Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Terveisiä sängynpohjalta. Tässä sairaspäivän must-lista:

- iso pino nenäliinoja ripoteltuna ympäri asuntoa
- mahdollisimman mukavat ja samalla mahdollisimman rumat vaatteet
- kahdet päiväunet
- monta sataa sivua Harry Potter ja puoliverinen prinssi -klassikkoteosta
- vadelmia, joista saa vitamiinia ja energiaa
- koteloituminen torkkupeiton sisään (tosin vain minuuteiksi kerralla helteen takia)
- Gilmoren tyttöjä, taas (mitäs on kesä ja tv:stä ei tule muuta kuin Salkkareiden uusintoja)
- apteekissa käynti, joka osottautui turhaksi, sillä nenäsuihke osoittautuikin kotona nenätipoiksi, ja tällainen humanisti ei jaksa pelleillä pipettien kanssa
- tylsyys ja siitä juontuva listojen laatiminen

Elokuvissa sairastaville tuodaan aina keittoa ja asetellaan märkää pyyhettä potilaan otsalle. Minä virun yksin sohvalla ja fanitan Dumbledorea. Hmph.

we♥it

Vanha kunnon Rautavaara

Aiemmissa jutuissa olen puhunut kotimaan matkailusta ja suurista suomalaisista. Joten jatkanpa vielä isänmaallisissa tunnelmissa. Tosin nykyään ei voi puhu suomalaisuudesta tai isänmaallisuudesta ilman välitöntä assosisaatiota persuihin. Harmi. 

Isänmaa, kotimaa ja suomalaisuus ovat melkein jo kirosanoja, joista tulee mieleen veteraaninen palvonta ja kultaiset suomileijonat lihavilla kauloilla. Tällaiselle urbaanille tytölle ne kuitenkin merkitsevät kotia, juuria sekä tuttua ja turvallista paikkaa. Toiveissani olisi kotimaa, joka on suvaitsevainen ja avoin uusille vaikutteille.

Nämä ovat isoja asioita, joista voisin kirjoittaa kilometrikaupalla, mutta menen asiaan ja esittelen itselleni rakkaan ja hyvin suomalaisen tapauksen, Tapio Rautavaaran. Tapsa on valloittanut suomalaisten sydämet voittamalla mm. olympiakultaa keihäänheitossa, mutta minun sydän on valloitettu muutamalla koskettavalla laululla.  

Rosvo-Roope, Päivänsäde ja Menninkäinen sekä Sininen uni ovat olleet rakkaita jo lapsuudesta lähtien. Niillä on jo nostalgista painoarvoa, sanatkin muistan lähes ulkoa. Kaikkea kunniaa ei voi antaa vain Rautavaaralle, sillä kappaleiden takana on myös sellaisia nimiä kuin Reino Helismaa ja Toivo Kärki. 

 

 

Ehkä hieman kliseisiä, mutta aina yhtä ihania!

Logomo

Turun reissun loppuhuipennuksena vietimme muutaman tunnin kulttuurikeskus Logomossa.

Vanha konehalli oli luotu uuteen uskoon, mutta loft-henki säilytetty. Pelkästään A-halliin on mahdutettu valtavasti mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. 

Tuli on irti! -näyttely oli monipuolinen, mutta ehkä enemmän lapsille suunnattu. Siellä sai kokeilla tulentekoa tuluksilla, tutustua vanhaan paloautoon ja paljon muuta.

Kuvataidenäyttelyt olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Alice in Wonderland on valokuvanäyttely, joka yhdistää arjen ja fantasian. Itse pidin erityisesti kauneuskirurgiaa käsittelevistä kuvista sekä Technically intimate -sarjasta, joissa teinitytöt paljastavat itseään nykytekniikalla. Taiteilijoiden nimiä en valitettavasti muista. Myös Atelieri O. Haapalan muotokuvat, jotka henkivät 20-lukua ja burleski-kulttuuria hivelivät silmiä. Vaikka näyttely koostui monien taiteilijoiden erilaisista töistä, ne kaikki sopivat Liisa Ihmemaassa -teeman alle, ja katsojana oli nautinnollista punoa lankoja ja vihjeitä yhteen. Taidetta kuuluu pureskella.

