalattian.

Kanootin kapean vesille työnsin

Olen monesti vältellyt persoonottoman turistin leimaa otsassani kiertämällä kaukaa kaikenmaailman sightseeing-bussit, opas-kierrokset ja massassa liikkumiset. Nyt mietin miksi. Turisti kuitenkin olen, ja tavoitteena olisi tutustua mahdollisimman hyvin ja mielenkiintoisella tavalla uuteen paikkaan. Paikalliset oppaat ovat paras keino tähän.

Cambridgessa päivän kohokohta oli oikeaoppinen turistikierros kiikkerästä veneestä käsin. Joki oli peilityyni ja yliopiston upeat rakennukset uloittuivat joen molemmille puolille. Pojat sauvoivat paatteja eteenpäin ja kertoivat samalla tarinoita maisemien takana. Me tytöt kikattettiin hauskoille jutuille (ja komeille pojille).

Kuulimme Prinssi Charlesin opiskelukokemuksista Cambridgessa, opiskelijasta, joka oli omin avuin kiivennyt yhteen katedraalin torneista, sekä saimme tietää että osa koristeellisista taloista on itse asiassa opiskelija-asuntoloita (olin hiukan kateudesta vihreä). Innostuin kun kuulin, että Stephen Fry on käynyt Cambridgen yliopiston (ja sellaiset tyypit kuin Charles Darwin, Iisac Newton, Stephen Hawking jne.). Kauhistuin kuullessani, että yksi yliopiston oppilaitoksista suostui ottaamaan tyttöjä oppilaikseen vasta vuonna 1988.