Retki merenrantaan

Pyöräiltiin lähimmälle rannalle, joka on karulla tavalla kaunis. Paikka on yleinen uimaranta, mutta siellä on luonnonrannan tunnelma. (Paitsi silloin, kun metrot puksuttavat vierestä ohi.) Mukana oli vähän kuumaa kaakaota ja evästä. Katseltiin kun muutama rohkea uskaltautui uimaan. Välillä kaakattava hahnilauma lensi ylitse.

Vartin istumisen jälkeen tummat pilvet täyttivät taivaan ja kotimatkalla kastuttiin. Matkalla näin jättikokoisen auringonkukan, joka kurkotti korkealle. Kai se yritti nauttia viimeisistä kesäpäivistä, auringonsäteistä ja sateesta.

Sateinen ilta

Ihailin parvekkeelta käsin eilistä luontoäidin näytelmää. Rankkasade paitsi näyttää hienolta, se kuulostaa mahtipontiselta ja tuoksuu raikkaalta. Oli kokeiltava kädellä, kun taivaalta tippui rakeita.

Parvekkeella alkoi kuitenkin paleltaa, joten siirryin sohvalle peiton alle syömään poikaystävän leipomaa omenapiirakkaa ja katsomaan Sinkkuelämää. Poikkis laittoi samaan aikaan kumpparit ja sadetakin päälle, ja lähti ulos tulvan keskelle seikkailemaan. Huikkaisin "Ethän huku siellä" ja jäin mukavuudenhaluisena sohvalle. Siellä se tarpoi pitkän sadetakkinsa kanssa näyttäen teinikauhuleffojen kirvesmurhaajalta. Minä en kuullut tv:tä kunnolla kaiken sen sateen jylinän yli. Ei ollut kuulemma jalkakäytävää erottanut autotiestä, vettä sääriin asti.

Hommat etenee

Laskin, että olen lähettänyt elokuun aikana yhdeksän sähköpostia vaihtoon liittyen eri tahoille. Suurin osa viesteistä ja yksi puhelu on mennyt Accommodation Officeen. Pitkän odottelun, epätietoisuuden ja monen mutkan kautta asunto Leicesterista on nyt saatu. Se ei ole mitä toivottiin ja merkitty liian aikaisin päättyväksi (tämän voi kuulemma hoitaa vasta paikan päällä). Mutta on helpotus, että yksi tärkeä osa-alue on hoidossa.

(Muutama turistikuva helmikuiselta Lontoon reissulta Englanti-höpinääni siivittämään.)

















En tiedä asumisjärjestelyistä sen enempää kuin että katto pitäisi löytyä pään päältä. Ymmärtääkseni "asuntola" koostuu erillisistä taloista, joissa kussakin on kymmenen huonetta, yhteinen oleskelualue ja keittiö ja kylpyhuone. Toivon ja rukoilen, että vessoja ja suihkuja on enemmän kuin yksi kymmennelle hengelle. Etenkin kun kuumaa vettä säännöstellään, ja sitä on saatavilla vain muutamana tuntina aamuisin ja iltaisin. Tästä kaikesta maksan kuukaudessa saman verran kun nykyisestä lämpimästä kaksiostani, jossa suihkuvuorosta ei tarvitse riidellä. Mutta turha murehtia asioista, joista ei ole varma, ja joihin ei voi vaikuttaa.

Ensimmäisen orientaatioviikon asun vaihtokaverini kanssa kuitenkin hotellissa, sillä yliopiston tarjoama asuminen kyseiselle viikolle on epävarmaa, enkä jaksa enää epävarmuutta mistään. Lennot varaamme vihdoin huomenna. Sitten kun saisi vielä information packin, joka luvattiin lähettää kesällä. Tiedustelujen jälkeen sain vastauksen: "Please don’t worry this will be with you shortly." En huolehdi, en. Mutta lähtö olisi kuukauden kuluttua ja kirjeen mukana tulisi vielä rekisteröintilomakkeita, tietoa kurssivalinnoista ja luultavasti myös opsikelijakorttihakemus. Sellaisia aika tärkeitä juttuja...

Kaappien tyhjennys

Seuraa kuva-arvoitus: Mikä on tämä epäselvä tavarapaljous?



Oikea vastaus: huomenna kirppikselle roudattava kama. Myyn kaiken turhan pois Valtterilla. Tulkaapa siis kaikki penkomaan pöytää 728!

Tämä on jo kolmas kerta puolentoista vuoden sisällä, kun menen Valtterille myymään. Mistä kaikki tämä roina oikein tulee? Korujakin on taas täysi kenkälaatikollinen. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, sillä ensimmäisellä myyntikerralla 50 ihmistä hyökkäsi pöytämme kimppuun ja levitti tavaramme ympäri hallia. Samalla katosi tavaraa parin pahvilaatikollisen verran. Viimeksi trokari osti kaikki laukkuni. Pääsin niistä ainakin eroon, mutta harmitti ajatus, että mies myy laukkujani toisella pöydällä kalliimpaan hintaan.

