Omaan huoneeseen

Pian minulla on uusi ikioma huone. Huonekalut on siellä valmiina, mutta kaikki muu pitää hankkia itse. Peitot, tyynyt, astiat, lamppu, koristeet. Sisustushullu sisälläni hyppii onnesta, sillä pääsen tekemään persoonattomasta huoneesta oman näköiseni. Järkeni taas on toista mieltä: on typerää laittaa rahaa sisustukseen, josta nautin vaivaiset neljä kuukautta. Vaikka kotona Suomessa on jo kaikki mitä tarvitsen, en voi ottaa tavaraa mukaan, vaan on ostettava uutta. Monet jutut ovat välttämättömyyksiä, joten niistä on hankittava "Englanti-versiot". Tarvitsen lautasen ja haarukan syömiseen, peiton nukkumiseen sekä koreja ja rasioita säilytykseen.

Ikeaan tuskin pääsen, joten ajattelin turvautua toiseen ruotsalaiseen halpahalliin, H&M Homeen. Kollaasiin kerätyt tavarat ovat käytännöllisiä, rauhallisia, edullisia ja miellyttävät silmää.
Pyykin säilytykseen pussukka, joka voi roikkua naulakossa, kosmetiikalle tai muulle pikkusälälle pieniä kangaskoreja, isompi kori esimerkiksi laukuille tai huiveille. Pussilakanat ovat välttämättömyys, kynttilät eivät niinkään, mutta en osaa kuvitella pimeitä talvi-iltoja ilman kynttilöitä.

Näiden lisäksi ostoslistalla on ainakin pyyhkeet, viltti ja henkareita. Yritän kouluta kirpputoreja läpi paikan päällä, ettei ostostelu menisi liiallisuuksiin. Kotoa otan mukaan kortteja ja kuvia koristamaan tyhjiä seiniä. Eiköhän huoneesta saada mukava turvasatama, joka suojaa syksyn viimoilta.

Kuvakasa

Teetin muutaman valokuvan, tarkemmin sanottuna 144 kappaletta. Kasassa on monen vuoden muistot ja hauskat hetket talletettuna. Maksoi kotiin toimitettuna 17,90 €. Sitten kun kuvat saisi vielä albumiin asti...



Kaapissani on jo monta isoa albumia vuosilta 88-98. Kuvat on liimattu siististi suurille sivuille ja monesti alla on hauska kuvateksti. Olen kiitollinen, että vanhemmat ovat jaksaneet pakertaa vauvakirjojen ja valokuva-albumien parissa. Niiden kansien välissä on koko lapsuus. Sivuja kääntämällä voi tehdä aikamatkan 90-luvulle, jolloin nenälläni nuokkui pinkit silmälasit, käsissä oli kurarukkaset ja mökillä polskittiin rantavedessä tunteja.

Jauhopeukalo

Avasin television aivan väärään aikaan. Tv-kokki oli juuri kaatamassa kuumaa kermaa suklaapalojen päälle ja lisäsi vielä voita päälle. Katsoin vadelmasuklaakakun valmistumista viisi minuuttia kuola valuen ja pian olin jo googlettanut reseptin. Illalla oma versioni kakusta oli valmis. Hyvää se oli, mutta mitä voi odottaa leipomuksesta, jossa on rasvaa, sokeria, vadelmia ja suklaata.



Kakun resepti löytyy, englanniksi tosin, täältä. Kakku sopii gluteenittomaan ruokavalioon, sillä ainoa tarvittava jauho on kaakaojauhe. Kananmuna-allergikoille tämä taas ei sovi, munia tarvitaan yhteensä 17 kappaletta (ja jokainen on eroteltava valkuiaisiksi ja keltuaisiksi). Aluksi tehdään suklaamousse, sitten suussasulava kakkupohja ja lopuksi vadelmien sekä hillon yhdistelmä täytteeksi. Jos tämä suklaaherkku ei riitä, sivustolta löytyy ohje mm. friteerattuun Mars-patukkaan kera jäätelön.

Tein vain puolikkaan kakun, oikea versio olisi kaksikerroksinen komeus. Minä läväytin kaikki yhden pohjan päälle. Se riitti hyvin makeanhimon sammuttamiseen.

Turun taivas oli sininen

Kävin Turussa katsastamassa pikkuveljen uuden opiskelukaupungin ja asunnon. Veli on oikea kattokassinen, niin kivat näkymät oli ikkunasta.



Maiseman lisäksi olen vähän kateellinen muutenkin, antikvariaatti vastapäätä kotia ja leffateatterikin korttelin päässä.

