Yksi väsynyt matkustaja

Otsikko on siten virheellinen, että en oikeastaan ole matkustaja. Asun täällä nyt. En ole vain matkalla, en ole vain käymässä. Tämä ajatus varmasti realisoituu huomenna, kun muutan hotellista asuntolaan.
Väsynyt olen kuitenkin. Olen kävellyt päivittäin kilometrikaupalla, nukkunut viiden tunnin yöunia ja ylipäätänsä ollut liikenteessä koko ajan.

Student's Union Building kampuksella, joka pitää sisällään mm. Starbucksin, ravintolan, yökerhon, kauppoja, baarin jne.

Onpa ollut viikko! Kaiken kruunaa huominen, kun raahaan kaikki tavarat huoneeseeni ja yritän kotiutua paikkaan, josta olen kuullut vain kauhutarinoita muilta asukkailta. Soluni vessassa ei ole kuulemma valoa, vessa pitää vetää viisi kertaa ja jääkaapista löytyy elonmerkkejä. Great.

Mutta sitä murehdin vasta huomenna. Tänään pidetään Suvin kanssa löhöpäivä. Tosin kurssivalinnat ja syksyn kouluaikataulu pitäisi saada aikaiseksi tänään. Ja lukea pino lehtiä ja flyereita, joita on jaettu pitkin viikkoa.

Yliopistoa vastapäätä on kaunis englantilainen hautuumaa.

Viikon teemana on ollut uudet asiat. Kaikki on uutta ja voin sanoa tehneeni monia asioita ensimmäistä kertaa. Join ensimmäistä kertaa tuopin olutta. Istuin puistossa kivojen tyyppien kanssa, jotka ovat kotoisin kuudesta ei maasta. Hikoilen ensimmäistä kertaa helteessä syys-lokakuun vaihteessa. Ilmat ovat olleet aivan mahtavat, ei pilven pilveä ja lähemmäs 30 astetta lämmintä. Ollaan vitsailtu, että kovin usein ei voi sanoa sunburnt in England.

Ihmisiin tutustuminen on ollut todella helppoa. Erasmus-opiskelijat ovat kaikki samassa tilanteessa, joten vertaistukea on saatavilla. Peruskysymykset, joihin on saanut vastata kymmeniä kertoja on What's your name?, Where are you from?, What are you studying?, Where are you staying?. Ranskalaisia on hirveästi, ja saksalaisia ja espanjalaisia myös. Tällä viikolla yliopistolla on ollut ainoastaan kansainvälisiä opiskelijoita, joten kielten ja ihmisten kirjo on ollut valtava. Täällä on ihmisiä Australiasta, Jenkeistä, Nigeriasta, Kiinasta, Turkista, ihan kaikkialta!



Haluaisin kirjoittaa vaikka mistä, mutta aivot takkuilee ja väsymys painaa. Kielet menevät välillä sekaisin päässä. Ja ollaan oltu niin väsyneitä, että hepuli on syntynyt pienemmistäkin jutuista. Eilen en välillä tiennyt itkenkö vai nauranko, kun hekotin silmät kyyneleissä tyhmille jutuille.

Tuntuu, että olen ollut täällä paljon pidempään kuin viikon. Eilen istuin pienessä puutarhassa, join teetä, söin skonssin, vieressä istui sveitsiläinen, tanskalainen ja saksalainen, kuuntelin haitarinsoittoa, englanti soljui suusta jo melko luonnostaan ja nautin olostani.
Eiköhän tämä tästä.

Orientaatio pubi-kulttuuriin

Ensimmäiset pari päivää ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Suurimmaksi osin on ollut hauskaa, välillä vaivun valtavaan ahdistukseen. Rankkaa on ollut, sekä henkisesti että fyysisesti. Ja kieli on aivan solmussa kaikesta englannin puhumisesta. Eilen tapasin joukon todella mukavia ihmisiä mm. Norjasta, Espanjasta ja Sveitsistä. Toivotaan, että saan kämppäkavereiksi yhtä hyviä tyyppejä. Ensimmäinen orientaatiopäivä sisälsi bingon, kaksi pubivisailua ja yhden lyhyen puheen sekä illan lähipubissa, joka on laiva kuivalla maalla, The Boat. Laivan sisällä on siis tunnelmallinen pubi.

Syöminen on ollut hieman ongelmallista, sillä hotellissa ei ole jääkaappia ja kauppaakaan ei ole lähettyvillä. On tullut syötyä pelkkää moskaa hyvin epäsäännöllisesti ja olo on sen mukainen. Mutta ruoka ei olekaan tämän kaiken keskellä se ykkösjuttu.

Mutta nyt pitää rientää taas kohti yliopistoa. Loppukevennyksenä kuva dvd-säilytyskotelostani, jonka turkkilainen teksti jaksaa hihityttää.

Perillä

Englannissa ollaan! Matka tänne ei ollut helppo, mutta ei se matka, vaan määränpää..

Eilen matkustin siis autolla, lentokoneella, metrolla, junalla ja kävellen. Tähän kaikkeen meni yli 10 tuntia ja mukana oli matkalaukku, urheilukassi ja läppärilaukku, yhteensä 33 kiloa tavaraa. Matka huipentui hotelliin, jossa ei ollut hissiä ja huoneeseen sata porrasta. Jaksoin nostaa matkalaukkua yhden portaan kerralla, joten aikaa ja hikeä tuhlaantui mukavasti. Tässä vaiheessa tunnelma oli melko apaattinen. Olin niin väsynyt, että oli mieli vain itkeä ja lähteä samantien maitojunalla kotiin.