Huomenna siis herätys kuudelta, vyötärölaukku lanteille (kyllä, käytän vyölaukkua, sieltä on helppo kaivaa vaihtorahat), termari mukaan ja tienaamaan.

Miami-vibat

Huh, lomallahan pitää kiirettä. Olen joka päivä sinkoillut paikasta toiseen. Onneksi viikko on sisältänyt vain mukavaa tekemistä. Kampaajalla käyntiä, Erasmus-infoa, ystävien kanssa jaettuja viinilasillisia, superhauskat läksärit, joista tuli oikea Iso-Roban baarikierros; kävin ensimmäistä kertaa Llamasissa, Beeffissä ja DTM:ssä.

Pian suuntaan Espooseen ja Miami Vice -teemabileisiin. Illan asu tulee näyttämään jotakuinkin tältä:

On vaalennettua korkeavyötäröistä farkkua, kirkkaita värejä, hiusdonitsi ja pastellin väriset nilkkasukat. Pelottavinta on, että kaikki 80-luvun tyyliin sopivat vaatteet ja asusteet löytyi omasta vaatekaapista, eikä edes tarvinut kaivaa mistään kaapin perukoilta.

Hulppeata

Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt sellaista oikeaa luksuselämää. Limusiinilla en sentään ole ajellut, mutta ainakin ruokapuoli on ollut hoidossa. Maanantai-illan menu oli kopioitu ystäväni poikakaverilta, joka loihti meille kuukausi sitten niin suussasulavaa ruokaa, että sitä piti tehdä itsekin kotona. Aineksia ei ole paljon, mutta kaikki on laadukasta. Naudan sisäfilettä, hyvää oliiviöljyä, rucolaa, parmesaania ja suolaa. Ei mitään arkiruokaa ainakaan hintansa puolesta, mutta voi miten hyvää!







Tiistaina luksuselämä senkun jatkui. Olin puolentoista tunnin itämaisessa hieronnassa, taivaallista! Hieroja naksautteli, paineli, väänteli ja hakkasi, ja samalla minä vaivuin nirvanaan. Hierontapöydän pääaukon alle oli asetettu lootuksenkukka ja lopuksi tarjottiin kupillinen sitruunaruoho-bambuteetä.
Kotona sisäfilettä oli jäänyt edelliseltä päivältä (varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta opiskeluaikanani, kun sanon noin). Joten iltapalaksi oli uusia perunoita, kantarellikastiketta ja pihvit. Kyllä tällaiseen voisi tottua.

No onpa mitä muistella syksyllä Englannissa, kun jaan asunnon, vessan ja jääkaapin yhdeksän muun kanssa. Ei-niin-luksusta...

Maalta kaupunkiin

Lauantaina olin metsässä, jossa vietettiin syntymäpäiväjuhlia. Sunnuntaina olin keskellä Helsinkiä, jossa vietettiin festivaaleja.

Metsässä oli vehreät maisemat, laavu, kota, huussi ja nuotioita. Festareilla oli asfalttia, suuria lavoja, ravintolakojuja, bajamajat ja laservaloshow.

Lauantaina vieraiden keski-ikä oli viisikymmentä ja pukukoodina oli mukavat housut. Sunnuntaina näki tyylikkäitä ja nuoria hipstereitä silmänkantamattomiin.

Lauantaina katselin kuoroesitystä sammaleisen kallion päällä, ja kun isä lausui runon äidille, kyynelehdin. Sunnuntaina tanssin Rubikin ja Kanye Westin tahtiin, ja vaivuin välillä musiikilliseen ekstaasiin.

Lauantaina tarjoilin skumppaa peltimukeista, söin kakkua puupalan päältä, osallistuin erävisaan ja halasin montaa ihmistä. Sunnuntaina ostin yhden ylihintaisen siiderin, söin paperilautaselta, ihailin ohikulkevien ihmisten tyylejä ja juoruilin ystäväni kanssa.

Lauantaina kotimatkalla ihailin samanaikaisesti oranssina hehkuvaa auringonlaskua ja täysikuuta maalaismaisemissa. Sunnuntaina nuokuin yöbussissa ja katselin sinisenharmaata kaupunkia.

Sekä lauantaina että sunnuntaina oli mahtavaa. Vastakohtien viikonloppu oli mitä onnistunein.

Unohdin ottaa kameran mukaan äidin juhliin Eriksdahlin metsään. Mutta mitä sitä nykytekniikkalla tekisi eräoloissa. Kuvasatoa kuitenkin ihanasta Flowsta: