Cutie Pies

Kuvapläjäys keskiviikolta. Oltiin taas kerran keskustassa tyttöjen kanssa. Käytiin elokuvissa ja syömässä. Se on aina mukavaa ajanvietettä.









Tällä kertaa ei shoppailtu, ihailtiin vain. Kaupat on pullollaan kaikkea roinaa, mutta voi miten söpöä roinaa! On cupcakeilla koristeltuja vihkoja, terottimia ja huulikiiltoja, on oravamagneetteja, jopa muumi-aiheista tavaraa löytyy paljon. 7-vuotias minä ei pysyisi pöksyissään kaiken ihanan tilpehöörin keskellä. (Myös 23-vuotiaana jaksan edelleen innostua..) Tiimari on tylsä paikka verrattuna englantilaisiin vastaaviin. 







Ps. Pian on mennyt kolme viikkoa, enkä ole vieläkään päässyt pesemään pyykkiä muuten kuin käsin lavuaarissa. Viittäsataa opiskelijaa kohden on yksi toimiva pesukone. Viisi kertaa olen raahannut pyykkejäni ympäri ämpäri löytämättä toimivaa konetta.
Tuntuu, että mikään ei toimi kunnolla. Olen jo kaksi kertaa mennyt hakemaan saapunutta postipakettia asuntolan postitoimistosta, mutta sitä ei kuulemma löydy mistään. Vessanpöntöt vuotavat, patjan jouset menevät rikki, pakastimet eivät toimi, eikä kukaan tee mitään valituksista huolimatta. Ainoa mitä täällä on saatu aikaiseksi on orvokkien istutus pihalle keskellä lokakuuta. Katsoin monttu auki viittä miestä, jotka kuokkivat maata ja asettivat kymmennittäin orvokkeja sisäänkäynnin viereen. Olihan kukat nättejä, mutta eikö olisi parempi että palkattaisiin mielummin viisi miestä korjaamaan ne pesukoneet??

Elokuvien kuningas

The Lion King pyörii elokuvateatterissa! Käytiin eilen katsomassa se 3D-lasien läpi. Kun alun Circle of Life alkoi soimaan, kylmät väreet kulki pitkin selkää. Oli nostalgista katsoa se valkokankaalta 15 vuoden jälkeen.

Seminaariaiheena tänään: hermafrodiitti koira

Ensimmäiset luennot, seminaarit ja workshopit on nyt aika lailla koettu. Samalla olen voinut hengähtää helpotuksesta. Sain maanantaina vastauksen kaikkiin epäselviin asioihin ja tietotekniset ongelmatkin selvitettiin. Haluan kirjoittaa ylös kokemukseni ensimmäisistä seminaareista, sillä ne olivat kokemuksena jotenkin sykähdyttäviä, vaikka ympäristönä oli tylsät huoneet ja ajatus akateemisesta keskustelusta englanniksi kauhistutti.



Akateeminen keskustelu ei ollut aivan sitä, mitä odotin. Reading English -seminaarissa opettaja Ben kyseli kaikkien kuulumiset, heitti vitsiä toisensa perään ja jatkoi keskustelua Taylorin hermafrodiitista koirasta, joka oli ollut aiheena myös edellisellä tapaamiskerralla. Opettajan mukaan en menettänyt mitään, vaikka en osallistunut ensimmäiselle kokoontumiskerralle. Kerroin nimenhuudon aikana, että "my name actually means blue" (joo, ehkä vähän huijasin) ja se oli kuulemma hyvin runollista ja kaikinpuolin mahtavaa. Kaiken huuleheiton keskellä opettaja osasi myös kertoa kaiken keskeisen.

Attenborough building. Taidehistorian seminaari pidetään 17. kerroksessa ja maisemat ovat upeat korkealta katsottuna.

Taidehistorian seminaarissa opettaja äänsi nimeni "zim". Mutta se on parempi vaihtoehto kuin "sin", synti, jota olen myös kuullut. Tohtori Clark oli aivan oma tapauksensa. Hän selosti mm. kuinka oli kokenut Crystal Palacen palon vuonna -36, joten siitä voi päätellä miehen iän. Hän ei käytä sähköpostia, mutta antoi meille kotinumeronsa. Kuvia katselemme dioilta (enkä nyt tarkoita power point dioja, vaan vanhaa kunnon diaprojektoria). Arkkitehtuuriin pääsemme tutustumaan pienoismallien avulla. Opettaja oli väsännyt pahvisia mallinnoksia goottilaisista kirkoista! Kun hän sai kuulla, että erään ryhmämme pojan äiti on taitelija, hän kutsui itse itsensä pojan luokse kylään. "Jolly good" kuului tämän tästä. Pappa oli aivan mahtava tapaus.

