Soodaa ja Sunn

Viikonloppu sujui mukavissa merkeissä töistä ja kovasta hammassärystä huolimatta.

Kävin pitkästä aikaa Järvenpäässä. Tarkoituksena oli vallata vanhempieni terassi hengailua varten, mutta se ei sujunut suunnitelmien mukaan, sillä terassilla oli varmasti lähemmäs 40 astetta lämmintä, eikä lautalattian päällä voinut kävellä polttamatta jalkapohjia.

Siirryttiinkin varjoisammalle terassilla keskustaan. Juotiin tosi hyvää sekoitusta, mangon ja mansikan makuista makusiirappia sekä soodavettä.

Kotona Helsingissä kävin ensimmäistä kertaa Sunn-nimisessä ravintolassa, josta oli suora näkymä Senaatintorille ja Tuomiokirkkoon. (Ja myös yliopiston päärakennukseen, jonka takia koulujutut alkoi pyöriä mielessä. Vähän on kyllä jo ikävä opiskelua. Tai ei sitä opiskelua ja pänttäämistä, mutta kaikkea siihen liittyvää. Unicafe-lounasta, kirjastoa, lintsaamista, uuden oppimista, luentosalien epämukavia kirkonpenkkejä, ainejärjestöä..)

Mutta viikonlopun summa summarum: maisemat hienoja, ruoka hyvää ja seura hyvää.

Wien

Suunnilleen vuosi sitten olin Wienissä. Viikon mittainen matka aiheutti totaalisen ihastumisen, ja Wien kipusi palkintopallille suosikkikaupunkieni mittelössä.

Wien on pienisuuri kaupunki. Kapunki on sen verran pieni ja selkeä, että se on helppo ottaa haltuun. Mutta pienelle alueelle mahtuu niin paljon kaikkea! Sillä on satojen vuosien loistokas historia, joka näkyy erityisesti arkkitehtuurissa. Se on kulttuurin kehto. Wienissä on vaikuttanut Mozart, Strauss, Haydn, Mahler, Freud ja suosikkini Gustav Klimt, vain muutaman mainitakseni.

Wienissä voi astella keisarien upeissa palatseissa ja puutarhoissa. Ne toimivat näyttämönä Sissin ja Franz Josephin surullisessa avioliitossa. Kun ikävä hovielämä alkaa masentaa, lohdutukseksi on syötävä Sacher-kakkua. Monta palaa.

 

Joskus palaan Wieniin, mutta sitä ennen on monta muuta kaupunkia nähtävänä.

Ps. Itävallasta löytyy kiinnostavia naiskohtaloita. Kannattaa vilkaista Wikipedian jutut linkkien takaa. Mainitsinkin jo keisarinna Sisin (Sissi). Aikamoinen tarina on myös Maria von Trappilla, Sound of Music ei kerro koko totuutta. Heidän elämänkertansa täytyy lisätä lukulistalleni.

Tyylitaiturit

Joskus pelkästään kadulla käveleminen voi olla inspiroivaa. Bongaan usein ympäriltäni upean näköisiä ihmisiä, joiden tyyli jää kummittelemaan mieleeni. En varmasti ole ainoa, sillä onhan katumuotiblogit, kuten Hellooks, hirmu suosittuja. Jotenkin tavalliset tallaajat inspiroivat enemmän kuin catwalkien keinotekoinen maailma. Ei ole kyse vain pukeutumisesta, vaan kokonaisvaltaisesta tyylistä. Persoonasta, joka tuodaan esille vaatteilla ja asusteilla. Nämä tyylitaiturit ovat usein rohkeita ja itsevarmoja.

Itse inspiroidun mitä erilaisimmista tyyleistä. Olen aika maltillinen pukeutuja, luotan perusväreihin ja klassisuuteen, mutta tylsästi en halua kuitenkaan puketua. Asusteilla, leikkauksilla ja materiaaleilla saa lisämaustetta. Vaikka kulkisin ympäriinsä mustat farkut ja valkoinen kauluspaita päällä, harvoin kuitenkaan ihailen samalla tavalla puketuneita. Usein juuri erilaisuus kiinnittää huomioni.

Yksi ihailemani "tyylimuoto" on yhdistelmä, johon kuluu pin up, 50-luku ja tatuoinnit. Viimeksi rannalla ollessani ihailin naista, joka ei ollut lähelläkään mallimittoja, mutta varmasti rannan upein ilmestys. Hänellä oli korkeavyötäroiset bikinihousut, kissamaiset aurinkolasit, punainen jenkkihuivi kääräistynä päähän ja värikkäitä tatuointeja ympäri kehoa.

Nykyajan pornon täyttämässä maailmassa, pin up on ihanaa vaihtelua. Se lupaa erotiikkaa, mutta tekee sen tyylikkäästi. Ennen yökerhoon lähtöä naisten tulisi ottaa maillia 50-luvun sensuelleista naisista eikä kiskoa minimittaisia polyesterihameitaan päälle.

Kuvat: we♥it

Toipilaana

Laitoin tänään Facebookkiin statuksen: "Oli pikkuisessa toimenpiteessä, josta sai kotiinviemisiksi verisen hampaan ja kaksi puolikasta sekä muutaman kolmiolääkkeen." 

Siinä siis tiivistettynä kuulumiseni. Olin tänään hammaskirurgin luona, missä molemmat vasemmanpuoleiset viisaudenhampaat otettiin pois. Paljon pelkäämäni leikkaus oli nopea ja melko kivuton operaatio. Olo on nyt hyvä, mutta saa nähdä kun puudutus lakkaa pian vaikuttamasta. Kunnon lääkitykset sain ainakin mukaani. 

Siisteintä koko hommassa on se, että sain poistetut hampaat pussissa kotiin. Ne on aika rujon, mutta kiehtovalla tavalla hienon näköiset. Ja sain elämäni ensimmäiset tikit, aika coolia. 

Nyt luvassa on pillereiden napsimista, jogurttia ja jäätelöä sekä Gilmoren tyttöjen viides kausi.

Opas viinien maailmaan

Hyvä ruoka tarvitsee mielestäni seurakseen viinin. Pidän viineistä, erityisesti punaviinistä, ruokajuomana ja myös seurustelujuomana (poliittisesti korrekti ilmaisu humalajuomiselle).

Tänä kesänä aion oppia paljon lisää viineistä. Tavoitteena ei ole tulla viiniasiantuntijaksi, joka brassailee nippelitiedolla, vaan kehittää makuaistiani ja viinituntemustani. Olisi hienoa, että Alkossa ei tarvitsisi valita pulloa summamutikassa, vaan ymmärtäisi alueen ja rypäleen merkityksen, ja miettisi ruuan kanssa yhteensopivaa juomaa. Olisi myös mukavaa, kun viinin on kaatanut lasiin ja ottanut siemauksen, että osaisi sanoa siitä muuta kuin "ihan hyvää" tai "nam".

Viiniharrastamisen aloittaminen sai hyvän sysäyksen, kun löysin kirjakaupan hyllyltä Stellan Hökfeltin Viinin valintaopas - Näin valitset oikean viinin -opaskirjan. Kirja on kaunis, selkeä ja mikä tärkeintä, yksinkertaisuudessaan nerokas.

Kirjassa korostetaan, että ei ole olemassa hyviä tai huonoja viinejä, vaan omaan makuun sopivia. Kun pitää tietyntyyppisestä viinistä, pitää todennäköisesti muista samantyylisistä viineistä. Hökfelt kertoo viinien maistamisen perusasioista, kuten hapokkuudesta, hedelmäisyydestä ja karvaudesta sekä tammitynnyreiden, ilmaston ja rypälelajikkeiden vaikutuksesta viiniin. Kun lähtökohdat on selvillä, esitellään eri rypäleet ja niiden ominaisuudet sekä viinien alkuperämaita. Lopuksi käydään läpi kattavasti tapoja, miten löytää yhteensopiva viini ruualle ja toisin päin.

Kaiken tämän informaation jälkeen on helppo etsiä hakemistosta oma lempiviini nimen perusteella. Samasta kohtaa löytyy rypälelajike ja alkuperämaa, esimerkiksi Shiraz Chilestä. Kirjasta voi helposti tarkistaa lisää tietoa sekä rypäleestä että Chilestä. Näin viinin analysointi on helppoa. Toisesta hakemistosta löytää maan ja rypäleen avulla vinkkejä muihin samantyylisiin viineihin. Senkun laittaa ehdostusten nimet ostoslistaan ja Alkossa oikean pullon valitseminen käy kätevästi.

Innostuin viineistä ja niiden monipuolisuudesta hirmuisesti! Suunnittelen jo täyttä häkää matkaa Ranskan ja Italian viinitiloille.

Sain myös idean illanistujaisille: Kaikki vieraat tuovat mukanaan valitsemansa viinipullon. Sitten vain maistellaan eri viinejä ja syödään naposteltavia. Jokaisen viinin kohadalla pitää kirjoittaa ylös oma makukokemus, eli vaikka pari adjektiivia, jotka kuvaavat juomaa. Illan päätteeksi käydään läpi miten eri viinejä on kuvattu. Luultavasti aika hauskasti ja erilaisesti. Toiset bailaa läpi yöt, tämä parikymppinen mummosielu suunnittele viininmaistajaisjuhlia...

Taitaa olla kesä

Näiden hellepäivien aikana olen nukkunut kahdet päiväunet ulkosalla. Toiset nurmikolla, toiset hiekkarannalla. Olen nähnyt kavereita leffaillan merkeissä. Tosin elokuvan katsomisesta ei meinannut tulla mitään, kun joku kävi vähän väliä valelemassa itseään kylmällä vedellä. Olen syönyt mansikoita, mehujäätä ja vesimelonia.

Olen istunut puistossa iltahämärässä citypupun kanssa, lukenut Harry Potteria ja pyöräillyt paljon. Olen ihmetellyt ratikan ikkunasta öistä Helsingin keskustaa, jonka terassit olivat täynnä iloisia ihmisiä nauttimassa +25 C:n yölämpötilasta. Olen ihastellut tyylikkäitä hellepuketuijia, sillä oma vakiovarusteeni on ollut päivästä toiseen farkkushorsit. Olen saanut väriä pintaan. Olen hymyillyt.

 

Tein marjakiisseliä ensimmäistä kertaa sitten kotitaloustuntien.

Samuli Putro

Tämä kappale on hypnoottinen. Pidän suomalaisesta musiikista lyriikoiden vuoksi. Äidinkielellä pystyy kuvamaan asioita niin, että ne iskee syvälle tajuntaan. Monien kappaleiden sanat on runoutta.