Huhuu..?

Onkohan siellä enää ketään..?

En palannutkaan pian, vaan pidin taukoa blogin pitämisestä yli neljä kuukautta.

Nyt kuitenkin päätin aloittaa taas. Pitkästä aikaa teki vain mieli kirjoittaa ja kuvata ja jopa jakaa ajatuksiani virtuaalimaailmassa. Niinpä aloitin puhtaalta pöydältä ja perustin palstan Lilyyn.

Palstani kantaa jo hyväksi havaittua nimeä. Ideakin pysyy melko lailla samana; aion kirjoittaa lempparijutuista ja hyvistä hetkistä.

Lempeä löytyy tästä lähtien osoitteesta:

http://www.lily.fi/palsta/lempi-0

Tahdin määrään minä, ja se voi olla aika lepsu. Teen palstaani omaan tahtiin, omaan tyliin ja hymyssä suin. Tervetuloa!

Palaan pian...

Olen vetänyt iltaisin töppöset jalkaan, syönyt epäterveellisesti ja katsonut Frendejä ja Game of Thronesia. Olen käynyt töissä ja istunut koneella tunteja. Ihan mukavaa. Sellaista se on, arki.

Blogi on jäänyt heitteille, ei ole inspiroinut kuvata, eikä kirjoittaa. Pyydän malttia ja pitkää pinnaa. Voi olla, että uusia juttuja ei tule vähään aikaan. Voi olla, että innostun taas pian, ja jatkan entiseen malliin. En kuitenkaan aio tehdä mitään, mikä ei innosta tai tunnu kivalta. Oma blogi on kuitenkin harrastus, ei velvollisuus.

Kivat jutut, kuten Taiteiden yö ja visiitti Turkuun, ovat olleet ihan yhtä spesiaaleja päiviä, vaikka en ole tallentanut parhaita paloja tänne virtuaaliseen maailmaan. Vaikka blogi on pysähtänyt, elämä jatkaa samaa rataa.

Luulen, että pidän pienen loman blogimaailmasta, ehkä jopa facebookista (jos pystyn).
Toivon, että palaan pian virkeänä ja täynnä virtaa.
Tiedän, että blogin pitäminen, valokuvaus ja jokainen saatu kommentti ei ole ollut hukkaan heitettyä aikaa, vaan ihan hurjan hauskaa.

Tapaspiknikki olkkarissa

Kesän viimeinen viikonloppu. Suosittelen kaikille menemään kävely- tai pyöräretkelle. Nauttimaan kultaisesta auringosta ja lähestyvän syksyn tuoksusta. Pysähtymään jokaisen pihjalapuun kohdalle ihailemaan punaisenoransseja marjaterttuja. Menemään veden äärelle ja kastamaan varpaat kylmään vedenrajaan.

Kotona laittamaan lämpimät sukat jalkaan, yhden kynttilän palamaan ja kattamaan olohuoneseen pienen piknikin.

Hienoissa häissä

Kahdet kesähäät takana, ja ensi kesänä tiedossa on jo ainakin yhdet. Kivaa!

Häissä juhlitaan rakkautta, syödään, juodaan, tanssitaan, kuunnellaan puheita, jännitetään milloin morsian ryöstetään, taistellaan morsiuskimpusta, ihaillaan morsiamen mekkoa ja kauneutta, kikatetaan polttarikuville, kyynelehditään ja nauretaan.

Kaava on usein sama, mutta juhlista näkee aina parin persoonallisuuden, mikä on hieno juttu.




Tänä kesänä edustin kullankimalteisessa mekossa ja hiuksiin pistin kukkia. Laitoin jopa korkkarit jalkaan, vaikka kaaduin heti niiden kanssa rapuissa niin, että polvi aukesi ja nilkka nyrjähti. Onneksi loppuilta sujui paremmissa merkeissä, niin ettei nilkkaa enää edes muistanut. Juhlin vain hymyssä suin, ja jos vähän itkin, niin ilosta.

Kavereita kylässä

Vaikka viime postauksessa valittelin arjen alkamista, on tässä ehditty juhliakin. Kahtena viime lauantaina meillä on käynyt vieraita. On ollut niin mukavaa nähdä kavereita, turista, nauraa ja istua yhdessä olohuoneessa elokuun pimenevien iltojen syleilyssä.

Viime viikolla kutsuin opiskelukavereita kylään. Tein sienipiirakkaa ja salaattia. Loppuillasta innostuttiin paahtamaan vaahtokarkkeja kaasuliedellä ja kastamaan niitä Jaloviinaan.

Eilen meitä istui kolme pariskuntaa keittiöstä olohuoneeseen kannetun pöydän ympärillä. Vedin pöydänpäädyistä jatkopalat esiin, ja koristin pöydän ruusukuvioisilla serveteillä ja tien varren viimeisillä kukkivilla kasveilla. Illan menu oli italialainen: bruschettaa, lasagnea ja tiramisua. Helppoa ja hyvää, kuten seurakin.

Emäntänä on hauskaa, vaikka kellon lähestyessä kahta alkaa murehtia, onko musiikki liian kovalla. Se onkin ainoa murhe, kun istuu iltaa hyvien tyyppien kanssa.

Sormus, joka hymyilyttää

Kesäaleista löysin sormuksen 75 prosentin alennuksella. Kolmesta sormuksesta muodostuu kasvot, ja kuten otsikosta jo ilmeni, tämä koru saa mut hymyilemään.

Taidan laittaa sormuksen nimettömääni tänään piristykseksi, sillä pitkä loma loppui tähän päivään. Tenttiin olen lukenut melkein 700-sivuista järkälettä maanantaista lähtien ja tänään alkavat työt.

Mahanpohjassa nipistelee. En muista duunijutuista enää yhtään mitään. Pian alkaa ihan oikea arki, joka tarkoittaa aikatauluja ja velvollisuuksia. Yngh.

Mutta ei sitä voi ikuisuuttakaan viettää leppoisia kesäpäiviä, pidemmän päälle se voisi käydä jopa tylsäksi.

Kahvila Kampela

Kahvilat on aina kivoja, jopa räkäiset sellaiset ainakin idealtaan. Kahvila on soppi, josta löytyy tuoleja istumiseen ja pöytiä, joille voi asettaa pullan, kahvin ja vaikka kirjan.

Olen vieraillut tänä kesänä oikein mukavissa ja erilaisissa kahviloissa, esimerkiksi Järvenpäässä Ainolan yhteydessä pidettävässä Auliksessa, josta saa mm. Sibelius-leivoksia.

Kaikista lempparein paikka löytyy kuitenkin Itä-Helsingistä. Vuosaaressa, tarkemmin Aurinkolahdessa ja vielä tarkemmin Uutelassa, sijaitsee Kahvila Kampela. Pelkästään sen nimi on jotekin sympaattinen! Kampelassa on paljon samaa kuin Cafe Regattassa: se on punainen mökki, suurin osa istumapaikoista löytyy ulkoa ja se on aivan meren tuntumassa.




Miljöön lisäksi tietty ne tarjottavat on aika oleellisia kahvilassa. Kampelasta saa tuoreita sokerisia munkkeja, voileipiä ja kaikkea sitä perusjuttua. Mutta kahvila tarjoaa myös älyttömän hyvää lohikeittoa sekä pannaria hillolla ja kermavaahdolla. Ne on kuulkaa hyviä ne!

Kalenteriin meneekin saman tien merkintä ensi viikolle; käy Kahvila Kampelassa. Vielä kun on kesää kerta jäljellä. (Suomessahan 15 lämpöastetta lasketaan kesäksi...)