Tiesin, että alku on hankala. Mahassa tuntuu möykky, josta säteilee pientä ahdistusta ja koti-ikävää. Mutta tänään oli jo parempi päivä. Kierreltiin kaupungilla tunteja ja syötiin hienossa brittiläisessä pubissa. Ilma on mitä mahtavin, tänään aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ohuella paidalla ja ballerinoilla. Seuraaviksi päiviksi on luvattu +24 astetta, perjantaiksi +27!

Hotelli, jossa yövymme sunnuntaihin asti, on, no.. hyvin brittiläinen; likainen kokolattiamatto, kylpyamme kuuma- ja kylmävesivipuineen sekä aamiainen, joka koostuu luonnollisesti pavuista, munakokkelista ja pekonista. Rappuset ja ovet narisevat, mutta kyllä täällä viikon asuu. En silti malta odottaa, että pääsen omaan huoneeseeni ja saan purkaa matkalaukun.

Leicester on nätti, tunnelmallinen vanha englantilainen kaupunki, jonka keskusta on sokkeloinen. Huomenna yliopistolla alkaa infot, kampuskierrokset ynnä muu.

Seikkailu on virallisesti alkanut!

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta..

Leicester Market

Ps. Postaustahtini voi tällä viikolla hieman hiipua, ohjelmaa on niin paljon, että kaikkea ei ehdi millään.

Lähtö

Huomenna se vihdoin tapahtuu: menen lentokentälle, jätän viimeisetkin hyvästit, toivon että laukkuni läpäisee koko- ja painorajoitukset, toivon etten itke, vaan haikeuden voittaa iloisen jännittynyt fiilis, ostan tax-freesta vielä hyvää suklaata mukaan, lennän kolme tuntia ja pääsen turvallisesti perille uuteen asuinmaahani. Sitten vielä pitää ehtiä junaan. Ja päästä kirjautumaan myöhään illalla hotelliin sisään.

Mutta se on vasta huomenna. Tänään ollaan koko päivä kotona, valmistetaan illallista, hengitetään kodin tuttua ja turvallista ilmaa.

Vaihtoon lähtö on minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle joutumista. Yhdeksän kämppistä, rajoitettu suihkussa käynti, vieraalla kielellä pärjääminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, kun kaikki on ylipäätänsä uutta ja outoa. Mutta se kaikki on samalla myös koko jutun suola! Ja onneksi mukanani on koko matkan Suvi, joten yksin ei tarvitse kohdata kaikkea.

Loppujen lopuksi, ei sitä elämää eletä kotisohvalla istuen. On noustava ja lähdettävä.

"Syksy. Siis ehkä diipein vuodenaika."

Olen pakkauksen lomassa kuunnellut sadetta ja lueskellut lehtiä ja sarjakuvia. Syksyisiä ajatuksia Joonas Rinta-Kannon Fok_It -sarjakuvan siivittämänä:

Stripit Fok_It -blogista.

Juhlien rekvisiittaa

Ystäväpariskunnan luona kyläily on aina yhtä juhlaa. Viimeksi meille vieraille tarjottiin tervetuliaisdrinkiksi bellinit, alkupaladrinkiksi maailman parhaat mojitot ja jälkkäriksi cosmopolitanit. Ruokailun ja juomien jälkeen vaihdettiin teeman mukaiset vaatteet ylle ja lähdettiin kattoterassille jatkamaan iltaa. Arki on olemassa juuri siksi, että juhlat tuntuisivat erityiseltä.





Tänään juhlin läksiäisiä, joten illalla saan laittaa mekon päälle ja tavata hyviä tyyppejä.

Ensi viikolla saman pitäisi jatkua, maa on vain eri ja tyypit uusia tuttavuuksia. Leicesterissa alkaa orientaatioviikko, jolloin erilaista ohjelmaa on aamuyhdeksästä iltakymmeneen, jos vain jaksaa osallistua. Joka ilta on luvassa myös illanviettoja. On An Evening of Fun and Games, irlantilainen ja skottilainen tanssi-ilta Ceilidh, karaoke-ilta, kulttuuri-ilta sekä ‘Under the Sea’ themed social evening.

Asustehankintoja

En välitä merkkilaukuista, kenkäkokoelmani kalpenee Carrie Bradshawn rinnalla ja olen myynyt pois suuret kasat korujani kirpputorilla. Silti asusteet on hyvin tärkeä osa pukeutumistani. Huivi piristää tylsää mustaa villakangastakkia, korolliset nilkkurit antavat ryhtiä tavalliseen neule ja farkut -univormuun. Olen ollut töissä koru- ja asusteliikkeessä, missä olen pitänyt parhaimmillaan kymmentä korua päälläni. Ihan kuin pienenä prinsessaleikeissä, mutta hieman tyylikkäämmällä tavalla.

Tällä hetkellä olen hyvin innostunut kaulahuiveista ja sormuksista. Ne ovat pieniä hankintoja, mutta antavat ilmettä valtavasti. Mitä isompi, sen parempi. Neulottu pyöröhuivi saa peittää puolet kasvoista ja sormuksen kivi keikkua sormessa huomionherättäjänä. 

Uusimmat ostokseni noudattavat tätä linjaa. Palloketjusta pyöritelty pinta jättikokoisessa sormuksessa näyttää kauempaa katsottuna kauniin eläväiseltä pinnalta. Pupusormus ja röpelöpintainen "laavasormus" ovat olleet kovassa käytössä. Uusi mustavalkoinen huivini saattaa olla väreiltään tylsä, mutta kirjokuviointi on hauska.