Kirsikkana kakun päällä oli Tom of Finland -näyttely. Touko Laaksosen taidetta on palannut koti-Suomeen. Piirrokset olivat kutkuttavia, kiihkeitä, yliampuvan maskuliinisia ja ennen kaikkea hauskoja. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin päästä tutustumaan legendaarisen taiteilijan elämään ja saavutuksiin. Jos saisin valita Suuren Suomalaisen, se ei olisi Mannerheim, vaan Touko!

turku2011.fi

Turkkuses

Voi hitsit, kun oli ihana reissu entiseen pääkaupunkiimme. Paljon ehdittiin, ja tässä kuvien muodossa matkan satoa.

Kierreltiin ympäri kaupunkia: 

Törmättiin hauskoihin juttuihin kuten kiroilevaan siiliin, jäätelöratikkaan ja sarjakuvakauppaan:

Käytiin saunomassa ja minigolfaamassa Ruissalon kauniissa maisemissa: 

Pulahdin kylmässä merivedessä!

Saatiin mahamme täyteen mitä kivoimmissa ravintoloissa, Sergioksessa, Tintåssa ja Blankossa:

Iski pieni annoskateus. Blankon häränfilepihvihampurilainen oli kuulemma maailman paras. Siinä oli mm. punakaali-coleslawta.

Turun ravintola-, kahvila- ja kauppatarjonnassa pisti silmään, että tylsiä ketjuja ei juuri ollut, vaan oli varaa valita persoonallisista ja tyylikkäistä paikoista.

Sanomattakin on selvää, että ihastuin Turkuun.

(Jälkihuomautuksena: Aloitin bloggaamisen erityisesti kirjoittamisen takia, mutta kuvat vievät selvästi pääosan. Valitettavasti en ole kuvaajana kummoinen ja pokkarillani kuvat jäävät melko rakeiseksi. Mutta kunhan kuvien idea laatuongelmista huolimatta välittyy. Haluaisin kuitenkin, että blogini olisi paikka, jossa kuvat tukevat tekstiä, eikä toisin päin.)

Kotimaan matkailua

Pian hyppään autoon ja huristamme poikaystävän kanssa minilomalle Turkuun. Kolmen päivän reissua on odotettu kuin kuuta nousevaa, hotellikin on varattu jo huhtikuussa. Tarkoituksena on lähteä arkea pakoon ja päästä uusiin maisemiin. Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille asti. Sitä paitsi onhan Turku Euroopan kulttuuripääkapunki tänä vuonna.

Muistivihkoon on ruustattu pitkä lista kivoja paikkoja, ravintoloita, kahviloita ynnä muuta Turussa. Silti saa suositella lisää vierailukohteita! Logomoon ainaskin ja Ruissalosta on vuokrattu sauna.

Ei muuta kuin adios!

Punainen sadetakki

Uusin ostokseni Uffista. Se on suloinen ja kätevä. Se on pirteän punainen ja pitää kuivana. Lastenosastolta, mutta koko on 160 cm, ja hei minähän olen 166 cm! Eli sopiva ja halpakin vielä. Aika löytö.

(Asiasta toiseen: Kävin tänään hammaslääkärissä otattamassa tikit pois. Lääkäri oli nuori ja söpö poika, aivan hirmu ihana. :) Ei varmasti montaa vuotta vanhempi kuin minä. Mihin katosivat pelottavat ja vanhat lääkäritädit ja -sedät? Oli kyllä mukavin lääkärikokemus ikinä. Kaiken lisäksi kattoon oli liimattu suuri Nalle Puh -juliste, joka hymyilytti kamalasti, vaikka makasin siinä pelottavalla tuolilla.)

Keveää

En ole ikinä erityisemmin välittänyt onko syömäni ruoka rasvaista, epäterveellistä tai muuta pahaa. Kunhan vatsan saa täyteen ja maku on hyvä. (Ekologiset seikat on sitten asia erikseen.) Kuumina kesäpäivinä tulee kuitenkin syötyä kevyesti ihan ajattelematta.

Viime päivien menun teemana näyttää olevan punainen väri.

Ostin melkein kahden kilon vesimelonin ja söin sen kahdessa päivässä. Montakohan siementä tuli syötyä samalla? Simppelissä hedelmäsalaatissa on juurikin sitä vesimelonia sekä lisäksi nektariinia, hunajamelonia ja mansikoita. Alimman kuvan tomaattikeittoon lisäsin paljon tuoretta basilikaa ja raejuustoa. Namnam.