Kolmas opettaja, jonka kanssa olin tekemissä, jäi vastaamaan kysymyksiin tunnin jälkeen. Hän oli hirmu avulias, otti nimemme ylös ja vei meidät jopa tietokoneelle, jotta voitiin näyttää mikä ongelma blackboardissa on. Ja kas, iltapäivällä asia oli jo hoidettu kuntoon.



Opiskelu ei tunnu tällä hetkellä taakalta, sillä henkilökunta on täynnä mukavia ja avuliaita ihmisiä. Muutenkin koko esiintymiskulttuuri on eloisa Suomeen verrattuna. Sisältö on harkittua, ulosanti selkeää, välissä on aina hauskoja anekdootteja. Leicesterissa luento ilman naurua on hukkaan heitetty luento.

What's Up?

Taas hieman kuulumisia:

- En ole vieläkään päässyt käyttämään pyykinpesukonetta, toivottavasti tänään tärppää.

- Kärsin hirveästä toffeehimosta.

- Perjantaina olin ensimmäisellä luennolla ja sain välikäsien kautta kuulla, että olen missannut kaksi info-luentoa, seminaariryhmiin jaon, ynnä muuta tärkeää. Erasmus-opiskelijoille asti tieto ei ole kulkenut laisinkaan. Samalla sain tietää, että Reading English -kurssia ei olekaan vain kaksi kertaa viikossa, vaan neljä. Lukujärjestykseni senkun täyttyy tunneista ja tehtävälista kasvaa kasvamistaan. Itkuhan siinä tuli, kun tajusin kuinka paljon opiskelu vaatii panostusta täällä. Kun kyseessä on vielä vieras kieli, niin kaikkeen menee kaksi kertaa enemmän aikaa. En ole mikään hikipinko tai ylisuorittaja, nyt stressaa ylipäätänsä se, että selviänkö kaikesta tästä työmäärästä, saanko kurssit edes suoritettua. Täällä on niin paljon muutakin tekemistä. Aika ei riitä kaikkeen.

- Mitä muuta tekemistä täällä sitten on opiskelun ohella? Vaikka mitä! Joka ilta kampusalueen yökerhossa on bileet pystyssä. Olen ollut laiska juhlija täällä, käytän mielummin sisäänpääsy- ja kaljarahat johonkin fiksumpaan (kenkiin). Perjantaina osallistuin kuitenkin Erasmuslaisten illanviettoon keskustassa.





 - Melkein kaikki kämppäkaverit sattuivat samaan aikaan keittiöön syömään aamiaista. Oli mukava rupetella ja katsella miten erilaisia aamupaloja ihmiset syövät. Minä söin mysliä, mehua ja viinirypäleitä, toinen kurkku-tomaatti-porkkana-salaattia, yksi skonsseja voin ja hillon kanssa, yksi pannukakkuja, yksi cheddaria suoraan paketista.

- Eilen kierreltiin kauppoja porukalla keskustassa seitsemän tuntia. Levähdettiin shoppailun välissä kivassa aasialaisessa ravintolassa. Lähtiessä satoi, joten tilattiin taksi keskustaan. Tämä luksus maksoi punnan per nenä, tuli halvemmaksi kuin bussi! Eilen myös suunniteltiin alustavasti joululomamatkaa, joka tällä hetkellä olisi Manchester - Edinburgh - Dublin. Varasin Suvin kanssa myös hostellipunkat Lontooseen ja junaliput Nottinghamiin. Ensi viikolla lähden Cambridgeen.

- Tekemistä siis riittää.

Hyvä päivä

Naputtelen yöllä tekstiä, sillä tuntuu että päivät pyyhältävät ohi kovaa vauhtia. Olen rekisteröitynyt kursseille, jota ei tietenkään tehdä helposti netissä klikkailemalla. Olen täyttänyt henkilötietolomakkeita ja jonottanut ahtaissa käytävissä, että professorit antavat puumerkin kurssivalintalomakkeeseen. Mutta nyt lukujärjestys on valmiina ja opiskelijakortti saatu.

Luentoja ja seminaareja on joka arkipäivä, mihin en ole tottunut. Matkustelu rajoittuu siis ainoastaan viikonloppuihin, viikot ahkeroin. Joka kurssille pitää kirjoittaa 1500-2000 sanan esseitä. Gulp. Jännitän myös tulevaa taidehistorian seminaaria, jossa on vain kymmenen ihmistä keskustelemassa taiteesta. Kurssini ovat Reading English ja Introduction to the History of Art sekä englannin kielikurssit Pronunciation ja English Language and Literary Studies. Katsotaan mitä opiskelusta tulee ja saanko yhtäkään kurssia edes hyväksiluettua Suomessa. Mutta en tullutkaan tänne vain opiskelemaan.

Tänään olen oivaltanut miksi olen tullut tänne.
Heräsin sängystäni, jossa on ihanat uudet lakanat. Huoneeni on nyt valmis ja pidän siitä paljon. Keittiössä toivotin hyvät huomenet muutamalle kämppikselle, treffasin kolme tyttöä, hankittiin vihdoin bussikortti ja lähdettiin yhdessä keskustaan. Kierreltiin second hand -kauppoja, jotka olivat oikeita aarreaittoja. Vaatteiden lisäksi putiikit oli ahdettu täyteen söpöä pientä sälää kuten harjoja ja puuterirasioita 40-luvulta. Tällasia kauppoja ei löydy Suomesta.
Myös ruokapaikkaa, Spud U Likea, ei löydy Suomesta. Lounastimme McDonaldsin kaltaisessa pikaruokalassa, jossa lätkäistiin uuniperuna styroksilautaselle ja päälle majoneesikastiketta. Mukana tuli muovinen haarukka ja limsa. Tästä kulinaarisesta herkusta pulitin 5 puntaa. Huomenna aion tehdä ensimmäisen lämpimän ruuan täällä itse. Hiiri-episodin jälkeen en ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi keittiössämme, mutta nyt aion ottaa pannut ja padat käyttöön ja tehdä kunnon ruokaa.



Tänään illalla kävelimme englantilaisessa sateessa ja tuulessa yliopistolle, sillä huhu kertoi, että sieltä saisi ilmaista ruokaa. Huhu osoittatui vääräksi, joten palattiin takaisin kämpille ja vietettiin iltaa tyttöporukalla keittiössä istuen. Puhuttiin monikielisyydestä, politiikasta, fobioista, kaikesta. Juuri sellaisesta pidän. Kun on kansainvälisessä seurassa, oppii valtavasti muiden maiden tavoista ja kulttuurista.

Olen tosi innoissani matkoista, joita International Student Association järjestää viikonloppuisin pitkin lukuvuotta. Haluasin osallistua melkeinpä jokaiseen. Ennen joulukuuta olen toivottavasti päässyt käymään näissä: Cambridge, Oxford, Lake District, Stonehenge & Salisbury ja Bath. Päiväretket maksavat ainoastaan 15 puntaa.

Huomenna siivotaan kämppä kunnolla yhdessä ranskalaisten, espanjalaisen, saksalaisen ja kanadalaisen kanssa. Eilen mietittiin kaikki yhdessä mikä wc-raikastin on englanniksi. Edes kanadalainen ei tiennyt. The thing you put in toilet bowl..

Hip hei soluasuminen

Heti aluksi varoituksen sana, että luvassa on avautumista ja valitusta. Haluaisin blogini olevan jonkinlainen hyväntuulen satama, mutta tällä hetkellä se on melko hankalaa. Toisaalta, vaikka asiat ovat menneet päin mäntyä ja pieniä vastoinkäymisiä sattuu koko ajan, olen pysynyt kuitenkin tyynenä. Jos jotain olen jo vaihdossa oppinut, niin mielentyyneyttä ja zeniläistä ajattelutapaa. Ja sen, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Eilen saavuttiin asuntolaan, mutta Suvi sai avaimen vasta kuuden tunnin odottelun jälkeen. Ravattiin toimistolta toiselle ja istuttiin odottamassa kadunvarressa roskiksen edessä puolitoista tuntia. Pääsin vasta illalla siivoamaan huonettani ja asettumaan aloilleni. Huoneeni on ihan mukava, miinusta vain kaksimetriselle loisteputkilampulle katossa, joka on ainoa valonlähde, sekä kaltereille ikkunassa. Toisaalta ne tuovat turvallisuuden tunnetta, sillä huoneeni on katutasolla. Katto oli täynnä hämähäkinseittiä, joita pyyhin pois tuolilla seisten.

Tervetuliaispaketti

Huoneen valaistus ei ole paras mahdollinen kuvien ottoon..

Muut tilat solussani onkin sitten mitä ovat. Aivan järkyttäviä. Alakerran vessan haju, joka on kuin pultsari olisi nukkunut siellä viikkoja peseytymättä, on levinnyt koko käytävään. Lavuaari löytyy eri huoneesta, joten päivittäinen reittini on: vessaan, toiseen huoneeseen pesemään kädet ja omaan huoneeseen kuivaamaan ne. Ei helppoa. Ja ovi suositellaan lukittavaksi vessareissunkin ajaksi, sillä kehenkään ei saa luottaa. Suihku on likainen, muovinen koppi ja suihkupään halkaisija on kaksi senttimetriä. Vettä tulee kuin tihkusateessa.

Ja entäs sitten keittiö. Kaikille ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Jääkaappiinkin sain raivattua tilaa vain kolmelle tavaralle. Kymmenelle ihmiselle on kuusi hyllyä. Roskis tursuaa yli. Kaiken kruunasi kuollut hiiri, jonka löysin tänään keittiönkaapistani. Manasin aikaisemmin, että kaiken muun kestän, mutta en hiiriä. Kammoksun suorastaan niitä. Tottakai heti ensimmäisenä päivänä törmään hiireen. Rottia odotellessa..

Kämppiksinäni on mm. viisi ranskalaista, joista kolme ei puhu juurikaan englantia. On tylsää, että erasmuslaiset puhuvat keskenään omaa kieltään. Eilen istuin illan huoneessani ja kuulin auki olevasta ikkunasta ainoastaan kolme lausetta englanniksi. Kaikki puhuivat vain ranskaa tai espanjaa.

Kysymys kuulukin, mitä ihmettä oikein teen täällä? Jätin kaiken tärkeän Suomeen ja tulin tänne asumaan läävään.

(Toivottavasti pian kirjoitan iloisempia juttuja. Asiat ovat kuitenkin suurella mittakaavalla hyvin. Ei hätiä mitiä.)

Yksi väsynyt matkustaja

Otsikko on siten virheellinen, että en oikeastaan ole matkustaja. Asun täällä nyt. En ole vain matkalla, en ole vain käymässä. Tämä ajatus varmasti realisoituu huomenna, kun muutan hotellista asuntolaan.
Väsynyt olen kuitenkin. Olen kävellyt päivittäin kilometrikaupalla, nukkunut viiden tunnin yöunia ja ylipäätänsä ollut liikenteessä koko ajan.

Student's Union Building kampuksella, joka pitää sisällään mm. Starbucksin, ravintolan, yökerhon, kauppoja, baarin jne.

Onpa ollut viikko! Kaiken kruunaa huominen, kun raahaan kaikki tavarat huoneeseeni ja yritän kotiutua paikkaan, josta olen kuullut vain kauhutarinoita muilta asukkailta. Soluni vessassa ei ole kuulemma valoa, vessa pitää vetää viisi kertaa ja jääkaapista löytyy elonmerkkejä. Great.

Mutta sitä murehdin vasta huomenna. Tänään pidetään Suvin kanssa löhöpäivä. Tosin kurssivalinnat ja syksyn kouluaikataulu pitäisi saada aikaiseksi tänään. Ja lukea pino lehtiä ja flyereita, joita on jaettu pitkin viikkoa.

Yliopistoa vastapäätä on kaunis englantilainen hautuumaa.

Viikon teemana on ollut uudet asiat. Kaikki on uutta ja voin sanoa tehneeni monia asioita ensimmäistä kertaa. Join ensimmäistä kertaa tuopin olutta. Istuin puistossa kivojen tyyppien kanssa, jotka ovat kotoisin kuudesta ei maasta. Hikoilen ensimmäistä kertaa helteessä syys-lokakuun vaihteessa. Ilmat ovat olleet aivan mahtavat, ei pilven pilveä ja lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ollaan vitsailtu, että kovin usein ei voi sanoa sunburnt in England.

Ihmisiin tutustuminen on ollut todella helppoa. Erasmus-opiskelijat ovat kaikki samassa tilanteessa, joten vertaistukea on saatavilla. Peruskysymykset, joihin on saanut vastata kymmeniä kertoja on What's your name?, Where are you from?, What are you studying?, Where are you staying?. Ranskalaisia on hirveästi, ja saksalaisia ja espanjalaisia myös. Tällä viikolla yliopistolla on ollut ainoastaan kansainvälisiä opiskelijoita, joten kielten ja ihmisten kirjo on ollut valtava. Täällä on ihmisiä Australiasta, Jenkeistä, Nigeriasta, Kiinasta, Turkista, ihan kaikkialta!



Haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta aivot takkuilee ja väsymys painaa. Kielet menevät välillä sekaisin päässä. Ja ollaan oltu niin väsyneitä, että hepuli on syntynyt pienemmistäkin jutuista. Eilen en välillä tiennyt itkenkö vai nauranko, kun hekotin silmät kyyneleissä tyhmille jutuille.

Tuntuu, että olen ollut täällä paljon pidempään kuin viikon. Eilen istuin pienessä puutarhassa, join teetä, söin skonssin, vieressä istui sveitsiläinen, tanskalainen ja saksalainen, kuuntelin haitarinsoittoa, englanti soljui suusta jo melko luonnostaan ja nautin olostani.
Eiköhän tämä tästä.