Omasta kodista joudun köröttelemään tovin metrolla, että pääsen elokuviin. Kävin katsomassa eilen Win Winin, joka oli elokuva makuuni: arkinen, inhimillinen, kirpeän hauska ja pääosassa Paul Giamatti. Aiemmin katsoin kotona Rangon, josta mieleeni jäi leffaa enemmän oheistoiminta. Tarkoitus oli vetää napa täyteen herkkuja, joten itse ahdoin kitaani luonnollisesti juustonaksuja, limsaa ja kasan irtokarkkeja. Toinen vieressä joi kupin teetä ja söi muffinsin. Kukin tallaa tavallaan, en tuomitse. Mutta ei yhtä muffinsia lasketa herkkumättömässäilyksi!

Elokuvamaraton senkun jatkuu. Aion käydä katsomassa vielä Kaurismäen Le Havren ja tälle viikolle on ostettuna liput kahteen Rakkautta & Anarkiaa -elokuvaan. Loppuviikosta saatan kärsiä vakavasta popcornin yliannostuksesta.

Eilisen kauniin täysikuun kunniaksi vielä vähän musiikkia, joka sopii tämän hetken tunnelmiin.

Levottomat jalat

Kesäjalat:



Syysjalat:



Talvijalat:



Kesällä ruoho kutitti paljaita varpaita mökillä. Syksyllä sukkahousuihin käärityt jalat tulevat tallaamaan Englannin katuja (ilman noita karvaisia kinttuja vieressä..). Talvella käytän tossuja lämmittämässä aina kylmiä jalkojani. Tämän hetkinen probleema on, että mahtuuko tossut matkalaukkuun mukaan. Lähtöön on tasan kaksi viikkoa, iiks!

Keittiössä

Olen pysytellyt pari päivää kotona. Täällä on niin mukavaa. Olen puuhastellut pieniä askareita, mutta enimmäkseen vain laiskotellut.

Keittiössä on uusia kivoja juttuja, joten ruuanlaitto on ollut tavallista hauskempaa.















Ostin uuden valkosipulipuristimen, pannulaput ja kauan kaipaamani Marimekon astiapyyhkeet. Päädyin Kattila- kuvioon. Väri pieninä määrinä on piristävää, pannulappujen keltaiset nauhat ja iloisen väriset piirrokset pyyhkeessä on mieleeni.

Kaalia eri muodossa on tullut syötyä paljon, iltapalaksi bruschettaa.

Hauskaa viikonloppua! Syökää hyvin ja laiskotelkaa, se tekee hyvää!

Korttien keräilyä

En ole keräilijätyyppiä. Kaikki tarpeeton lähtee tästä taloudesta ulos melko nopealla tahdilla. Poikkeuksen tekevät kuitenkin kirjat (joita ei voi olla liikaa!) ja juhlamekot. Ne kököttävät siistissä rivissä hyllyssä tai roikkuvat rekillä, vaikka harvemmin niitä tulee luettua uudestaan tai laitettua päälle.

Lisäksi hamstraan kortteja. Kyllä, kaikenlaisia postikortteja, joissa on silmää miellyttäviä kuvia tai jokin kiva ajatus. Joulukortit ja Terveiset täältä Teneriffalta -kortit heitän jonkin ajan kuluttua paperinkeräykseen, tärkeät ystävänpäiväkortit ja kirjeet tietysti säilytän. Suurin osa korteista on kuitenkin itse ostamiani, vailla sen kummempaa merkitystä. Se on eräänlaista köyhän miehen taidekeräilyä. Valitsen korttitelineestä kaikkien kuvien ja visuaalisen runsauden keskeltä sen, mistä pidän. Syitä on erilaisia, joko kuva ihastuttaa, liikuttaa tai on vain huikean kaunis. Moni valitsemani kortti on pienoiskuva jostakin maalauksesta. Kortti on keino keplotella itselleen pala taidetta.

Hassuinta koko hommassa on se, että en pidä kortteja edes missään esillä. Ne ovat pinossa hyllyssä, ja joskus selailen niitä läpi.

Uusimmat hankintani. Ylävasemmalla on Hannes Heikuran valokuva, jonka ostin käydessäni katsomassa Heikuran Dark Zone -näyttelyä Tennispalatsin taidemuseossa. Abstrakti teos on Anna Tuorin. Naisen muotokuva on Picasson, nappasin sen Tate Modernista, Lontoosta.

Erityisen ihastunut olen naisten muotokuviin ja vanhan ajan romantiikkaa huokuviin kuviin. (Saa kertoa mistä saisin käsiini vanhoja hääkuvia?) Alimman kortin nojaileva nainen, Virginie, Edefeltin käsialaa, on suosikkini.

Ainoa kortti, joka on esillä kotona. Vanha kunnon Kaj Stenvall koristaa makuuhuonetta.

Wienistä toin muistoksi muotokuvat Sissistä ja Freudista. Vierailin Sissin palatsissa ja Freudin asunnossa. Museoiden kaupoista löytyy aina hyvä korttivalikoima.

Suurempi kuva on Hugo Simbergin. Löysin kortin kirpputorilta ja maisemalla oli samantien rauhoittava vaikutus.